Kesä ja Öttiäiset

Viikko sitten laitumella odotteli toista silmäänsä siristelevä hepsulainen. Vasemman silmän alaluomi oli turvonnut vaikuttavan kokoiseksi palloksi, silmä vuosi, rähmi ja oli kipeänoloinen. Koska loppuviikosta omistajansa joutui reissuamaan ympäri maailmaa, en jäänyt seurailemaan tilannetta, vaan päädyin soittamaan samoin tein kunnaneläinlääkärin paikalle.

Ellua saatiin odottaa hyvä tovi, mutta paikalle saavuttuaan, oli tehokas ja tosi mukava. Silmä värjättiin mahdollisten haavojen löytämiseksi, mutta näytti onneksi oikein siistiltä. Turvotus oli voimakasta sekä ala- että yläluomen sisäpuolella. Sai kipulääkkeen piikillä ja ab-tipat silmään viikoksi. Lisäksi kirjautin kipulääkereseptin varmuudeksi.

Tallikavereihin voi aina luottaa, kun huppu saatiin heti lainaksi, ja henkilökunta tiputteli tippoja, kun en itse päässyt paikalle. Seuraavana päivänä silmä oli edelleen aika hurja ja rähmäinen, annoinkin vielä toisen satsin tulehduskipulääkettä. Muutamassa päivässä kuitekin rauhoittua, vuotaminen loppui eikä silmä enää vaikuttanut kipeältä. Turvotuksen osalta meni melkein viikko ennen kuin laskeutui. Mikä lie öttiäinen pistänyt silmään.

Jii odottelee vuoroaan satulansovitukseen pari päivää silmäepidosin alettua. Silmän alla näkyy vielä selkeä turvotus.

Huppupään eloa seurasin mielenkiinnolla. Olin ihan varma, etä huppu lentää jonkkaan ja pian. Mutta yllätykseksi Jii taitaa tykätä hupustaan. Parin päivän jälkeen, kun sitä alkoi hevoselle pukemaan, niin laski pään ja ikään kuin auttoi pukemisessa. Suojaahan se ötöiltä ja kovalta auringonpaistelta. Kiitos Pirjolle hupun lainasta.

Robocop

Kesken silmätipottelun (JiiBee kyllä antaa laittaa tipat ihan älyhyvin) pihaan kurvasi Petron satulabussi. Pieneen takakenoon keikahtanutta Kiefferiä topattiin uuteen uskoon. Olipa hienoa seurata satulaseppien käsityötä, arvostan!

Aapo tapaa Aatun. Isot ja lempeät jättiläiset.  

Sepät työssään

Sveitsistä asti tuotettu, rasvaton villa. 

Jossain välissä käväisin Oulussa ja naapurimaassa piipahtamassa. Oulusta toin Metacamin ja  Häst & Hund butiikkenista muffinsseja. Heppatytön tehokasta ajankäyttöä. 

Liekö uusi toppaus vai mikä, niin viikonlopun valkuissa alkoi viime aikoina kovin hankala oikealaukka sujumaan jo paremmin. Mukavasti viileämpi sää ja virkeät treenit. 

Villoista tulikin mieleen tallin naapurustoon kesäksi muutaneet lampaat, niitä piti ihmetellä pitkään.

En tiedä näkyykö, mutta lampaita tässä ihmetellään. 

Hierontaa ja lekottelua

Viikonloppu meni koirakarkureita murehtiessa, jäi tallin kesäjuhlatkin tanssimatta, kun piti preferoida. Kyseessä siis kaverin koirapoikaat, jotka otti ja läks perjantai-illasta omille teilleen. Mutta nyt on apinat kotona, 48h jäljiltä ensimmäinen havainto oli löytymishavainto lähitalon pihamaalta, jonne itsensä reissussa näännyksiin juosseet koirat edelleen yhdessä ilmestyivät. Katoamispaikalle, mökilleen olivat suuntaamassa. Huojentunut olo, kun saatiin tälle reissulle onnellinen loppu.


Selma kävi hieromassa Jiin. Hepsusta ei suurempaa sanottavaa löytynyt, vatsapuolella pientä kireyttä, jota availtiin. Ja se kalkkeutunut etujalka rohisee hoitotoimenpiteissä ihan selvästi. Jii otti väliin torkkuja ja väliin mulkoili Selmaa, jos hoito tuntui ilkeältä. Otettiinkin sitten hieronnan jälkeen viikonloppu leppoisasti maastoillen. Pörriäisiä alkaa pyörimään jo enemmän, joten suihketta kuluu ja sitrukselta tuoksuu.


Alkavalle viikolle ois tarjolla ohjattua menoa ja meininkiä sekä vastapainoksi vähän vapaatakin. Pitäkääpä huolta niistä tärkeimmistä.

Ihan meidännäköistä VoiKukkailua

Sellainen kiva viikonloppu. Ihan ensiksi hypetettiin Kaverin hevoskauppoja, jotka tosin on vielä salaisuus, joten hyshys ja jippii!!!

Kalenterissa luki Seutulan ajot la klo 11 (miehen maantiepyöräkilpailu) ja Valkku su klo 18. Jiitä kiinnosti enemmän laitumen aikataulut. Mies ajoi kaatosateessa puolet suunnitellusta, väisti mustaa kissaa pöpelikköön ja pyysi laittamaan saunan päälle. Meidän valkku meni silleen semisti. Jii oli niin hyvä taas, minä olisin voinut olla parempi. Jiin laidunsi suunnitellusti. Hyvä, että namin ehti napata, kun jo piti juosta kavereiden kanssa laitsalle.

Satoi ja paistoi. Lauantain maastolenkille suunnattiin heti aamusta, kierreltiin pitkin pellonreunat ihan  vain me kaksistaan. Laukasta lähtee pehmeä ääni nurmella. Jiillä enemmän hiki kuin minulla. Ehdittiin tallille, kun alkoi sataa. Jiitä ei haitannut, kirmasi laitsalle pestynä, tukka hulmuten. Valkussa väistöjä ja pyöreämpää laukkaa. Vasen hyvä, oikea ei niin hyvä. Minulla enemmän hiki kuin hevosella. Porcivetin tuoksu tallilla, Jiin mahaa sai rapsuttaa niin paljon kuin jaksaa.

Syötiin hyvin. Kotona pizzaa. Jii veti nurmea napaansa, kaupasta tarttui tallillevietäväksi omenoita ja hapankorppuja.

Paljon yhdessäoloa perheen kanssa. Talopuuhailuja ja talvikamojen pesua. Lätkää ja koirien kanssa uusilla reiteillä. Talonhuoltoa ja yrttien istutusta. Ja haikeat heipat, kun perheenpää lähti viikoksi työmatkalle.

Vielä voisin jatkaa viikonlopussa, mutta kiireinen työviikko alkamassa. Huikkaan neljä kertaa hyvät yöt, yhdet txt-viestillä ulkomaille, yhdet muutaman kilsan päähän tarhaan ja parit tohon viereen, koirille, jotka yrittävät vallata vuoteeni. Ja sitten eikun zzzzzzzzz...

Kuvitusta

Jotkut meidän tallilla osaa kuvata oikeilla vermeillä. Ja muutenkin osaa. Kuvat julkaistu kuvaajien myötämielellä.
Pojista kuvat Lotan...

Tammalaumaa kuvasi Marianne.

Jos mietitte, missä mein tytteli on kuvausten aikana, niin etsikää tuttua pyöreää takamusta tuolta taustalta heinäkatokselta...

Ja lopppuun mun puhelinräpsy eiliseltä, kun valkkuun ois pitänyt lähteä. Toi piste laitsalla on mun hepsu...

Tarjouksessa tänään

Vaikken hevospuolen myyntiplastoja tällä hetkellä juuri selaakaan, niin muutamia mielenkiintoisia ilmoituksia on tullut viime aikoina vastaan...

Annetaan ylläpitoon samalta kasvattajalta:

• 13 v Raudikko pv vaalein merkein, säkä 164 cm, tarvitsee lisää massaa, osaa va MaFyKe, syö ainoastaan lihaa, omaa tammamaisia tapoja.
• 11 v Liinakko sh sporttisella rungolla, säkä 158 cm, menee mitä vaan silloin kun itse haluaa. Kengitettävä ja raspattava usein. Vaativa hammashoito. Myynti myös mahdollinen. Tai vaihto traileriin.

Annetaan ylläpitoon/Myydään

• Täällä rautias 13 v lämppäri alkavassa kiimassa etsii pihatto paikkaa asap. Liikkuu omalla moottorilla, rokotettu ja raspattu säännöllisesti. Ei kärsi kesäihottumasta. Pärjää ilman kenkiäkin kesällä. Hyvä rehunkäyttäjä. Ainoa miinus on, että kuumuu usein siksi ei alottelijalle tai täti- ihmiselle, koska pitää olla napakka kuski muuten alkaa keulimaan. Niin ja säkä n. 155cm (ei oo mitattu , mutta voidaan tarvittaessa mitata ) kasvaa varmaan reilu 160 cm mittaan. Tällähetkellä asuu Uudellamaalla. Mukaan saa varusteet. Niin ja hyvä sukuinenkin vielä: Emä palkittu vuonna -73 1- palkinnolla. Tästä tulee vielä hyvä vaikka tällä hetkellä onkin vielä projekti ... Itselläni vaan ei aika riitä tämän kanssa puuhaamiseen, koska on näitä useampikin nuori kertynyt ja siksi annetaan vain aktiiviseen harrastavaan kotiin.

Kiitos M&S luvasta julkaista ilmoituksenne myös tällä foorumilla. Jälkikasvunne on oikeasti hurmaavia tyyppejä kaikki.

Minikesä

Hassu pikkukesä tähän toukokuulle. Ratsastan teepparissa ja yritän muistaa vaihtaa läpsyt tallikenkiin. Levitän tomerasti ötökkäaineet, koska näillä celsiuksilla kuuluu tehdä niin. Ja lutraan itse aurinkovoiteiden kanssa. Hepat on vähän hikisiä, kun ne hakee ulkoa.


Jii on niin mainio, nukahtaa aina, kun sen hakee tallin viileyteen. Alahuuli on uhkaavasti alkanut venymään kohti lattiaa. Kohta se on ihan ehta kesähevonen. Toistaiseksi laiduntotutus on mennyt hyvin, vatsa toimii entiseen tapaan. Maanantain lukkari sanoo laiduneloa klo 14.30-19.00. En taida raaskia häiritä sitä tänään töiden jälkeen kuin ehkä päärynän ja läpirapsutuksen verran. Jos vaikka tallikaapin kevätsiivous sen sijaan.


Viikonlopun valkku oli aamusta, mutta aika lämmin oli silti. Tehtiin nelikaarista uraa laukkaympyröin. Haen nyt parempaa, tasaisempaa ohjastuntumaa laukkaan ja sitä kautta aletaan saamaan pyöreämpään hevosta myös tähän askellajiin. Ravissa pääsemme jo aika kivasti halutumpaan muotoon, ylälinja on pyöreämpi, selkä joustaa, paino siirtyy taakse. Toisaalta jäämme hieman hitaaseen köpöttelyyn (helpompaa mummoilua meille molemmille), johon ope haluaa pikkuhiljaa lisää tempoa ja pidempää askelta, parempaa tahtia. Pohkeesta eteenpäin ratsastus saa herkästi Jiin vain karkaamaan pidätettä vastaan ja lisäämään vauhtia, mutta harjoittelemme harjoittelemme.


Treenin jälkeen kelpasi jäähdytellä pellonreunoilla. Ja sen jälkeen hepsu pääsi kunnolla suihkuun.
Seuraava, palauttava päivä ilman satulaa maastoillen.

Oripojat tulevat usein moikkaamaan, kun ratsastaa heidän laitsansa vierestä. Tässä tultiin valkun jälkeiseltä peltokävelyltä Caritan ja Handen kanssa.

Vielä hetki minikesää jäljellä, ja tähän teille se kammottava korvamato Mambalta :D

Parhautta

Kiireetön iltapäivä tallilla. Rauhallista. Hevonen ilahtuu, kun tulet hakemaan sen tarhasta. Nukahtaa tallin viileydessä ja nauttii hoitotoimista torkkujen lomassa. Kengät on tukevasti, jalat on kuivat ja talvikarva alta on paljastumassa kiiltävä kesätukka. Vaihdat kuulumisia tallikaverin kanssa. Hoidat lisää, kun et raaski vielä herätellä hepsua. Rupsuttelet koko hepan, korvia rapsuttaessa hepan pää tipahtaa nojaamaan syliin.

Varustat pollen ja suuntaatte maastoon. Oripojat seuraavat koko laitumen mitalla ja hirnuvat perään. Hevonen on reipas, mutta rento. Kävellään pitkin ohjin, aurinko paistaa, mutta pieni tuuli pitää ilman siedettävänä, eikä yhtään ötököitä. Hyvillä pohjilla ravataan, kuulostelen virettä ja annan laukata. Menee korvat hörössä reippaasti, mutta hiljentää, kun pyydän. Katsotaan pitkään pellolla tepastelevaa kurkea. Lenkkiä voisi jatkaa ikuisuuden.

Tallilla iso ämpäri vettä molemmille, nautitte omenan puoliksi, peset hiet reilusti letkulla, kun eipä tarvitse kuivatuksia nyt miettiä. Levität hyönteiskarkotteen ja alta itsekin tuoksua sitruunalta. Viet hevosen ulos juuri, kun laidun aukeaa, malttaa namin vielä taskusta ja kipittää sitten kavereiden kanssa syömään.

Kamppeet ojennukseen, muutama sana tallin tulevista kesäjuhlista ja vilkaisu laitsalle. Tamma ei tunnu liikkuneen mihinkään, keskittyy syömään ja ei voisi näyttää tyytyväisemmältä. Varmistat huomisen valkun aikataulut ja mietit, että täytyy venytellä.

Tällaisina päivinä hevosenomistaja ei voisi olla onnellisempi.

Maastoilu, hevosen perusoikeuksia

Lumien sulettua ja roudan poistuttua, laitettiin tallin pellonreunareitit hetkeksi kiinni ja kuivumaan. Oi sitä ilon hetkeä, kun kyltti taas kääntyi ja pääsy reiteille avattiin.


Maastoilu on vaan niin parasta. Virikettä hevoin mielelle ja kropalle, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Hevosen monipuolista liikuttamista. Varsinkin yksin maastoillessa Jii liikkuu vahvasti omalla moottorilla, reipasta käyntiä pitkin ohjin, ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa. Kaverin kanssa se fiilistelee. Kulkee mahdollisimman lähellä kaveria, suorstaan kiinni Handen tai Juipen tai Uunon takamuksessa. Ceetäkin menee niin lähelle, kun tamma antaa.

Juippiksen ja Caritan kanssa lämppälenkillä ennen valkkua (selittää kuolaimelliset suitset...).

Tietysti maastossa sattuu ja tapahtuu enemmän, kaislikosta lähtee linnut kohdalla lentoon, kauriit kirmaa, joku käynnistää moottorisahan, ravuri yllättää takaa, pupu pinkoo pellolla, koira laukkaa haukkuen vastaan. Eilen kalan molskahdus vieressä sai Jiin hätkähtämään muutaman kerran. Tamma on kuitenkin älyfiksu, ottaa korkeintaan pari sivuaskelta, katsoo ja rauhoittuu ja sitten voidaankin jo taas jatkaa.


Hevoset on luotu käyttämään aistejaan paetakseen muita eläimiä, ja näin pystyäkseen selviytymään.  Vaikka enään ei tarvitse paeta villieläimiä, aistit ovat silti säilyneet. On tietenkin asioita, jotka ennaltaehkäisevät kyseistä pakoreaktiota. Hevosen voi totuttaa uusiin ääniin ja tapahtumiin,. Totuttaminen, ns. siedätys, vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä; pakoeläimestä ei voi kitkeä pakoreaktiota kokonaan pois. Mitä enemmän hevosella maastoilee, mitä enemmän sen annetaan tutkia uusia asioita, mitä enemmän sitä totutetaan vieraisiin ääniin ja esineisiin, sitä turvallisempi ratsastettava ja hoidettava siitä tulee. Itsevarmaan ratsastajaan on hevosen myös helpompi luottaa pelottavissa tilanteissa, kukapa tuntisi olonsa turvalliseksi sellaisen henkilön seurassa, joka pelkäisi vähintään yhtä paljon kuin sinä itse?


Caritan kamerasta pari fotoa eiliseltä pellolta. Jii kyselee korvillaan ratsastajalta, että hittoako tässä pysäytellään. Ihana Uuno photobompaa. Ja historiallinen hetki, mulla on raippa matkassa. Ihan vain sen takia, että muistuttelemme ensimmäisillä peltolenkeillä, että SYÖMINEN ei ole sallittua lenkillä...

Ette arvaakaan, mitä meillä on viikonlopun ohjelmassa... Tai no, on meillä viikon toinen valkku, ettei ihan mennä kuin pellossa...

Laidun is open

Laiduntotuttautuminen alkoi lukujärjestyksen mukaisesti eilen klo 16:30. Ensin kirmasivat vuotiaat oripojat omalle laidunlohkolleen ja voi elämä sitä menoa ja meininkiä. Tässä näpsy Lotan kamerasta, voi pojat...

Kokeneemmat hevoset tiesivät muissa tarhoissa heti, mikä on homman nimi. Meidän prinsessa vain oli onnellisen tietämätön ja veteli lenkin ja suihkun jälkeisiä tirsoja katoksessa.

Muut tyttelit osasivat kerääntyä laitumelle johtavalle portille, mutta Jiin takamus näkyy katoksella :)

Saa mennä, Jii ei edelleenkään huomaa mitään...

Nyt Jii hokasi, että poikien puolella tapahtuu jotain, mitä kummaa??

Ja muut mimmit on jo laitsalla!! Nyt tuli kiire!

Äkkiä perään!!

 

Ja sitten tama villi tammalauma alkoi syömään, eh ja heh.



Ceellä oli pian jo koivet kohti kattoa.

Tässä vielä Lotan kuvailuja syöttötammojen puolelta. Ihaan ja Wilmuskan riemua.



Tänään totutellaan lisää, katsotaan joko mein tyllerölyllerö tajuaa homman jujun...

Iik -hevoseni jäi yöksi ulos

Auringon lämmittäessä lämpötilat mukaviksi päivinöin, arvon tallihenkilökunta alkoi eilisen iltalenkin jälkeen ehdottelemaan josko hepsu jo yöksi ulos. Pojat olivat jo olleet edellisen yön ulkona ja nyt olisi tyttötarhan vuoro. No, mutta sehän on kiva ajatus. Kaivoin hyönteiskarkotteen esiin, suihkin mahanalusen ja talutin pullavani takaisin tarhaan kavereiden kanssa iltaruoalle. Hyvät yöt huikkasin ja marssin matkoihini.


Myöhemmin illasta iski epäilys. Hui, kun siellä on pimeää. Hui, kun siellä on kylmää. Ei ole toppatakkia päällä. Hui, missä se nyt voi pötkötellä, kun ei ole purupetiä alla. Huihuihui. Yölläkin heräsin miettimään, että HUI, se on edelleen siellä ulkona. Oi ja voi.


Aamulla kipitin äkkiä puhelimeen ja kyselyä tallille, että sielläko se nyt värjättelee kylmissään ja paniikissa ja kauheeta kaikkea. Arvon talliväki vastasi tyynesti hevosen kukkahattutätiomistajalle yön menneen erinomaisesti ja hevosten vaikuttavan enemmän kuin tyytyväisiltä. Perään vielä iloinen hymiö ja aurinko.


Jaajaa, ehkä minäkin voin jo seuraavan yön nukkua tyytyväisenä.


Illalla valkku ja huomen alkaa laidunkauteen totuttaminen. Eilen kun taluttelin Jiin haukkaamaan vihreää, niin ahmi ekat viisi minuuttia hengittämättä kertaakaan välillä. Eikä koko puolituntisen aikana nostanut kertaakaan päätänsä ylös, imuroi vain kuin mikäkin moulinex.


Edit myöhemmin. Arvon tallihenkilökunta lähetti toisen yön jälkeisestä paniikkitilanteesta kuvatodisteita :) Etta voi täti-ihmisetkin nukkua yönsä rauhassa... Kuvat Tainan.

Laidunkauteen totutus

Loppuviikon valkut suunniteltiin uusiksi, kun ihan näillä näppäimillä alkaa meidän tallin laidunkauteen totutus. Totutus tapahtuu iltaisin, jolloin nurmen sokeripitoisuuden on osoitettu olevan alhaisemmillaan. Yritä siinä nyt hakea hepsua kentälle töihin, jos juuri on päässyt mussuttamaan suun täydeltä jumalaista herkkua.

Hevostietokeskus muistuttaa nuoren kevätnurmen syömisen lisäävän mm. kaviokuumeen ja insuliiniresistenssin riskiä sekä ähkyriskiä sisäruokintakauden rehuihin tottuneella hevosella. Keskus muistuttaa, että kaikki hevoset tulisi totuttaa laidunnurmeen vähitellen.


Muistuu viime kevät mieleen, kun silloisella tallilla ratsastuskouluhevosia ei totutettu erikseen vihreälle ja tiesin siirtäväni hevosen suoraan uuden tallin laitumelle. Siinä sitä sitten käytiin kellon kanssa syöttelemässä tuntikaupalla pellonreunoilla. Kiva, että nykyisellä tallilla tama(kin) on mietitty oikein.

Avainasioita laidunkauden alussa ovat:

1. Hevosen varovainen totuttaminen laidunnurmeen.
2. Laidunnuksen kontrolloiminen kasvukauden muutaman ensimmäisen viikon aikana, jolloin nurmen helppoliukoisten hiilihydraattien pitoisuus on korkeimmillaan.
3. Hevosen lihavuuskunnon säännöllinen seuranta ja liiallisen lihomisen ennaltaehkäisy.

Valpuria

Hauskat vaan teillekin!

Vappumarssilla oli väljää.

Käytiin heppatyttöjen kanssa vappuretkellä Storgårdissa moikkaamassa Hessun lauman tuoreinta tulokasta, valloittavaa Isbe-ponniinia. Kiltti, mutta tarmokas blondiini.