Takaisin puoliveriseksi

Jiillä on ollut kunnon karvanlähtö. Ei mennyt ehkä ihan nappiin karvoituksen ajoitus ensimmäisenä luomuvuotena klippausvuosien jälkeen. Kasvatti tuhdin talvitakin elokuun helteille. Muuttui puoliverisestä pörröiseksi kylmäveriseksi, karvaa oli kuin teddykarhulla ja cushingin tautikin päätettiin poissulkea.

Nyt testaus vähän naurattaa, kun karvaa irtoaa koko hevosen mitalla ja alan saamaan takaisin sileä ja kiiltäväkarvaisen puokkini. Nakuksi sopivasti pakkasten alla. Huokaus.

Jännityksellä odotamme karvankasvun jatko-osia. Jatkamme biotiinilisän antamista ja opettelemme olemaan itse laittamatta huulirasvaa ennen tallille menoa.

Yritin kuvata noita karvakasoja lattialta.

Rakas Joulupukki...

Verkkokauppa soikoon, ensimmäiset joululahjat hankittu.

Jiille lähti tilaukseen kuolaimettomat beta suitset joulunpunaisessa värissä. Herkkäsuinen kun on, niin haluan kokeilla. Toinen lahja on omistajalleen. Naruriimuun äärettömän tyytyväisenä tilasin siihen koulutusköyden, joka jäi alkujaan ostamatta, kun Vepsä oli myynyt loppuun omansa. Tallinväki siis hoidettu lahjusten suhteen. Paitsi tietty ne kaikki ylenpalttiset Jouluherkut, muistuttaa Jackie.

Perjantaina huomasin, että toinen etukengistä oli vääntynyt. Soitto osaavalle tallinväelle, joka kävi kurkkaamassa tilanteen ja korjasi kengän kuntoon lauantaina. Kiitos Piia ja Mikko, olen niin onnekas oman tallin osaamisesta ja halusta auttaa.

Viikonloppuun kuului sekä rentoa maastoilua ilman satulaa että eilinen valkku. Jii on siis palaamassa pistoshoitonsa jäljiltä normiliikutuksen pariin. Meillä Cartrophen on auttanut kokonaiskuvaan, hevonen liikuu paremmin eikä seisomisen jälkeistä jäykkyyttä ole aamuisin niin paljon. Perimmäistä vaivaahan tuo cartrophen ei mihinkään poista, mutta seuraillaan kuinka pitkään vaikutusaika kestää. Keväällä olisi tarkoitus uusia hoito ja jatkaa säännöllisesti sen pari kertaa vuodessa niin kauan kuin puree.

Valkussa aloiteltiin avotaivutuksen ja sulkutaivutuksen perusteiden läpikäyminen. Työstettiin ensin ympyrällä ja siitä siirryttiin suoralle uralle. Väliin kevyttä ravailua, mutta muuten työstettiin taivutukset käynnissä. Jii välytteli osaamistaan, mutta minä vielä aikatavalla ähistelin ja ihmettelin. Ensi viikolla jatketaan. Kentät ja treenis olivat mielettömän hyvässä kunnossa, joten kelpasi lämmitellä ja jäähdytellä hennon valkoisessa maisemassa.

 

 

Muistipaikalle taivutuksista: avotaivutuksessa ratsasta kuin lähtisit voltille, mutta jatketaankin suoraan. Sulkutaivutuksesssa kuin tultaisiin voltilta uralle, mutta jatketaankin voltin asetuksilla ja taivutuksella suoraan. Avossa asetetaan ja taivutetaan liikkeestä poispäin ja sulussa liikkeen suuntaan.

 

Ainiin, sainhan mä Juipen Katilta toisenkin hyvän muistisäännön keventämiseen ratsastuspilateksen hengessä. Testaan sen ennen kuin jaan sen kanssanne :D

Hyvinvointi

Luin huolella Kian muistiinpanot hevosen hyvinvointiluennolta. Tässä teillekin Linkki

"Pohjolan mukaan hevosten kävellyttäminen ja maastoilu onkin täysin ali-arvostettua."
"Hevosen ympäristö on ensisijaisen tärkeä hevosen hyvinvoinnille. "
"Tiesitkö, että piehtarointi on hevoselle hyväksi ja toimii kivun lievittäjänä"

Tuota viimeistä ajattelen erityisen hartaasti aina kun vastassa on kurakuorrutettu otus. Kuha on häpi, ja tähän se kuva onnellisesta kuhasta. Näillä viikonloppuun, johon kuuluu muun muassa temppukoulu...

Love My Horse

Onneksi Hevosestani välittävät myös Tuikun tallin ihanat työntekijät. Lämpimin ajatuksin muistan heitä ja olen kiitollinen, että hevoseni on juuri heidän käsissään, kun en ole itse paikalla. Ihan paras meidän Talli.

 

Pöö

Miten läheltä pitää tuijottaa, että niitä porkkanoita alkaa tippumaan!!

Ei meillä muuta nyt. Paitsi, että laumaan liittynyt Fiona-vauva on ihana. Tulee aina moikkaamaan, kun käyn tarhassa. Kiltti ja nätti kuin mikä. Vanhat rouvat esittelevät laajalla repertuaarilla lohikäärme-ja hirmuliskoilmeitään pikkuiselle, joka kilttinä tyttönä väistää. Onneksi Elli taitaa tunnistaa pienen friisinpuolikkaan ja kaveeraa.

Rouvaskainen ja Piltti samalla aamupalalla.

Kato ny, toi nassikka syö koko verkon.

Pito

Nastat alla. Talvi saa tulla.

 



Moi Mamma, meil ois tässä lounas vielä vähän kesken.

Isoilla Tytöillä onkin ollut jännää, kun Fiona-vauveli liittyi laumanjatkoksi. Nassikka laittaa rouviin eloa :D

Viikonlopun sää ja mää

Kalenterissa ei ollut yhtään merkintää viikonlopuksi. Mieskään ei uskonut sitä todeksi. Normisti kun herää ennen viittä, niin melkoisen makoista oli tutilullaa ysiin asti. Syödä pitkästi aamupalaa. Leikkiä koirien kanssa. Käydä ruokakaupassa kiireettä. Haravoida piha talvikuosiin. Puunata asuntoa viikonlopun näytöille.

Ihanaa ratsastaa valoisalla. Lauantaina sänkkärimaastoillessa oli ruuhka-aika. Ratsuja näkyi useampi isolla pellolla, Juipe treenasi siellä kärryillä ja treenilenkillä juoksivat ravurit. Rouvalla oli melkoiset menohalut ja pitkien kävelyiden jälkeen sai laukkailla pikkupätkät pellolla. Kotiin tarpoessa treenilenkillä tuli ravureita takaa, käänsin hyvissä ajoin, että näki, mutta ei reagoinut ohituksiin mitenkään. Tästä olen erityytyväinen, välillä kohtaamiset saattavat tulla yllättäenkin eikä ravureiden vauhtia aina ehdi saamaan niin alas. Mutta Jiitä ei haittaa, kunhan tietää mikä tulee.

Sunnuntaina satoi aamusta iltaan, ja kaksi hevosta odotti liikuttamista. Jii pääsi tunniksi polskimaan lätäköissä kävelylenkillä ja Ellin kanssa mentiin tunnille. Pukeutumiskysymys todettiin. No, totuuden nimissä valkussa ei enää satanut.

Jii oli jo tallissa, kun laitoin Elliä tunnille. Syötyään heinät tuli hengailemaan, työnsi pään ikkunastaan käytävälle ja seuraili meidän puuhia.

Elli on erilainen kuin Jii. Taina antoi vinkkejä, miten sen kanssa kannattaa ratsastaa. Pää pystyssä, selkä notkolla vauhdikkaasti etenevän hevosen sijasta etsittiin rauhallisempaa tahtia, päätä alaspäin ja selkää käyttöön. Pienenpieniä pätkiä sieltä alkoi löytymään. Omaa kevennystä sai pienentää ja pienentää. Laukannostoja kokeiltiin, mutta ne olivat vielä aika hakusessa meillä molemmilla. Tämä oli lähtötaso ja siitä lähdetään liikenteeseen. Lellu oli niin kiltti hoitaa ja laittaa.

Aamusta iltaan

Kuva Marianne Immonen.

Marianne postasi kuvan aamutallilta. Kaunis. Kyllä noiden niin kelpaa. Ja meidän.

Illalla, kun pakkasin koko muun familyn tallikäynnille, oli jo pimeä ja tarhat usvan keskellä. Omani oli kuitenkin helppo tunnistaa isosta pyöreästä takamuksesta, kun loppuhevonen oli heinäkatoksessa heinäverkon kimpussa. Pääsi talliin iltapuhteille ja porkkanamyllyksi; mies opettelee antamaan hevoselle makupaloja ja Jii on erittäin vapaaehtoinen harjoittelukappale.

Jii nuuhki taas uteliaana koiria, mutta Sohvin pussailuyrityksiin suhtautui kohteliaasti nostamalla pään korkealle ja näyttämällä hämmästyneeltä.

Hörinääpörinää teidänkin viikonloppuun, joka alkaa ihan just...

Today's Lesson

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Just kun sai toppavaatteet kaivettua esiin ja päälle, niin iski lämpöaalto. Marraskuinen +14C. Pellot olivat taas mukavasti pehmenneet pakkasten jäljiltä ja niille ajettu hake oli imenyt kosteuden ja tehnyt alustasta aika mainion.

Työkiireiden ja asunnonvaihtohössötyksen keskeltä oli niin hienoa päästä hetkeksi tallille, rapsuttamaan ja lenkille parhaassa seurassa. Ihan kuin terapiassa olisi käynyt. Toimintaterapiaa, aromaterapiaa, turpaterapiaa. Ihana, rakas ja ylenkarvainen terapeuttini Jackie Brown.

Erilaiset ponit

Oman tötterökorvan lisäksi eilen oli tällaista poniseuraa.

Iki-ihana Lellukka. Kuunteli ihmeissään, kun naapuriboksin täti tuli ja haki tarhasta, jutteli ummet ja lammet, ja rapsutteli ja silitteli ja pussailikin. Laittoi varusteet ja käytti Aatun ja Minnan kanssa kentällä tunnin ratsastamassa. Ylisöpöinen kiltti pikkumusta, johon on varmasti helppo ihastua ikihyväksi.

Traikku kaarsi pihaan ja vahvuuteen lisättiin kaksi ponniinia, kasvattaja maailma kiltein koulutuomari (ainakin perusmerkkiä ratsastaville tätiratsastajille) Maria Nikkilä. Aim in laav.

Hoidatko hevostani hetken?

Olen hirveän nipo siinä, kuka hevostani hoitaa. Maailman parhaan tallin täysihoito kattaa melkein kaiken ja voin luottavaisin mielin olla muutaman päivän humputtelemassa maailmalla (lue mökkeilemässä Jämillä). Olisi kuitenkin kiva, jos joku luottotyyppi kävisi rouvaskaista moikkaamassa, rapsuttamassa, harjaamassa ja vähän liikuttamassa.

Nyt pieneen hoitotiimiimme on saatu ehta lisä, kun Minttu saapui melkein horse shown areenalta kisahevosten parista taluttelemaan eläkeläishepoistani. Kyllä kelpasi minilomailla, kun reissuun kiiri hyvänmielen terveisiä tallilta.

Ihan pinkkinä uusi fletse päällä ja porkkanaa kupissa...

Että kiitosta vaan! Hoivapalvelun numero on tallennettu suosikkeihin...