Arjen terapeutti

Hevoseni kanssa olen kokenut tämän puolenvuoden aikana voimakkaita muistikuvia lapsuuteni ja nuoruuteni hevosmaailmasta. Muistoja, mielikuvia, eri vuodenaikoihin liittyviä erityispiirteitä, tuoksuja, ääniä, liikkeitä, joita en enää tiennyt muistavani. Laitumen aamukaste hevosta hakiessa, pellon yllä leijuva sumu, josta se oma ilmestyy, kun kutsun, märän hevosen tuoksu, hevosen hörisevä turpa, maastossa laukkaavan hevosen voima, laukan ääni nurmella laukatessa, heinäpellon tuoksu, kengitykseen liittyvät äänet.

Voin hyvin kuvitella hevosen kohtaamisen laukaisevan vanhusten ja muistisairaiden kohdalla voimakkaita muistoja, kehittäen samalla kykyä tuntea ja kokea asioita. Suurimmalla osalla nykyajan vanhuksia lienee positiivisia kokemuksia hevosista. Hevostoiminnalla vanhoja muistijälkiä vahvistetaan ja uusista elämyksistä syntyy uusia muistijälkiä. Mieleen on jäänyt Ylen uutisoima ponin vierailu palvelutalon sisällä niiden vanhusten luona, jotka eivät kyenneet liikkumaan tallille tai edes ulos. Ponin kohtaaminen oli liikuttaut monia ja laukaissut aiemmin täysin puhumattomia vanhuksia kertomaan omista hevoskokemuksistaan.

Hevosavusteista kuntouttavaa toimintaa käytetään paitsi vanhustyössä ja muistihäiriöisille niin mielenterveyskuntoutujille, syömishäiriöistä kärsiville, syrjäänvetäytyville ja koulukiusatuille lapsille ja nuorille, autismista kärsiville, pitkäaikaistyöttömille sekä stressistä ja työuupumuksesta kärsiville.
Enkä ihmettele, sanoo hän, joka kuittaa kalliiksi haukutun harrastuksensa toteamalla, että maksaa se terapiakin. Ja kumartaa syvää kaikille näille kuntouttavaa terapeuttista hevostoimintaa kehittäville, teette todella merkittävää työtä. Muutama sosiaalipedagogista hevostoimintaa koskeva julkaisu odottaa tuossa lähempää tutustumista.