Neljänneksi paras

Minäkään en halua olla hevoseni päivän kohokohta. Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino luennoilta on tihkunut muistiinpanoja, jotka Jii varmasti allekirjoittaa jämäkällä kavionlaadullaan. Viisaammat sanovat, että kolme tärkeintä hepan elämässä ovat

RUOKA, tiätty. Karkeaa rehua, paalikuivaa, säilöä, tuoretta, tännetänne. Kaurat ja pellavat. Porkkanaa, ihanaa. Varrasleipää. Granny smith omenaa. Taivaallista hirnuu Jii ja hörppää väliin melassivettä.

KAVERIT, joiden kanssa hengata, juosta, syödä ja rapsuttaa. Piehtaroida vuoronperään. Huiskuttaa hännällä kärpäset nenästä. Olla ja ihmetellä. Nukkua, että jaksaa taas syödä. Irvistellä Uunolle viereiseen karsinaan. Tänään kun hain tamman tarhasta se ei poikkeuksellisesti ollutkaan heinäkatoksessa, vaan katsoi varsatelkkaria. Rane-varsa tarhaa vieressä ja välillä nuo jäävät katsomaan varsatelsua.

LIIKKUMINEN. Laidunkaudella, kuumaan aikaan, nuo pitivät bileitä öisin. Päivisinkin maleksivat ruohotupsulta toiselle. Tarhassa hiihtelevät yhdessä ja erikseen, heinäkatokselta toiseen. Koukkivat vihreää aidan alta. Seurailevat treenaavia ravureita tai poikien hullunmyllyä naapuritarhassa. Ratsastajan kanssa Jackie tekee sileällä kiltisti pyydetyt. Yleensä kyl maastoillaan. Kaverin kanssa lompsii perässä ja yrittää napsia välipaloja. Laukkaa kovaa. Seuraa tarkasti, mitä ympärillä tapahtuu. Pysähtyy ihmettelemään, sitten taas mennään.

Kumman valitset?

Hevosen voi opettaa pelon tai ilon kautta asioihin. 

Kian tuoreimmasta blogikirjoituksesta esiin nousema lause palautti Jiin tallinvaihdon yhteydessä tehdyn lastauksen vahvasti mieleeni. Olen äärimmäisen kiitollinen, että meillä oli apuna osaavat lastaajat, jotka tekivät asiat oikein. Ei liinoja, ei pakottamista, vain vähän enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä, hevosenlukutaitoa, kunnioitusta, taitoa tehdä oikein. Itse traikkuun kävellyt hevonen ja huojentunut omistajansa. 

Sänkkäri

Vihdoin puhelin piippasi odotetun viestin. Ensimmäinen sänkipelto avattu ratsastukselle. Siellä on pitänyt sitten joka päivä rampata. Mukavaa vaihtelua ja heppa joutuu paikoittain epätasaisella alustalla enemmän pohtimaan niiden koipeliiniensa käyttöä.

Tallin friisit Aatu ja Elli lenkkiseurana. 

Viikon valkku meni hyvin. Väistöjä, joista laukannostoja. Reipas meno. Ja omat palautteensa sai ratsastajan nilkka, jota rentouteltiin. Hikitreeniä jatkettiin vielä reippaammalla setillä tänään, kun laukkateemalla mentiin maastossa. Piteneviä pätkiä laukattiin niin tasaisella kuin ylämäkeen. Rouvaskainen vallan innostui harjoituksesta ja viimeisen laukan kotiakohden, joudun jo oikeasti pyytämään alas. Pitkät loppukäynnit kaverin kanssa.

Ihana syksy ja laukkasuorat.

Zeelan kanssa välipalalla. Jiin turrukkaan talvitakkiin jää noi petivaatteet kiinni...

Seuraavat päivät palautellaan ja siitä pienelle lomalle. Siis hevonen, minä työmatkalle.

Sellaista tavallista

Syksyn myötä hevoset muuttivat yhä mutaisemmiksi käyvistä laitumista hiekkatarhoihin. Dieetti-tammojen tarhassa on kaksi ruokintakatosta, joissa voi nauttia heinää tiheistä heinäverkoista. Jii näytti parkkeeranneen pysyvästi katokseen. Parasta siitä oli, kun hengasin sen kanssa ja autoin nyhtämään heinää helpommin verkosta...

Sitten me on maastoiltu ilta-auringossa ja aloitettu totuttelu hämärässä ratsastamiseen. Otsalamppu pitänee pian ladata käyttökuntoon.

Ja Mika kävi kengittämässä.

Ihan tavallista arkea. Ihan parasta. Nyt kuitenkin pakkauspuuhiin, työt maailmalla kutsuvat, koirat pääsevät hoitoon ja Jii saa vapaapäivän.

Pyöriipyörii

Perjantaina hain Jiin vesarin kautta laitettavaksi. Kurakerroksen alta paljastui ikävännäköinen nirhauma, tdn polkema oikeassa etukannassa. Ei vaikuttanut syvältä, mutta sellaisena peukalonpään kokoisena vereslihaisena länttinä vaikutti vähän ikävältä. Suihkuttelin huolella puhtaaksi ja suihkin cothivetiä päälle. Kävelytys maastakäsin ja toistin samat hoitotoimet. Illalla Taina oli vielä suihkutellut ja kääräissyt yöksi cothivet-taitoksen liimapintelillä paikoilleen. Meillä on niin parhaat tallityöntekijät tuolla.

Mietin, että minkäköhän kokoinen jalka siellä seuraavana päivänä odottaa, mutta ei mitään. Haavaakaan ei oikein näkynyt, kun siisti rupi muodostunut päälle. Yleensähän tuo on selvinnyt aika kivuttomasti noista jalkahaavoistaan, kun toiset tuntuvan kehittävän impparia ihan itsestään. Suihkitaan ja seuraillaan.

Eilen oli valkku ja olihan se vielä aavistuksen epäpuhdas tunnin alkuun. Käynti hyvä, kevytravi huonoin. Kuitenkin kohtuuhyvä eteenpäinpyrkimys, korvat hörössä, ei vaikuttanut kipuilevalta. Edettiin vertymisen mukaan Tainaopen tarkan silmän alla. Vanhenevien rouvien kanssa pitää mennä päivänkunnon mukaan ja tehdään, mitä voidaan.

Ympyrätyöskentelyä, väistöä siinä. Käynnissä toimi ja vastasi pohkeeseen. Kauheasti kehuttiin. Ravissakin pyrki tekemään oikein. Laukannostoja uralle palattua. Oikeaankierrokseen ajoittain oikeasti hyvä, ja vaikeampi vasenkierroskin saatiin paremmaksi. Ajattelin siinäkin väistöä ulos, kylki pehmeni ja laukkaan tuli pyöreyttä lisää. Ope vaikutti innostuneelta ja tunti venähti, hiki tuli kaikille ja tyytyväinen mieli. Kesämaha on pienenemään päin ja meno on koko ajan virkeämpää.

Tuuli

The wind of Heaven is that which blows between a Horse's ears.

Se Tunne

Lompsotat laitsalle hakemaan heppaa. Viereisen laitumen pojat ovat kerääntyneet aidalle ja huikkaat niille moit. Äänen kuullessaan yksi pää tammalaumasta nousee korkealle ja seuraa saapumistasi. Ja kävelee vastaa. Ratsaa taskut. Lounaspäärynä löytyy.

Harjaat hevosta, vatsanalta kutittaa. Hevonen rapsuttaa takaisin. Korvia putsatessa laskee pään alas ja alkaa torkkumaan. Voisin rapsutella ja silitellä ikuisuuden.

Ratsastat syksyisessä maastossa. Lehdet värittävät polkua ja Jii väistelee lätäköitä. Käynnin tasainen rytmi on kuin meditointia. Rapsutat kaulaa ja korvat kääntyvät kysymään, mitä ratsastajalla asiaa.

Lenkin loppupuolella avautuu laukkasuora, joka jatkuu ylämäkenä. Jii haluaa laukata ja annan luvan. Isoa, vauhdikasta laukkaa ylös asti. Ei tarvitse pyytää eikä pidätellä. Kävellään takaisin. Kotiinpäin askel pitenee. Hevosella on hiki ja rapaa kainaloihin asti.

Peset ja puunaat hepan. Jii saa puoli kiloa porkkanoita ja omenoita. Vohkin pari palaa. Ulkona on pimeää ja viimeisetkin hepat haetaan laitsalta. Vaihdat kuulumisia muiden tallilaisten kanssa varusteita järkkäillessä. Kuuntelet hetken iltaheinän rouskutusta.

Iso osa onnellista elämää.

Odotetut puomit ja odottamaton vaiva

Meillä oli tosi kiva puomitunti sunnuntaina, johon en sitten oikein pystynytkään keskittymään. Jii tahditti taas pitkästä aikaa. Tahditus on vähän epämääräistä, ottaa lyhyempää askelta eikä ole oikein rento. Yleensä tahdittaminen helpottuu liikkumisen myötä jäykkyyden kadotessa, mutta nyt takana oli tosi pitkät alkuverkat ja tahditti silti.

Epäpuhtaus ilmeni lähinnä ravissa ja helpotti hetken työstettyäni, mutta alkoi tietysti hirveästi vaivaamaan. Tämähän ei ole mitään uutta. Ratsastukouluaikanaaan teki sitä lähes poikkeuksetta alkutunnista, ja tämä tahditus kirjattiin ostotarkastuksessakin. Vaivaa on vain ollut poissa koko kesän ja alkusyksyn, mutta palasi nyt sitten harmiksemme. En voi olla miettimättä sen merkitystä, että hevoset on nyt yöksi otettu sisään eli seisomista tulee enemmän.

Mietin pää savuten lisäravinteita, kengityksen muuttamista, liikuttamista, kylmäystä ja ennen kaikkea erilaisia hoitomuotoja, pähkäilen ja tuskailen. Kuuntelen kokemuksia. Yritän ymmärtää. Yritän olla järkevä. Piikittääkö vai ei. Ja mitä piikittää. Ja minne. Harmittaa ja huolestuttaa. Ell-konsultaatio edessä syksyllä ja katsotaan mihin päädymme.

Laumailemassa omiensa kanssa.

Tuhkimo kiittää

Kenkä oli Madamelta hukkunut jonnekin. Hevonen talliin, kavion tarkastus. Harjausta ja rapsutusta, porkkanaa. Ja palautus takaisin laitsalle. Jii näytti erityisen tyytyväiseltä tämänpäiväiseen ohjelmaansa.

Pikainen avunpyyntökierros ja epätoivoinen yritys löytää kenkä laitsalta. Onneksi omalta tallilta löytyy osaavaa ja niin avuliasta porukkaa, joka lyö tallikaverin hepalle kengän vaikka lauantai-iltana kiinni. Kaunis kiitos Piia ja Mikko!! Ja kiitos Tainalle, kun neuvoi kengitysavusta ja Pirjolle, kun etsi tuhkimon korkkaria kanssani laitsalta. Eihän me sitä löydetty, mutta onneksi olin napannut pari popoa talteen aiemmista kengityksistä, saatiin vararengas alle.

Kyllä kukkaistädin heppansa kanssa tuolla kelpaa. Mii häpi.

Sillalla

Tässä vielä todistusaineistoa sillalta pitkin ohjin. Alku nurinniskoin, mutta kuva kääntyy pian (terveisin videoammattilainen). Alun maiskuttelu ei niinkään kannusta heppaa sillalle vaan yrittää estää syömistä. Ennen ja jälkeen sillan on ihania pitkiä pujoja, joilla Jii rakastaa herkutella.

Video

Letkeä käynti

Sen käyntihän on muuttunut letkeäksi totesi fyssarimme Selma tänään. Ja selkäkin oli parempi, eikä se ihan lihasköyhäksi ollut muuttunut, mitä vähän pelkäsin. Säkäänkin oli tyytyväinen. Selma tökkäsi lapoihin ja sanoi, että siitä taaksepäin hepan kondis on fyssarin silmin aika kiva, ainakin tuolla iällä ja noilla kilsoilla. Mutta etupää on se meidän murheemme. Kulumat on ja pysyy, ja vähän eteneekin, vaikka kuinka toivon, että ei. Kehäluun paksunnos tuntui Selman käteen paikoittain lämpimältä yön seisomisen jäljiltä. Ei hyvä, huokasin. Polven manipuloi ja toisen kyynärän, joka ilmeisesti rasittuu, kun yrittää keventää heikompaa (vej) jalkaa.

Pohdittiin miten jatkaa. Pitäisikö piikittää, mitä ja minne. Miten kannattaisi liikuttaa. Kylmäystä joo, jatketaan. Todettiin, että valitettavasti korjata emme enää voi, tilannetta pitää vain seurata ja tehdä ratkaisuja niiden mukaan. Ihan itketti, kun vein hepan takaisin laitumelle kavereiden kanssa. Samperin jalat, meinaa viedä meistä voiton.

Jii ei onneksi murehdi. Illalla hain kävelylle hyvinpiehtaroineen hevosen. Olivat Zeelan kanssa vuorotellen kellahdelleet mutalutakkoon. Kävelylenkillä ihailtiin kolmea viljapellossa pomppivaa kaurista ja auringonlaskua. Mupelsi porkkanoita taskustani. Onpas se muuttunut mukavaksi totesi Selmakin. Tosin ehkä perui sanansa sen jälkeen Jii onnistui puraisemaa fyssariaan kankusta polven manipuloinnin tehdessä kipiää, hupsis ja anteeks.

Sunnuntain soundi

Mein eiliseltä lenkiltä:Lenkki
Hupsan kuinka laatu kärsi tästä konvertoinnista. Mutta rauhoittava soundi ja keinunta, maalaismaiseman ympäröimänä.

Tunti maastoilua ja 40 minsaa kotiläksyjä kentällä.

Hiki, suihku, omenoita, loimi ja jalkahoito.

Karsinaan syömään ja yöunille.

Baby steps

Pitäis olla jo menossa, mutta pakko fiilistellä.

Eilen oli normivalkku ja jatkettiin väistöjen työstämistä. Edellisellä kerralla ähistiin ja puhistiin, hevonen kyllä väisti, mutta välillä takapää edellä välillä lapa kenossa, avut tuntuivat heikoilta ja vaikeilta. Eilen syvässä suossa kulkemiseen tuli ajoittain keveyttä. Tein oikealle väistöt ensin, kun ne ovat vaikeimmat ja jaksoin paremmin työstää niitä. Etsittiin pohjeavulla optimaalisempaa paikkaa, jotta se perä ei sieltä lähde keulimaan. Ajoittain oikeasti heinoja välähdyksiä, kaikki tuntui kevyeltä, hevonen paitsi väisti, niin eteni, selkä pyöristyi, ohjasote keveni. Vitsit. Ei me vielä pitkiä pätkiä saatu, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Välillä, tai aika useinkin tuntuu, että ei me kehitytä ollenkaan tai jopa otetaan takapakkia, mutta sitten nämä pienet esitysaskeleet tuntuvat niin hyvältä.

Ihanaa viikonloppua, me maastoillaan ja käydään toki vähän kotiläksyjä kentän puolella tekemässä. Ope lupasi meille puomitunnin seuraavalla kerralla, jiihaa.

Pörrö, mutta terve

Soitto eläinlääkärille cushingtuloksista oli mukava, ei ole meillä viitteitä cushingista. Lissun mukaan terve, olostaan nauttiva heppa, jonka karvankasvu on vain erikoisen kesän ja pitkän laidunkauden jäljiltä vähän sekaisin. Käski jatkaa samaan malliin. No niinhän me tehdään.

Eilen valkussa paneuduttiin väistöihin. Jii oli alkuun jäykkä ja väistö työlästä, erityisesti väistö oikealle oli hankalaa. Vähitellen saatiin muutamia parempia pätkiä. Väistöstä loppuun laukannostoja. Itselleni oikea-aikainen pohje ja pidätteet oli vielä hankala rytmittää. Molemmat oltiin hiestä märkiä. Huh, kun vaikea laji.

Tänään alkoi syksy, sisäruokintakausi ja yöt tallissa.