Tukka takana

Jii sai lomaviikonlopun, kun isäntäväki vietti aikaa Tahkolla maastopyöräillen. Ryntäsin reissusta tallille, ja siellä odotti oikein tyytyväinen ja yllättävän puhdas pallomaha, joka köpsytteli laitumella vastaan. Uutta hammasrivistöä löytyi taas pallon takamuksesta. En ole varma, kuka käy maistelemassa hevostani, mutta ainakin nuori Penni on kuulema kinastellut Jackien kanssa Hilman suosiosta. Onneksi iho ehjä eikä suurempia hoitotoimia vaadittu.

Pienen vapaan jäljiltä liikuttelin rennosti maastoillen ilman satulaa. Ensimmäiselle maastolenkille saatiin Essistä seuraa ja toiselle lähti Celine seuraneidiksi. Jiin selkä ei ole ihan paras mahdollinen alusta ahterilleni, mutta rennot käyntilenkit menee suuremmitta tuskitta. Käveltiin puolitoistatuntia pitkin pellonreunoja, otettiin vilpoinen suihku, lisättiin hyönteiskarkotteet ja hevoi siirtyi jatkamaan laiduneloansa.

Katselin, että ratsuni tukka on kasvamaan päin. Ehkä se ottaa ravurikavereistaan mallia ja kasvattaa kunnon tuulitukkaa.

Sain nyt sovittua meille koetunnit Taina-Open kanssa. Celine tulee kokeilemaan mukaan. Jos Ope suostuu meidät täti-ikäiset oppilaansa pallojensa kanssa ottamaan, niin koulunkäynti jatkuu heti heinäkuusta alkaen.

Vermossa

Kaikki irti Vermon keskiviikkoraveista. Tutustuin jo ennakkoon lähtölistoihin ja Mikko otti Fintoton haltuun. Molemmat löivät omat vetonsa jo kotoa käsin.

Tallin jälkeen kiiruhdettiin raviradalle. Kisaavat hepat olivat lähteet jo edeltä. Paikan päällä vettä sateli, rapa roiskui ja kurasuojat kuulutettiin pakollisiksi.

Katsottiin kaikki lähdöt, haahuiltiin ruoka- ja juomapisteet läpi ja tutustuttiin varikkoalueeseen. Olinkin jo unohtanut sen hienon jyminän, kun auto kiihdyttää hevosten edestä ja kuuluu tumma rummutus, kun lähdetään ajamaan kilpaa. Jännitys tarttui kuin itsestään ja hihkuin ja tuulettelin, kun veikattu heppa juoksi voittajana maaliin, muut katsojat tuntuivat ottavan huomattavasti tyynemmin ;)

Mikko totesi lähtö lähdöltä veikkaustensa osuneen oikeaan. Aika hyviä lähteitä oli tyyppi käyttänyt. Minä pelasin vain oman tallin asukeille voittoa ja sijoituksia. Muutaman yllätysvoittajan jäljiltä Mikko jäi kuitenkin voitotta, mutta minä keräsin pienen potin Piian ja Mikon omistaman Jopen tullessa lähtönsä kolmanneksi.

Pitihän ne voittorahat heti käydä tuhlaamassa Wahlstenin kaupassa (W Ice Wrap -kylmäyssuojat) ja Hevarin myymäläautossa (Bucasin sadeloimet sovitukseen). Lisäksi odotettavissa lienee pullatarjoilut tallilla, sillä sijoituksista on ollut tapana tarjota herkkuja muille tallilaisille.

Ei hassumpi tapa viettää keskiviikkoiltaa. Tänne pitää päästä uudestaan!

Uudet Kengät

Lämpötilamittari paukutti yli +20C ja Jii pääsi vaahtokylpyyn. Spa sujui hyvin, kunhan kylpyveden lämpötila oli säädetty sopivaksi. Liian kylmä on ihan ehdoton nounou. Puunasin koko hevosen turvasta häntäjouhiin. Käsittelyn jäljiltä oltiin kohtuullisen märkiä molemmat.

Föönaus kävelylenkillä. Säilöheinää tekevää aparaattia piti ensin tuijottaa sieraimet suurina, mutta kun sekään ei syönyt muuta kuin heinää kitusiinsa, niin lenkki jatkui rauhassa. Kuivuipa nopsasti. Kiilsi ja tuoksui hyvältä. Tänään lienee jo toisin...

Kauneuspäivän kruunasi uudet kengät, jotka Mika kävi kengittämässä. Ei moitteita kavioiden kunnosta.

Tänään suunnataan tallilta Vermoon! Haen samalla pari tuotetta Hevarin myyntiautosta sovitettavaksi...

Laiduntaminen edistää hevosen terveyttä ja hyvinvointia

Keväällä rampoin talleilla etsimässä meille uutta kotia. Loppusuoralle ei ollut asiaa, jos tarjolla ei ollut tai oli hyvin rajoitetusti laidunta. Seisottaisinko koko kesän siinä samassa piskuisessa tarhassa, jossa on seissyt jo koko talven. No thanks.

Laiduntaminen on hevosen luontaista käyttäytymistä ja ravinnonhankintaa.

• liikkuminen ja vapaus, ulkonaolo
• lomaa tallikauden rutiineista
• syöminen omaan tahtiin, luonnollinen syömisasento, hyvät ravintoarvot
• lajitovereiden seura
• häiriökäyttäytymisen väheneminen
• maisemointi

Laidun laiskistaa ja lihottaa.  Omakohtaisen kokemuksen perusteella: tottavie. Tosin heinämahat ja nestekertymät poistunevat syksyn tullen huomattavasti nopeammin kuin oma grillimaha. Laiskiaisolo ei välttämättä johdu, ainakaan pelkästään, kasvaneesta mahasta vaan laitumella vietetyn elon aktiivisuudesta; ruoan perässä kulkemisesta, keskenänsä leikkimisestä ja seurustelusta sekä jonkin verran myös öttiäisistä. Nivelrikon jo vähän kuluttaneille JB:n etusille laidun tarjonnee riittävästi omaehtoista liikettä.

Laitumella sattuu ja tapahtuu. Osumia tuntuu löytyvän, vaikka aina kun nuo näkee, niin syövät sopuisasti ja liikehtivät verkkaisesti. Epäilemme, että viettävät riehakkaita bileitä yöt läpeensä. Keskenänsä toimeentulevat hevoset ja ehdottomasti riittävästi tilaa väistää lienevät olennaiset seikat yrittää huomioida.

Todellisia esteitä laiduntamiselle saattaa olla ihottumaiset ja kaviokuumeelle herkät yksilöt. Niiden osalta on täysin ymmärrettävää ja jopa välttämätöntä rajata laiduntamista tai luopua siitä kokonaan.

Tärkeä muistaa:

• totutus laitumelle ja laitumelta
• laitumen soveltuvuus laiduntamiseen: laitumen koostumus ja kasvusto, laitumen koko, ruohon riittävyys ja lisäravinnon tarve, aitamateriaalit, suojakatokset, reitti laitumelle
• riittävä ja puhdas vesi, kivennäiset
• hevosten valvonta ja päivittäiset tarkastukset
• loishäätö

Söi itsensä leppoisaksi

JiiBee on syönyt itsensä paitsi pulleaksi niin täysin lomamoodiin. Jos ei syö, niin ottaa tirsoja laitsalla, haukottelee varustettaessa, kulkee laiskanmuikeasti, nukahtaa hoitotoimissa ja sitten onkin jo kiire takaisin laitumelle syömään. Kaikki kehuu, että on se kiltti ja rauhallinen ja niin kuuliainen. Laiskanpulskea se on sanan ma! On nyt tutustutti kaikkiin tallin osiin, myös siihen ravipuolen umpinaiseen vesariin, johon ei alkujaan todellakaan suostunut. Eilen nuokkui ratsastuksen jäljiltä sinne ja torkahteli spa:n aikana.

Eilen lenkkeiltiin yhdessä tarhakaverin Celinen ja nuoren friisiläisen Ellin kanssa. Tässä palailemassa tallin pihapiiriin.

Naamassa on pari uutta osumaa ja pehvassa hammaskuviota. Pääosin karvat lähteneet, iho ehjä. Vähän katu-uskottavampi pullukka.

Minä olen aloittanut ohjasajon opiskelun Katin ja Juipe-suokin kanssa. Juippis onkin ihan pro, joten sen kanssa pääsin heti kättelyssä kokeilemaan kaikki askellajit. Ohjastuntuman säilyttäminen oli selvästi vielä hankalaa ja ympyrät pienenivät ja suurenivat herkästi. Legendaarinen Make käy tallilla opettamassa ja ajamassa, joten enköhän ole aika hyvissä käsissä tämän kanssa. Seuraavaksi varustekauppojen kautta harjoittelemaan Jiin kanssa. Tuskin nykyisessä pallomodessa viitsii edes kamalasti pöllöillä. Onneksi tuolla on hyvä pyörötarha, ei pääse ilmalaivakaan kauas....

Ja onhan Jii löytänyt kavereitakin. Tässä tuli Hilman kanssa aidalle notkumaan yksi päivä.

Cowboy

Aviomies joutui ratsaille. Haki JB:n laitsalta, hoiti ja varusti, asetti tallilta ystävällisesti lainaan saadun raviohjastajan kypärän tiukasti päähän ja kipusi selkään. Hienosti teki koko maastokierroksen ja vähän ravasikin. Olin hämmästynyt ja kovasti ylpeä. Molemmat osasivat hienosti olla yhdessä.

Arjen terapeutti

Hevoseni kanssa olen kokenut tämän puolenvuoden aikana voimakkaita muistikuvia lapsuuteni ja nuoruuteni hevosmaailmasta. Muistoja, mielikuvia, eri vuodenaikoihin liittyviä erityispiirteitä, tuoksuja, ääniä, liikkeitä, joita en enää tiennyt muistavani. Laitumen aamukaste hevosta hakiessa, pellon yllä leijuva sumu, josta se oma ilmestyy, kun kutsun, märän hevosen tuoksu, hevosen hörisevä turpa, maastossa laukkaavan hevosen voima, laukan ääni nurmella laukatessa, heinäpellon tuoksu, kengitykseen liittyvät äänet.

Voin hyvin kuvitella hevosen kohtaamisen laukaisevan vanhusten ja muistisairaiden kohdalla voimakkaita muistoja, kehittäen samalla kykyä tuntea ja kokea asioita. Suurimmalla osalla nykyajan vanhuksia lienee positiivisia kokemuksia hevosista. Hevostoiminnalla vanhoja muistijälkiä vahvistetaan ja uusista elämyksistä syntyy uusia muistijälkiä. Mieleen on jäänyt Ylen uutisoima ponin vierailu palvelutalon sisällä niiden vanhusten luona, jotka eivät kyenneet liikkumaan tallille tai edes ulos. Ponin kohtaaminen oli liikuttaut monia ja laukaissut aiemmin täysin puhumattomia vanhuksia kertomaan omista hevoskokemuksistaan.

Hevosavusteista kuntouttavaa toimintaa käytetään paitsi vanhustyössä ja muistihäiriöisille niin mielenterveyskuntoutujille, syömishäiriöistä kärsiville, syrjäänvetäytyville ja koulukiusatuille lapsille ja nuorille, autismista kärsiville, pitkäaikaistyöttömille sekä stressistä ja työuupumuksesta kärsiville.
Enkä ihmettele, sanoo hän, joka kuittaa kalliiksi haukutun harrastuksensa toteamalla, että maksaa se terapiakin. Ja kumartaa syvää kaikille näille kuntouttavaa terapeuttista hevostoimintaa kehittäville, teette todella merkittävää työtä. Muutama sosiaalipedagogista hevostoimintaa koskeva julkaisu odottaa tuossa lähempää tutustumista.

Asiakaspalvelu/Tiedottaminen

Vähän omakohtaisistakin kokemuksista ja heppaystävien kertomuksista sekä viimeistään hötönettiä lukiessani olen kuulen kauhutarinoista tyrannimaisista tallinpitäjistä ja umpuhulluista hevosenomistajista. Ongelmia aiheuttaa erityisesti se, että tieto ei tunnu kulkevan osapuolelta toiselle. Asioista ei keskustella riittävän ajoissa ja avoimesti. Äkäisiä lippulappuja ilmestyy, jos edes niitä. Kaikki ärsyyntyvät, kommunikointi huononee entisestään ja tilanne pian umpparissa.

Nyt pitää ihan kehaista, miten uuden tallin tiedottaminen on ensiluokkaista. Jos tapaan tallinpitäjiä livenä, niin kertovat aina kuulumiset ja tahtovat tietää, voivatko jotenkin auttaa tuoretta tulokasta. Lisäksi saan txt-viestillä aktiivisesti tietoja, jos jokin on muuttunut tai muuttumassa tallilla. Kaikki mahd toimenpiteet raportoidaan tarkasti, esim. meidän kohdalla matolääkkeen anto (mitä annettu ja milloin). Jos tarhat tai laitumet muuttuvat, niin tieto kulkee. Tänään ovat näemmä päässeet uudelle lohkolle laitumella, että mussunmussun vain... Lisäksi harjoitusrata on varustettu kyltein, joissa tiedotetaan peltolenkkien kunnosta sekä mahdollisista hiittitreeneistä harjoitusradalla, jotta kaikki voisivat turvallisesti edetä.

Tallilla on tiedotustaulu, jonne niin tallinpitäjät kuin tallilaiset voivat jättää viestejä ja toiveita. Olen nyt oppinut kävelemään ensimmäiseksi taululta lukemaan ajankohtaiset asiat.

Asiakaspalvelu kohdallaan, ja minulla turvallinen mieli, että hevosestani pidetään hyvää huolta ja saan kaiken tarvitsemani tiedon.

Sisältäpäin

Viikonloppuna hain Tyttelin viikon täyden laiduntauon jäljiltä puunattavaksi. Rapsutin, harjasin ja pesin tuntikaupalla. Torkkui ulkovesarin varjossa tyytyväisenä. Hyvin näyttää voivan, mahanalus, kainalot ja korvantaustat saaneet osumia öttiäisistä, mutta ei suurempaa tuhoa. Lisäilin hyönteismyrkyt. Käytiin kävelemässä ja vein takaisin laitumelle. Portilla odotti koko lauma ja pohdiskelin jo, että kuinkahan tässä käy. Hätistelin kavereita kauemmaksi, katsoin, että Jiillä oli riittävästi tilaa ja päästin sekaan. Eikä mitään, Hilmä höristä hörpötti, Celine irvisti ja sitten homma oli jo ohi.

Eilen satoi koko esterin voimalla, joten päätimme tehdä tutustumiskierroksen sisätiloihin. Jii asustaa valoisassa keskitallissa keskikäytävällä. Talli on avara ja valoisa sekä leveillä käytävillä varustettu. Kesän pesujen, desinfiointien ja kalkitsemisten jäljiltä putipuhdas koti.

Lähinaapureina nuori ja superkiltti tammanalku sekä ruunapoika Uuno. Myös tallin ainoa oripoika on viereisellä käytävällä ja sieltä vähän jo eilen hörötti, kun tultiin mestoille. Jacky marssi boksiinsa kuin kotiinsa, ja kävi vessassa ilmeellä, vihdoin sisävessaan. Sitten tutki ruokakupin, moikkasi naapurin ja siirtyi maistelemaan heinähäkille.

Naapuria moikkaamassa. Naapuri on sairastuvalla sisällä, joten ilahtui seurasta.

 

Naapurin puolelta katsottuna.

Ruokaa!

Kuka tuli?

Oma ikkuna käytävälle.

Hevoinen oli mukavan rapainen, joten sai kuivua ennen hoitotoimia ja lenkkiä. Lenkille puin sadeloimen ja hyppäsin selkään ilman satulaa. Mukavasti meni maastoilut näinkin.

Luovien

JiiBee on kekannut aika ovelan tavan soluttautua laumaan. Se hengailee pomon kanssa. Hilma suhtautuu jostain kumman syystä yllättävän suopeasti Jackiehen ja Hilman lähellä muutkin tammat jättävät Jiin rauhaan. Seurailin etäämmältä lauman touhuja useamman tunnin tänään.

Kevyesti kävin hepan laitsalla läpi eikä isompia vammoja tai osumia näkynyt. Kovasti sitä saisi rapsuttaa, kun öttiäisten puremat kutittavat. Nyt vain jatketaan sinnikkäästi laumautumista. Tuikun mukaan tätä dissaamista jatkuu 1-2wk, huuh.

Edit tältä päivältä. Kävin moikkaamassa ja rapsuttamassa, ja jäin taas seuraamaan lauman touhuja.  Jii marssi jossain vaiheessa katokseen lepuuttelemaan. Laumanjohtaja Hilma kävelee paikalle, Jii ei väistä ja jäävät siihen yhdessä nuokkumaan. Muut eivät tohdi häiritä, vaikka muuten ajaisivat uusimman vielä pois. Hyvin valittu kaveri sanoisin :D Ja kuulema ihan ämpäripäänä syö jo sapuskansa, ei ollut moksiskaan, kun ämpäri kiinnitettiin. Reipas Rouvaskainen. 

Kukaan ei leiki mun kanssa

Rauhallisesti oli sujunut laumaan siirtyminen. Toistensa puremisen sijaan olivat keskittyneet puremaan vihreää.

Illalla tilanne oli edelleen rauhallinen viiden tamman ryhmässä. Yksi kengänkuvio löytyi Jiin kankusta. Ryhmän pomot olivat yllättävän lungeja ja kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Mutta Celine vielä  ajoi Jiin aina kauemmas, jos erehtyi lähestymään muita ja erityisesti Celinen bestistä Irrua. Murunen väistyi suosiolla, vaikka kovasti oli muista kiinnostunut.

Jos nämä olisivat ihmisnaperoita, niin olisin tietty pitänyt loppujengille Jiitä nolostuttavan puhuttelun, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. Nyt kävin vain rapsuttamassa, syöttämässä pari porkkanaa ja lohduttelin, että kohta pitäisi helpottaa.

Voikun kaveri löytyis äkkiä....

Hilma, Jackie B ja Essi

Tumma kuva, mutta näkyy tuo laitumen katos ja loputkin laumasta Irru ja Celine.

Onnellisten laakso

Huikea viikonloppu. Päivä päivältä hevonen on rennompi, jännityksen tilalle on tullut uteliaisuus, ja nyt kiertelemme paikkoja ihan eri tavalla kuin viikko sitten. Tänään kun kävin hakemasta tyypin laitsalta, näkyi vain kaviot kohti taivasta. Piehtaroi antaumuksella ja kipitti sitten luo.

Vesarikatos on jo ihan pala prinsessakakkua, samoin kuin pihalla parkissa olevat traktorit ja mönkkärit. Seuraili rauhassa, kun ravurit treenasivat radalla. Maastolenkeillä uskalletaan jo rentoilla, ja ne maastolaukat, voi elämä, miten hienoa. Nousen jalustimille, nappaan harjasta kiinni ja kysyn, mennäänkö? Ja niin Jii nostaa innostuneen, ison ja upean laukan. Ei ryöstä, ei kaahota, vaan etenee mielettömän hienosti. Sori nyt vaan tämä hehkuttelu, mutta vuosien maneesinuralla laukkailun jäljiltä, aaah. Tänään käytiin kentälläkin kevyesti muistuttelemassa itsellemme siirtymisiä, väistöjä, peruutuksia.

Huomenna jännän äärellä, kun Jii pääsee laumaansa. Toivottavasti kukaan ei syö toistaan. Siitä alkaa viikon loma Jiille, kun haluan antaa laumajärjestyksen kehittyä rauhassa enkä häiritä sitä hakemalla ja palauttamalla lauman uusinta jäsentä. Sen sijaan ajattelin viettää paljon aikaa laitumen ääressä seuraamassa, mitä ja miten tässä käy...

Ötökät

Jii tuli vastaan rintamus komeilla paukamilla. Rinta ja etukainalot syöty ihan kiitettävästi. Pyyhin viileällä pyyhkeellä puremakohdat ja levitin Solhedsin hyönteiskarkoitetta, joka on parhaillaan joutunut byrokratian murjomaksi: Solheds pois markkinoilta Onneksi ehdin omani hankkimaan. Tuote tuoksui miellyttävältä, mutta toki voimakkaasti. Kutinaan se tuntui auttavan heti ja hevonen rauhoittui.

Sain tallilta toisenkin vinkin. Kylmäyssavea levitetään kostutettuihin rintamukseen, kainaloihin, mahanaluseen. Viilentää ja aikaansaa mekaanisen suojan öttiäisille. Kävinkin kotimatkalla hankkimassa purkillisen. Nappasin varuiksi vielä hexocil shampootakin matkaan. Jos helpottaisi oloa.

Ratsastuslenkki tehtiin ensin maastossa ja sitten vielä pienesti kentällä. Vielä en viitsi kauheasti pyytää, kun luulen, että muutto painaa yhä. Aika höyryjunana veteli eikä olisi malttanut oikein keskittyä. Helpotin ja lopetin, kun meni rennosti. Me niin tullaan tarviimaan meille ope...

Pari heppaa oli lähdössä Forssaan raveihin, oli kiva seurata pakkailuja ja valmisteluita. Oma maailmansa tuokin. Ja yhdellä toisella valitettavasti pieni pelko kaviokuumeesta, ja ell odoteltiin. Opin vähän lisää tästä varsin ikävästä vaivasta. Iloja ja suruja, elämää.

Kommentointi vapaa

Muokkailin pyynnöstä kommenttiasetuksia eli nyt on vapaa sana, myös anonyymisti...

Laidunkausi is open

Matolääkevaroaika on nyt ohi ja eilen Tytsy oli päästetty ihka omalle laidunalueelleen. Vieressä on tammalauma, jonne tarkoitus siirtyä pienen totuttelun jälkeen. Siellä se otti torkkuja kun tulin tallille.
Huhuiluni kuullessaan tuli heti portille kaivelemaan porkkanoita taskustani.

Talli on nyt pesty ja desinfioitu, ja nyt sitä vielä kuivatetaan. Kaikki laittelivat heppojaan ympäriämpäri pihaa, ja me pääsimme kokeilemaan katoksellista vesiboksia pihalla. Vähän se oli jännä alkuun ja pää pyörällä katseltiin maatilan traktoreita, jotka muutaman kerran ajoivat ohi. Pientä hermostunutta steppailua vielä, mutta saatiin hoitotoimet ja varustelu tehtyä. Vähän huuteli muille hepolaisille, kaipaa selvästi seuraa.

Jii alkaa näyttää sopivasti lomalaiselta. Ötököt vähän syöneet, harja takussa ja karva piehtaroituna. Ilmeisesti sen verran aktiivisesti vielä elää, että painoa ei ainakaan vielä ole tullut lisää vapaasta heinästä ja nyt laitumesta huolimatta. Melkeinpä päinvastoin.

Tänään tutustuttiin uudestaan selkäännousupenkkiin, joka vielä viime kerralla oli vielä liian epäilyttävä. Nyt osasi nätisti tulla viereen ja pysyi hienosti paikallaan, kun kipusin satulaan. Kentillä oli iltasella porukkaa, joten mentiin maastoilemaan pellon- ja joenreunoja.

Harjoitusradan ylämäessä tuntui olevan vetohaluja, joten mentiin kenttätyyliin hienolla etenevällä laukalla koko pätkä. Huuruilujen jäljiltä loppuhoitotoimet hoituvatkin samaisessa vesarissa ihan lungisti. Laitumelleen siirtyi halukkaasti, ja sinne tarjoilin iltaruoankin.

Hepat saavat laitasalle ruokansa omista ämpäreistään, joihin on kiinnitetty joustovyö. Vyö kiinnitetään hevosen päähän, korvien taakse, jolloin kullakin on oma kuppinsa siististi syötävänä ilman vaihtokauppoja. Näyttää aika hassulta, kun joukko ämpäripäitä syö. Kun syöneet, niin ämpärit irrotellaan. Kuulema tottuvat hyvin nopeasti, ruokailu on rauhallista ja siistiä. Jiille tarjoillaan vielä ilman vyötä.

Tässä vielä kuva tallin pyörötarhasta, jossa voi niin juoksuttaa kuin ohjasajaakin. Mallina Jiin ensimmäinen boksinaapuri otsatukka-Juipe.

Eilen sovittiin lopullinen sijoituspaikka tallissa. Jii muuttaa laidunkauden jälkeen sisätalliin. Osaksi siitä syystä, että hirsitallikaksioon oli terveydellinen tarve toisella hevosella sekä siksi, että hirsitallissa Jii olisi jäänyt enemmän yksin, kun kaksion toinen asukki olisi ollut omissa menoissaan, kioissa jne. Jackie ei ole ratsastuskouluhevosena juuri yksin aikaansa viettänyt, joten meinaa vähän hermostua ja huudella kamujen perään, jos jää ypöyksin.

Uteliaisuus vei voiton

Toisena päivänä tarhassa odotti jo ihan omannäköisensä hevonen. Virkeä, mutta jo selvästi levollisempi. Tutkittiin ensin hetki yhdessä tarhaa. Kikkarekasat näyttivät ihan normilta, että ainakin vatsa näyttäisi toimivan entiseen malliin. Samaa sanoi tallityöntekijä, kun kyselin.

Tarhassa oli aktivointipallo, jota Jii menikin heti tökkimään ilmeisesti porkkanan toivossa. Naksuhevoseni. Tarhan suoja- ja heinäkatos näytti olevan myös suosikki. Jii nyhti innokkaasti heinäverkoin suojattua ruoka-annostaan.

Viereiset minit tarhakamut.

Syöttelin ja kierrettiin paikkoja lisää. Hoitotoimet ja kamppeet karsinassa.

Taustalla toinen kentistä.

Kierrettiin harjoitusrata ja  pellonpieliä, joita riittää kilometrikaupalla. Nähtiin kettu!

Toi piste on se kettu.

Käytiin toisellakin kentällä tiirailemassa tulevaa laumaa, jonne Jiin pitäisi loppuviikosta päästä.

Kevyesti hionnut heppa hetkeksi talliin lepäämään, hoitotoimet, ämpäri vettä juotavaksi, hetki vihreää ja heppa tarhaan. Sinne jäi tyytyväisenä katselemaan viereisen tarhan shetlanninponien touhuja. Vähän vilkaisi perään, kun lähdin, mutta siirtyi sitten heinäverkolleen.

Tallissa pesula senkuin jatkuu, nyt siirtelin loimet pois alta, kun loimiensäilytys- ja kuivatushuone saa perusteellisen pesun. Tutustuin taas uusiin ihmisiin, tällä kertaa ravipuolen osaajiin. Kaikki ovat olleet ihan älyttömän mukavia, ja onnitelleet hienosta tallivalinnasta ja pääsystä mukaan. Aika huikeaa.

Tänään Tytsy on päässyt laitumelle, tulevan lauman viereen. Ja tuleva yö on eka ulkona. Onkohan se huomenna jo pallo, kun ehdin täältä työmatkoiltani kotipuoleen..

EA

Muuton yhteydessä läpikävin hepoisen ensiapuvarustusta.

Siivosin kamppeet ja päivittelin. Nyt kun uuteen talliin mahtuu, niin ostin siistin, tiiviisti suljettavan ensiapulaatikon ja siirsin tarpeet sinne. Vielä en ole löytänyt passeleita, tylppäkärkisiä saksia mistään, enkä viitsinyt koirienkaan saksia vohkia. Puhdistusaineista haluan vielä täydennyksiä, muovikelma voisin vohkia kotoa, parit liimapintelit.

Nyt sieltä löytyy ainakin puhtaita pinteleitä ja pyyhkeitä, puuvillavanua, hyönteiskarkotetta sekä...



Paikallisen päivystävän ell-numero löytynee tallilta, mutta pitää kysäistä vielä.

Varovasti varpaillaan

Kaikki on nyt vähän uutta. Reitti tallillekin, meinasin ajaa eilen hutiin.

Molemmat Jiin kanssa kävellään vähän varpaillaan. Minä hiippailen uusissa, ihmeen tilavissa varustetiloissa. Mietin, että osaankohan olla oikeinpäin. Mistä vettä? Minne suojat kuivumaan? Voinkohan jättää satulan ja suitset hetkeksi tähän. Saankohan sähköiskun noista langoista taiteillessani hevosta ja itseäni ulos tarhasta.

Kaikki tallilaiset ovat älyttömän mukavia. Pysähtyvät tervehtimään ja haluavat tietää, ketä me oikein ollaan. Auttavat ja neuvovat. Kaikki nimet vilahtavat mielestä vielä heti, osan hepoista jo tunnistan. Tallilla on kesäpesu menossa, painepesurit laulavat ja meille tehdään puhdasta tallia talveksi.

Jiikin oli jotenkin eksyneen näköinen kun hain sen eilen omasta tarhastaan. Kipitti vähän huolestuneenoloisena äkkiä luokse. Kävellessä talliin piti puhistella kaikkea, mönkkäritkin on vielä vähän pelottavia. Oma boksi on jo mieluinen, menee mielellään sisälle ja kurkkii ikkunoista ulos. Ei vielä vapaaehtoisesti työnnä päätään oviaukosta ellen sitten seurustele siinä sen kanssa. Syödessä omasta heinäverkostaan boksissaan rauhoittuu. Komea friisiläinen Hande kävi kurkkaamassa oviaukossa ja siinä sitä oltiin turvat tötteröllä, että MOI vaan.

Annoin hepan ensin hengähtää sisällä, kun hiippailin paikkoja tutkimassa. Sitten kiireettä hoitotoimenpiteet ja varustus, nekin vielä turvallisessa karsinassa. Selkäännousuun on tehty oma paikka, mutta sen viereen tulo oli vielä vähän jännää, joten pyysin ystävällistä Handen omistajaa hetkeksi meitä auttamaan, ja kipusin rauhassa selkään. Vähitellen tutustutellaan.

Käytiin kävelemässä tallin oma parin kilsan maastoreitti. Aika ripeä oli käynnin tahti alkuun, kun vähän jänskätti. Ison mäen päällä kivuttuaan jo vähän rentutui. Otettiin pätkät ravia ja laukkaa. Reitti on ihanan rauhallinen. Tallille saavuttuamme kävimme vielä toisen kentistä läpiratsastamassa. Otin ihan "pitkinohjin", kun luulen, että aika väsynyt on Tytteli tästä kaikesta. Kamppeiden purku tallinkäytävällä, jotta päästiin kurkkaamaan sinnekin. Seisoi rauhallisesti, mutta kun vesarista lähtenyt kaveri poistui, niin vähän meinasi hermostua. Odottelin, että steppailu rauhoittui ja lähdettiin siitä vielä vihreää maistelemaan. Boksissa joi ämpärillisen melassilla maustettua vettä ja siirtyi heinäverkolleen :)

Vähän on raukka vielä hämillään, mutta eiköhän tämä tästä. Matolääke meni moitteetta eilen alas, että pian laitsa kutsuu.

Kotona!

Eilen muutettiin. Naama valkoisena olen pelännyt olevani siellä vielä tänäänkin lastaamassa konia autoon. Eikä se ihan suorilta mennytkään mokomaan muuttoautoon.

 

Valmisteluja. Kiitos Lauralle parturoinnista ja Ellille kuvaamisesta.

Suojat töppösiin ja verkkopalttoo päälle.

Lastauksesta ja muustakin kuljetuksesta vastasivat uuden tallinpitäjät, Tuikku ja Henkka. Heiltä löytyi kärsivällisyyttä ja nätit keinot saada heppa kyytiin. Vaihdettiin naruriimu ja aloitettiin totuttelu yksi askel sisään, pyydetään peruuttamaan pois. Kaksi askelta sisään ja taas peruutetaan. Tämähän kannattaisi tehdä jo ennen varsinaista kuljetusta, mutta meillä ei oikein ollut tähän mahdollisuuksia. Ja lopulta, vajaan tunnun jumpan jälkeen, tyttö kiipesi itse sisään ja alkoi pistelemään heinää napaansa. Ei liinoja, ei raippaa, ei pakotusta eikä lääkkeellistä rauhoittamista (omistajalle tuon jälkimmäisen olisi ehkä voinutkin antaa).

Kuva Heidin.

 

 

 

Talliystävät seurasivat ja kannustivat muuttopuuhissa. Vain yksi asiaton kommentti "ihme puuhastelusta" kuultiin, mutta Tuikku lohdutti, että aika monille tämä on vielä vähän uutta ja erikoista. Kylläpä jäi hyvä mieli ja vilkuttelin muuttoauton matkaan. Tippa linssissä kiitin ja halasin Jiin adoptiomamman Heidin, vielä nähdään. Ja ehkä joskus vielä hynttyyt yhteen..

 

Matka oli mennyt hyvin. Alkuun kuopi hetken, mutta rauhoittui sitten, ja heinääkin oli mussutettu aimo annos matkan aikana. Uudessa kotoa purku oli yllättävän rauhallinen. Peruutteli askel kerrallaan pihalle ja pää pyörien ihmetteli, että mikäs mesta se tämä on?! Sai nyt matolääkityksen ajaksi paikan hirsitallista ja ulkoilun omasta tarhasta. Parin päivän päästä pääsee isolle laitumelle, jossa vieressä tuleva lauma omalla laitumellaan. Siitä sitten yhdistetään, kun hetken ovat saaneet tutustua vieritysten. Hirsitalliin muutti iloksemme ja seuraksemme pieni ja sievä suokkiherra, joka sieraimet tötteröllä haisteli hetken unkarilaista prinsessaa, mutta keskittyi sitten ruokakuppiinsa.

 

 

 

 

 

 

Kannnoin varusteet paikoilleen, ja ihmettelin isoja varustetiloja. Muutaman hevosenomistajan tapasin ja hyvin tuntuivat suhtautuvan noviisiin uuteen tallilaiseen. Kotimatkalla oikein itkeä tirautin onnesta ja vähän ehkä väsymyksestäkin ja jännityksen purkautumisesta. Olemme uuden edessä, tyytyväisinä.