Tallin jälkeen kiiruhdettiin raviradalle. Kisaavat hepat olivat lähteet jo edeltä. Paikan päällä vettä sateli, rapa roiskui ja kurasuojat kuulutettiin pakollisiksi.
Katsottiin kaikki lähdöt, haahuiltiin ruoka- ja juomapisteet läpi ja tutustuttiin varikkoalueeseen. Olinkin jo unohtanut sen hienon jyminän, kun auto kiihdyttää hevosten edestä ja kuuluu tumma rummutus, kun lähdetään ajamaan kilpaa. Jännitys tarttui kuin itsestään ja hihkuin ja tuulettelin, kun veikattu heppa juoksi voittajana maaliin, muut katsojat tuntuivat ottavan huomattavasti tyynemmin ;)
Mikko totesi lähtö lähdöltä veikkaustensa osuneen oikeaan. Aika hyviä lähteitä oli tyyppi käyttänyt. Minä pelasin vain oman tallin asukeille voittoa ja sijoituksia. Muutaman yllätysvoittajan jäljiltä Mikko jäi kuitenkin voitotta, mutta minä keräsin pienen potin Piian ja Mikon omistaman Jopen tullessa lähtönsä kolmanneksi.
Pitihän ne voittorahat heti käydä tuhlaamassa Wahlstenin kaupassa (W Ice Wrap -kylmäyssuojat) ja Hevarin myymäläautossa (Bucasin sadeloimet sovitukseen). Lisäksi odotettavissa lienee pullatarjoilut tallilla, sillä sijoituksista on ollut tapana tarjota herkkuja muille tallilaisille.
Ei hassumpi tapa viettää keskiviikkoiltaa. Tänne pitää päästä uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti