Molemmat Jiin kanssa kävellään vähän varpaillaan. Minä hiippailen uusissa, ihmeen tilavissa varustetiloissa. Mietin, että osaankohan olla oikeinpäin. Mistä vettä? Minne suojat kuivumaan? Voinkohan jättää satulan ja suitset hetkeksi tähän. Saankohan sähköiskun noista langoista taiteillessani hevosta ja itseäni ulos tarhasta.
Kaikki tallilaiset ovat älyttömän mukavia. Pysähtyvät tervehtimään ja haluavat tietää, ketä me oikein ollaan. Auttavat ja neuvovat. Kaikki nimet vilahtavat mielestä vielä heti, osan hepoista jo tunnistan. Tallilla on kesäpesu menossa, painepesurit laulavat ja meille tehdään puhdasta tallia talveksi.
Jiikin oli jotenkin eksyneen näköinen kun hain sen eilen omasta tarhastaan. Kipitti vähän huolestuneenoloisena äkkiä luokse. Kävellessä talliin piti puhistella kaikkea, mönkkäritkin on vielä vähän pelottavia. Oma boksi on jo mieluinen, menee mielellään sisälle ja kurkkii ikkunoista ulos. Ei vielä vapaaehtoisesti työnnä päätään oviaukosta ellen sitten seurustele siinä sen kanssa. Syödessä omasta heinäverkostaan boksissaan rauhoittuu. Komea friisiläinen Hande kävi kurkkaamassa oviaukossa ja siinä sitä oltiin turvat tötteröllä, että MOI vaan.
Annoin hepan ensin hengähtää sisällä, kun hiippailin paikkoja tutkimassa. Sitten kiireettä hoitotoimenpiteet ja varustus, nekin vielä turvallisessa karsinassa. Selkäännousuun on tehty oma paikka, mutta sen viereen tulo oli vielä vähän jännää, joten pyysin ystävällistä Handen omistajaa hetkeksi meitä auttamaan, ja kipusin rauhassa selkään. Vähitellen tutustutellaan.
Käytiin kävelemässä tallin oma parin kilsan maastoreitti. Aika ripeä oli käynnin tahti alkuun, kun vähän jänskätti. Ison mäen päällä kivuttuaan jo vähän rentutui. Otettiin pätkät ravia ja laukkaa. Reitti on ihanan rauhallinen. Tallille saavuttuamme kävimme vielä toisen kentistä läpiratsastamassa. Otin ihan "pitkinohjin", kun luulen, että aika väsynyt on Tytteli tästä kaikesta. Kamppeiden purku tallinkäytävällä, jotta päästiin kurkkaamaan sinnekin. Seisoi rauhallisesti, mutta kun vesarista lähtenyt kaveri poistui, niin vähän meinasi hermostua. Odottelin, että steppailu rauhoittui ja lähdettiin siitä vielä vihreää maistelemaan. Boksissa joi ämpärillisen melassilla maustettua vettä ja siirtyi heinäverkolleen :)
Vähän on raukka vielä hämillään, mutta eiköhän tämä tästä. Matolääke meni moitteetta eilen alas, että pian laitsa kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti