Ensimmäinen Vuosi

Tasan vuosi sitten seisoin paukkupakkasessa kauppakirja lapasessa ratsastuskoulun pihalla. Tuntui hurjalta ja oikealta. En tosin ollut ihan varma, mihin olin ryhtymässä, mutta kovin luottavaisena siitä, että elämä opettaa.

Tarvoin tarhaan katsomaan tuoretta hankintaani, joka tuli tutkimaan taskut turpakarvat huurussa.  Kerroin Jackielle, että sen varhaiseläke alkoi juurikin. Nyökytteli siinä muka tietäväisenä. Kiikutin talliin uudet harjat, puhtaan riimun ja istuvat suojat. Tilasin satulansovittajan ja kengittäjän. Ja lähdin hepan kanssa maastoon, sille ekaa kertaa sitten kesän jälkeen. Siit se läks.

 

Vuosi on ollut hieno, ehkä vielä hienompi kuin edes kuvittelin. Kaikki vuodenajat kertaalleen yhdessä. Metsät ja polut, pellonreunat. Traktorit ja mönkkärit. Koirista se tykkää, kissoja pelkää. Marsuja ei ollut ennen tavannut. Syö melkein mitä vain paitsi valkoista paahtoleipää ja suklaapusuja. Maa-artisokkaa ja päärynää rakastaa. Laukkaa maastossa aina, kun saa luvan. Laukkaa hitokseen kovaakin, jos saa luvan. Kulkee yksinkin, mutta yhdessä rentoilee. Ei juuri hötkyile, järkeä on, mutta reaktiivisuuttakin löytyy. Omaa tahtoa ja ripaus tuittuiluakin säilynyt matkassa.

 

Löydettiin loppuiän kotitalli, jonne muutettiin alkukesästä. On saatu paljon uusia ystäviä. Jiin laumassa on kahdeksan tammaa ja viereisissä tarhoissa lisää tyttöjä, varsa, ihania poikia ja poneja, ja se hieno oripoikakin, jota saa ihailla vain vähän etäämmältä. Kokopäivän tarhaus kavereiden kanssa jatkuvalla heinätarjoilulla. Putipuhdas talli, paksu purumatto nukkua, heinäverkko ja niin hyvä hoito. Vieressä Uuno ja Shava, vastapäätä Aatu, Sahi, Elli ja Hande. Toisella puolella kurkkivat Celin, Nipa ja se ihana oripoika Buksi. Tallin omilla mailla maastolenkit kävellä ja laukata. Seuralla tai ilman. Opekin löytyy, ja välillä muistellaan menneitä tunneilla. Ois pilatesta ja ohjasajoakin tarjolla. Käy kengittäjät, ell ja hierojat säännöllisesti. Mikäs siellä on ollessa. Tallilla on toinen koti ja perhe. Onneni ja iloni.

 

Totta myös toinen puoli: aikaa kuluu ihan joka päivä ja rahaa kuluu melkein joka päivä (toki niin kuluisi johonkin muuhunkin). Ontumiset, hokin raapimat ja mahanpurut huolestuttavat (ainahan tärkeimpien hyvinvointi huolestuttaa). Reissuja varten pitää huolehtia liikuttaja ja rapsuttaja (onneksi on pari ihan helmeä...). Ja reissuilla on ikävä.

29.12.2014 Hevoinen sentään

Ostin hevosen. Hullua, menetät viimeisenkin vapaa-ajan ja rahasi, sanoivat. Minä mitään menetä, kuulkaas te. Kun on tämä yksi elämä. Jos vaikka elettäisiin se.

Hevoinen on kaunis. Vähän kiivaskin. Opetusmestari. Vanha ja pikkaisen raihnainen. Kiertänyt vuosikausia uraa opettaen kymmeniä, satoja. Nyt on sen korkea aika saada loimi useammin niskaan, joku rapsuttamaan sieltä, mihin ei itse yletä, päästä useammin tarhaan kavereitten kanssa, metsään kuljeskelemaan ja tietty syömään omenoita. Oman ihmisen kanssa. Rescue-heppa, sanoo mies.

Tänään se pyöritti piponi tupsua koko sen ajan kun hoidin sen kinttuja. Vaikutti tyytyväiseltä. Sai puoli kiloa porkkanoita. Näytti erityisen tyytyväiseltä. Höristä hörpöttikin.

Puolikas puudeli

Tapaninpäivänä pakkasen kiristyessä pakkailin syyskelien rapauttamaat sadeloimet odottamaaan pesulakyytiä ja kaivettiin kevyttopat esiin. Olen nyt testannut ulkokäytössä sekä Horsewaren että Bucasin loimia, molemmat pitävät vettä erinomaiesti, mutta HW istuu edestä ja liikkuessa vähän paremmin. Fyllatuissa loimissa olen suosinut noita irrotettavalla kaulakappaleella varustettuja. Jiihän loimitetaan tallilla koodilla puolikas puudeli. Eli ei kuivalla ja tuulettomalla säällä saa päälleensä mitään, mutta sateessa ja tuulessa sekä kiristyvillä pakkasilla rouvalle puetaan palttoo niskaan. Lämppärit ja osa friiseistä ja puokeista on täysipuudeleita eli loimitetaan käytännössä aina.  Pääosa suokeista pärjää ilman loimia melkein säässä kuin säässä.

Jiikin varmaan pärjäisi vähemmälläkin takituksella, mutta toisaalta on jo vanheneva rouvaskainen, joten hälle suotakoon vähän ylimääräistä lämmikettä. Lisähoitona ja hemmotteluna ikääntyvälle hain Minnalta Talliklinikalta kevään nivellääkeannoksen ja tilasin Selmalta hieronnan.

Ekat lumihöytyvätkin piti heti kuvata. Tervetuloa talvi, on odoteltukin.

Pst. Uutena vuotena mennään taas puolikkaan puudelokseni kanssa kouluun. Ja vielä maneesikouluun. Jännää.

Tallin Joulu

Aattoaamu tallilla. Havuin koristeltu talli, glögit ja piparit katettuna, aamuvarhaiset tallilaiset hymyilevinä, lahjojen jakoa, kiitoksia hevosten hyvästä hoidosta. Hepsut laitettavaksi, kodikas puheensorina ja joukolla jouluratsastukselle. Ensin isolla porukalla rauhallinen lenkki, jonka jälkeen pienemmällä porukalla vauhdikkaampi kierros. Jackie tonttulakissaan kulki joukossa lungisti, vauhtiosuuksilla kirien kärkijoukoissa. Upea, kaunis ja viisas hevoseni.

Niin kiitollisena, että löysin juuri tuon hevosen ja sain omakseni. Jouluomenoita ja ulos piehtaroimaan ja kavereidensa kanssa ottamaan Joulua vastaan. Näytti niin onnelliselta, että itketti.

 

Tallin joulut ovat jättäneet vahvan muistijäljen jo lapsuudestani. Nyt pääsin palaamaan siihen tunnelmaan uudestaan. Yksi pakahduttavan hienoista päivistäni tämän vuoden aikana...

Eläpä ahmi

Piti vielä laittaa kuvat Tuikun kehittelemästä tiheämmästä verkotuksesta Jiin heinähäkkiin. Saa syötyä saman verran, mutta huomattavasti hitaammin. Lisäksi lisättiin sapuskaan hippusellinen suolaa, kun ei oikein suolakivellä käy (Joulupukki tuo uuden himalajan-kiven) eikä juuri juo karsinassa.

Närkästynythän tuo alkujaan oli viritelmästä, mutta näppäränä tyttönä imuroi tuostakin ihan hyvin :D

Psyllium kuuri on annettu, ja sen huomaa. Ihanaa LIMAA on vähän joka paikassa... En tajua, miten onnistui turaamaan sitä muun muassa takkini selkämykseen. Kakkakasat ovat edelleen "kuin oppikirjasta". En nyt tiedä oliko tuosta limailusta apua, mutta ei ehkä haittaakaan.

Kaikenmoisia hokinraapimia on taas ihan riittämiin. Viimeksi oli onnistunut tdn itse itseään raapimaan sisätakajalkaan melkein koko jalan mitalla. Onneksi antaa hoitaa ja puunata kiltisti. Kävin hakemassa Cothivetiä perhekokosuihkepullollisen. Let's suihkien.

Kakkua!

Mitään pipareita, vaan kakkua. Koska onnistuin putoamaan hevosenselästä ties kuinka moneen vuosikymmeneen. Ja pohdin, että lasketaanks tätäkään, kun putosin, kun satula pyörähti kyljelle. Mutta kyllä se kuulema lasketaan ja oikein ekstrabaakkelsina, kun oli ratsastajan omaa tyhmyyttä...

Ketään ei siis sattunut. Muksahdin laukkaympyrän päätteeksi hevosta kiittäessäni kevyessä istunnassa paino ulkojalalla satulan kanssa kyljelle ja siitä pehmeästi kentälle. Päästin lyhyistä kumiohjista irti, että en nykäise suuta. Jii pysähtyi ja kääntyi hölmistyneenä katsomaan pötköttelevää omistajaansa. Pelästyi kyljessä heiluvaa satulaa ja laukkasi matkoihinsa. Luulin, että talliin, mutta se jäikin kentän viereisen tarhansa portille tarhakavereidensa päivitellessä portin toisella puolella. Siellä tyynenä odotteli perässä kipittävää ratsastajaa.

Hupaisaa tästä tuli siinä vaiheessa, kun olin äheltänyt kamat irti, luopunut geeliromaanista, satuloinut hevosen pimeässä ja tuulessa uudestaan ja punnertanut selkään. Vain huomatakseni, että näppärä Elli oli aidan ali onkinut romaanin ja seisoi tarhassa geeli suussa. Tähän ärräpäitä kasa, ja eikun alas ja romaanin metsästys ja eikun uudestaan.

Viikonlopun maastoilut menivätkin ihan rauhallisissa merkeissä, satulavyö riittävän kireällä. Hah. Lämpimistä keleistä on se hyvä puoli, että pohjat ovat mukavan pehmeitä ratsastaa.

Treenilenkin "joulukuusi", johon parturoitu hevosenmentävä rako :D

Pistä psyllium huuleen

Maanantai aamusta tullut viesti tallilta aamuruoan jälkeisistä mahanpuruista sai omistajansa tolaltaan. Istuin hermostuneena työpalavereissa ja pyytelin väliaikatietoja. Viestit rauhoittelivat ja kertoivat poikkeavan käytöksen olleen ohimenevää ja hevosen käyttäytyvän tarhassa normisti ja voivan silminnähden hyvin. Kaahasin kuitenkin heti kun pääsin töistä irtautumaan paikanpäälle, mutta tarhassa, hoitotoimissa ja liikutuksessa en huomannut Jiissa mitään poikkeavaa. Kaikki vatsaoireilut ja kipukohtaukset täytyy kuitenkin AINA ottaa vakavasti. Miten se menikään ähkyhevosten osalta se vanha sananlasku, älä anna ähkyisen odottaa toiseen auringonnousuun. Tänä aamuna tallilta tulikin viestiä, että ei mitään poikkeavaa havaittu tälle aamulle.

Mietittiin, että kyse voisi ahneen hevosen osalta olla ahmimisesta johtuvaa vatsakipuilua. Ahmii iltaruokansa, saa yöksi vielä lisää heinää, mutta ahmii senkin. Aamulla maha tyhjänä ahtaa heinänsä ja aamupalansa kamalaa kyytiä. Nyt heinähäkkiä ajateltiin tiivistää tiheämällä heinäverkolla, jos vähän tasaisi ruokailuaikaa. Samoin dieettitammojen päiväheinäverkkoja katoksissa ollaan tiivistämässä, jotta arvon rouvat eivät pääsisi syömään määräänsä enempää. Meilläkin tuossa mahassa voisi olla muutamakin sentti tiivistämisen varaa. Tallin hyviksi ja kestäväksi toimivat verkot tilataan peräti jenkeistä asti, kun kotimaisista ei yhtä hyviä ole löytynyt.

Toinen mitä pohdittiin on mahdollinen vatsaan päätynyt hiekka. Jiitä ei ole koskaan yllätetty syömästä hiekkaa, mutta superahneena se imuroi kaiken syötävän maasta, ja saanee samalla hiekkakuormaa. Nykyiset hiekkatarhat ovat vielä säästä johtuen olleet sulina koko syyskauden. Pientä kaulanvenyttelyä ja ylimääräistä haukotteluakin on nyt lopusyksystä hoitotoimissa esiintynyt, mikä voisi sekin kieliä vatsanpuruista. Niinpä suuntaan minäkin hevostarvikekauppaan ja alan miettimään kuinka saan psylliumin ahneelle, mutta valikoivalle hevoselleni alas.

Ja kolmas, mitä mietittiin on kiimaähky, jolla ei ole mitään tekemistä ähkyn kanssa, mutta aiheuttaa samankaltaisia kipuja ja oireita. Toisaalta kipuilu ajoittui niin suoraan ruoka-ajankohtaan, että enemmän veikkaan suolistoperäistä tilaa.

Arvailuja kerrakseen. Liikuttelen nyt tarvittaessa parikin kertaa päivässä, ja seuraillaan käytöstä, syömistä/juomista ja kakkakasoja tarkasti.

Psyllium -kuorijauhe on kasviperäinen kuituvalmiste, joka valmistetaan jänönratamon kuivatuista siemenistä.  Tuote pehmittää suolen sisältöä tekemällä geelimassan, joka kuljettaa hiekkaa pois suolesta.

Pilvisssä

Pääpilvissä matkustan kotiin. Sieltä on kantautunut viestittelyä ja kuvia, että hyvin menee. Peurat oli ohitettu, mutta kissa olikin ollut jännempi. Lohikäärmeilmeet oli pidetty vieraskoreasti poissa. Kiitämme huolenpidosta Minttua!

Mintun kanssa lenkillä

Pilvenreunalle tähyää katse lentokoneen ikkunasta toisestakin syystä. Ystäväni hevosen voi nähdä käyskentelevän siellä. Nyt ei enää vatsakipuja eikä klinikkatoimenpiteitä, vaan ikivihreää mielinmäärin ja pitkiä baanoja kevyin jaloin paahdettavaksi. Muistamme lämmöllä ja toivotamme erinomaista matkaa. Vaikka vähän suru puserossa.
 

Joulukalenterin 8. Luukku

Aatun joulukalenteri.

Omasta luukustani kurkkii kiireinen työpäivä, asunnon valmistelua myyntitarkastukseen ja pakkaamista reisuun. Välissä lenkitän ja rapsutan koirat sekä karkaan iltatallille. Seuraavaksi ostan suklaakalenterin...

Viuh

Viime viikko meni laukalla. Muutamia poimintoja sieltä tälltä.

Jackie oli jättänyt yhden kenkänsä jonnekin. Yritin etsiä sitä tarhasta, mutta ei siitä tullut mitään, kun ensin perässäni hiippaili Jii sitten Lellu ja tietysti utelias Fiona. "Mitä sä oikein teet? Eiks me mennäkään sisälle? Onks sulla taskussa jotain herkkuja?" Mentiin ihan possujonona. Kenkä löytyi lopulta karsinan ovesta, jonne tallinväki sen oli jo ripustanut. Luottofiksaajat Piia ja Mikko korjasivat tilanteen.

Olemme uhmanneet tuulta ja tuiverrusta ja lenkkeilleet normisti. Pohjat ovat olleet hyvät, mitä nyt rapaa on kotona asti (suojia lillii nytkin kylppärissä...).

Torstain istuin Hevosen hyvinvointi -luennolla ala Kaimio, Tallberg ja kumppanit. SRL:n järkkäämä tapahtuma oli hyvin toteutettu ja sisälsi painavaa asiaa. Puhuttiin hevosen kivusta ja sen ilmenemisestä. Hevosen unentarpeesta, joka on hämmästyttävän lyhyt. Luontaisesta käyttäytymisestä vs nykyiset talliolosuhteet. Koulutuksesta, vahvistamisesta, hyvistä ja huonoista käytänteistä.

Jossain välissä myin asuntomme. Oman asunnon välittäjä oli ulkomailla, tulevan kotimme välittäjä oli ulkomailla. Mies oli Oulussa. Ja minä pyöritin puhelinkarusellia työpalavereiden välissä ja hevosen selästä. Mutta nyt on oma koti myyty. Ja uusi löydetty. Vielä vähän kosteusmittauksia ja kuntotarkastuksia ennen kuin päästää pakkaamaan muuttolaatikoita. Lyhyt matka tallille, jes.

Tallinväellä oli pikkujoulut. Ihana, tunnelmallinen työväentalo koristeineen ja kynttilöineen. Syötiin ja juotiin. Puhutiin hevosta. Verraton porukka. Kesällä on kuulema kesäjuhlat. Kyllä noiden kanssa kelpaa. Kiitos Pirjo kyydistä, eksyttiinkin vain menomatkalla, hyvä Me!

Nyt ravilla tähän viikkoon, joka kuluukin osittain Lontoossa. Ihana Minttu tulee hoitamaan hevoseni.

Dressage ponniini ja kaverinsa

Viikonlopun valkuissa jatkettiin avotaivutusten parissa. Ympyrällä, suoralla uralla, käynnissä ja ravissa. Hiljalleen oikea tapa alkaa hahmottumaan. Siis ratsastajalle, hevoihan osaa kyllä. Viimeisissä harjoitteissa olin jo melko puhki, mutta Jii oli esittänyt melkein oikeaa kouluhevosta. Harmi etten nähnyt, kun ähisin selässä, hahaa. Sen eläkemahan ja pörröisen turkin alta ei aina tahdo muistaa, että rouvaskainen osaa vaikka mitä.

Dieettitammojen laumaan liittyi uutena vanhana Shava, joka oli ollut laumassa ennen Jiitä, mutta poissa pitkän sairaus- ja toipumisjakson ajan. Uuden jäsenen myötä olen pikkunaarmuja paikkaillut sieltä täältä. Aina vähän säpinää, kun tulee uusia laumaan. Jii on jossain puolessa välin hierarkiassa, väistelee vahvempia, mutta siirtää nuoremmat edestään.

Elli, Shava taustalla ja Jackie.

Ee ja Jii.

Lauman piltti Fiona tulee aina seurustelemaan, kun käy tarhassa.



Ihana Uuno kurkkii taustalla.

Monet ovat jättäneet maastoilut myrskyisessä säässä vähemmällä, mutta me olemme tarponeet normisti. Onneksi nuo luonnonvoimat eivät juuri Jiitä haittaa. Ehkä vähä virkeämpänä askeltaa, kun ilman kavereita joutuu myrskynkeskelle.

Takaisin puoliveriseksi

Jiillä on ollut kunnon karvanlähtö. Ei mennyt ehkä ihan nappiin karvoituksen ajoitus ensimmäisenä luomuvuotena klippausvuosien jälkeen. Kasvatti tuhdin talvitakin elokuun helteille. Muuttui puoliverisestä pörröiseksi kylmäveriseksi, karvaa oli kuin teddykarhulla ja cushingin tautikin päätettiin poissulkea.

Nyt testaus vähän naurattaa, kun karvaa irtoaa koko hevosen mitalla ja alan saamaan takaisin sileä ja kiiltäväkarvaisen puokkini. Nakuksi sopivasti pakkasten alla. Huokaus.

Jännityksellä odotamme karvankasvun jatko-osia. Jatkamme biotiinilisän antamista ja opettelemme olemaan itse laittamatta huulirasvaa ennen tallille menoa.

Yritin kuvata noita karvakasoja lattialta.

Rakas Joulupukki...

Verkkokauppa soikoon, ensimmäiset joululahjat hankittu.

Jiille lähti tilaukseen kuolaimettomat beta suitset joulunpunaisessa värissä. Herkkäsuinen kun on, niin haluan kokeilla. Toinen lahja on omistajalleen. Naruriimuun äärettömän tyytyväisenä tilasin siihen koulutusköyden, joka jäi alkujaan ostamatta, kun Vepsä oli myynyt loppuun omansa. Tallinväki siis hoidettu lahjusten suhteen. Paitsi tietty ne kaikki ylenpalttiset Jouluherkut, muistuttaa Jackie.

Perjantaina huomasin, että toinen etukengistä oli vääntynyt. Soitto osaavalle tallinväelle, joka kävi kurkkaamassa tilanteen ja korjasi kengän kuntoon lauantaina. Kiitos Piia ja Mikko, olen niin onnekas oman tallin osaamisesta ja halusta auttaa.

Viikonloppuun kuului sekä rentoa maastoilua ilman satulaa että eilinen valkku. Jii on siis palaamassa pistoshoitonsa jäljiltä normiliikutuksen pariin. Meillä Cartrophen on auttanut kokonaiskuvaan, hevonen liikuu paremmin eikä seisomisen jälkeistä jäykkyyttä ole aamuisin niin paljon. Perimmäistä vaivaahan tuo cartrophen ei mihinkään poista, mutta seuraillaan kuinka pitkään vaikutusaika kestää. Keväällä olisi tarkoitus uusia hoito ja jatkaa säännöllisesti sen pari kertaa vuodessa niin kauan kuin puree.

Valkussa aloiteltiin avotaivutuksen ja sulkutaivutuksen perusteiden läpikäyminen. Työstettiin ensin ympyrällä ja siitä siirryttiin suoralle uralle. Väliin kevyttä ravailua, mutta muuten työstettiin taivutukset käynnissä. Jii välytteli osaamistaan, mutta minä vielä aikatavalla ähistelin ja ihmettelin. Ensi viikolla jatketaan. Kentät ja treenis olivat mielettömän hyvässä kunnossa, joten kelpasi lämmitellä ja jäähdytellä hennon valkoisessa maisemassa.

 

 

Muistipaikalle taivutuksista: avotaivutuksessa ratsasta kuin lähtisit voltille, mutta jatketaankin suoraan. Sulkutaivutuksesssa kuin tultaisiin voltilta uralle, mutta jatketaankin voltin asetuksilla ja taivutuksella suoraan. Avossa asetetaan ja taivutetaan liikkeestä poispäin ja sulussa liikkeen suuntaan.

 

Ainiin, sainhan mä Juipen Katilta toisenkin hyvän muistisäännön keventämiseen ratsastuspilateksen hengessä. Testaan sen ennen kuin jaan sen kanssanne :D

Hyvinvointi

Luin huolella Kian muistiinpanot hevosen hyvinvointiluennolta. Tässä teillekin Linkki

"Pohjolan mukaan hevosten kävellyttäminen ja maastoilu onkin täysin ali-arvostettua."
"Hevosen ympäristö on ensisijaisen tärkeä hevosen hyvinvoinnille. "
"Tiesitkö, että piehtarointi on hevoselle hyväksi ja toimii kivun lievittäjänä"

Tuota viimeistä ajattelen erityisen hartaasti aina kun vastassa on kurakuorrutettu otus. Kuha on häpi, ja tähän se kuva onnellisesta kuhasta. Näillä viikonloppuun, johon kuuluu muun muassa temppukoulu...

Love My Horse

Onneksi Hevosestani välittävät myös Tuikun tallin ihanat työntekijät. Lämpimin ajatuksin muistan heitä ja olen kiitollinen, että hevoseni on juuri heidän käsissään, kun en ole itse paikalla. Ihan paras meidän Talli.

 

Pöö

Miten läheltä pitää tuijottaa, että niitä porkkanoita alkaa tippumaan!!

Ei meillä muuta nyt. Paitsi, että laumaan liittynyt Fiona-vauva on ihana. Tulee aina moikkaamaan, kun käyn tarhassa. Kiltti ja nätti kuin mikä. Vanhat rouvat esittelevät laajalla repertuaarilla lohikäärme-ja hirmuliskoilmeitään pikkuiselle, joka kilttinä tyttönä väistää. Onneksi Elli taitaa tunnistaa pienen friisinpuolikkaan ja kaveeraa.

Rouvaskainen ja Piltti samalla aamupalalla.

Kato ny, toi nassikka syö koko verkon.

Pito

Nastat alla. Talvi saa tulla.

 



Moi Mamma, meil ois tässä lounas vielä vähän kesken.

Isoilla Tytöillä onkin ollut jännää, kun Fiona-vauveli liittyi laumanjatkoksi. Nassikka laittaa rouviin eloa :D

Viikonlopun sää ja mää

Kalenterissa ei ollut yhtään merkintää viikonlopuksi. Mieskään ei uskonut sitä todeksi. Normisti kun herää ennen viittä, niin melkoisen makoista oli tutilullaa ysiin asti. Syödä pitkästi aamupalaa. Leikkiä koirien kanssa. Käydä ruokakaupassa kiireettä. Haravoida piha talvikuosiin. Puunata asuntoa viikonlopun näytöille.

Ihanaa ratsastaa valoisalla. Lauantaina sänkkärimaastoillessa oli ruuhka-aika. Ratsuja näkyi useampi isolla pellolla, Juipe treenasi siellä kärryillä ja treenilenkillä juoksivat ravurit. Rouvalla oli melkoiset menohalut ja pitkien kävelyiden jälkeen sai laukkailla pikkupätkät pellolla. Kotiin tarpoessa treenilenkillä tuli ravureita takaa, käänsin hyvissä ajoin, että näki, mutta ei reagoinut ohituksiin mitenkään. Tästä olen erityytyväinen, välillä kohtaamiset saattavat tulla yllättäenkin eikä ravureiden vauhtia aina ehdi saamaan niin alas. Mutta Jiitä ei haittaa, kunhan tietää mikä tulee.

Sunnuntaina satoi aamusta iltaan, ja kaksi hevosta odotti liikuttamista. Jii pääsi tunniksi polskimaan lätäköissä kävelylenkillä ja Ellin kanssa mentiin tunnille. Pukeutumiskysymys todettiin. No, totuuden nimissä valkussa ei enää satanut.

Jii oli jo tallissa, kun laitoin Elliä tunnille. Syötyään heinät tuli hengailemaan, työnsi pään ikkunastaan käytävälle ja seuraili meidän puuhia.

Elli on erilainen kuin Jii. Taina antoi vinkkejä, miten sen kanssa kannattaa ratsastaa. Pää pystyssä, selkä notkolla vauhdikkaasti etenevän hevosen sijasta etsittiin rauhallisempaa tahtia, päätä alaspäin ja selkää käyttöön. Pienenpieniä pätkiä sieltä alkoi löytymään. Omaa kevennystä sai pienentää ja pienentää. Laukannostoja kokeiltiin, mutta ne olivat vielä aika hakusessa meillä molemmilla. Tämä oli lähtötaso ja siitä lähdetään liikenteeseen. Lellu oli niin kiltti hoitaa ja laittaa.

Aamusta iltaan

Kuva Marianne Immonen.

Marianne postasi kuvan aamutallilta. Kaunis. Kyllä noiden niin kelpaa. Ja meidän.

Illalla, kun pakkasin koko muun familyn tallikäynnille, oli jo pimeä ja tarhat usvan keskellä. Omani oli kuitenkin helppo tunnistaa isosta pyöreästä takamuksesta, kun loppuhevonen oli heinäkatoksessa heinäverkon kimpussa. Pääsi talliin iltapuhteille ja porkkanamyllyksi; mies opettelee antamaan hevoselle makupaloja ja Jii on erittäin vapaaehtoinen harjoittelukappale.

Jii nuuhki taas uteliaana koiria, mutta Sohvin pussailuyrityksiin suhtautui kohteliaasti nostamalla pään korkealle ja näyttämällä hämmästyneeltä.

Hörinääpörinää teidänkin viikonloppuun, joka alkaa ihan just...

Today's Lesson

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Just kun sai toppavaatteet kaivettua esiin ja päälle, niin iski lämpöaalto. Marraskuinen +14C. Pellot olivat taas mukavasti pehmenneet pakkasten jäljiltä ja niille ajettu hake oli imenyt kosteuden ja tehnyt alustasta aika mainion.

Työkiireiden ja asunnonvaihtohössötyksen keskeltä oli niin hienoa päästä hetkeksi tallille, rapsuttamaan ja lenkille parhaassa seurassa. Ihan kuin terapiassa olisi käynyt. Toimintaterapiaa, aromaterapiaa, turpaterapiaa. Ihana, rakas ja ylenkarvainen terapeuttini Jackie Brown.

Erilaiset ponit

Oman tötterökorvan lisäksi eilen oli tällaista poniseuraa.

Iki-ihana Lellukka. Kuunteli ihmeissään, kun naapuriboksin täti tuli ja haki tarhasta, jutteli ummet ja lammet, ja rapsutteli ja silitteli ja pussailikin. Laittoi varusteet ja käytti Aatun ja Minnan kanssa kentällä tunnin ratsastamassa. Ylisöpöinen kiltti pikkumusta, johon on varmasti helppo ihastua ikihyväksi.

Traikku kaarsi pihaan ja vahvuuteen lisättiin kaksi ponniinia, kasvattaja maailma kiltein koulutuomari (ainakin perusmerkkiä ratsastaville tätiratsastajille) Maria Nikkilä. Aim in laav.

Hoidatko hevostani hetken?

Olen hirveän nipo siinä, kuka hevostani hoitaa. Maailman parhaan tallin täysihoito kattaa melkein kaiken ja voin luottavaisin mielin olla muutaman päivän humputtelemassa maailmalla (lue mökkeilemässä Jämillä). Olisi kuitenkin kiva, jos joku luottotyyppi kävisi rouvaskaista moikkaamassa, rapsuttamassa, harjaamassa ja vähän liikuttamassa.

Nyt pieneen hoitotiimiimme on saatu ehta lisä, kun Minttu saapui melkein horse shown areenalta kisahevosten parista taluttelemaan eläkeläishepoistani. Kyllä kelpasi minilomailla, kun reissuun kiiri hyvänmielen terveisiä tallilta.

Ihan pinkkinä uusi fletse päällä ja porkkanaa kupissa...

Että kiitosta vaan! Hoivapalvelun numero on tallennettu suosikkeihin...

Pikkumusta

Rehellinen ja ryhdikäs. Harmoninen ja sopusuhtainen rakenne, ilmeikäs pää, pienet ja valppaat korvat jotka osoittavat hieman toisiaan kohden. Lievästi kaareva, riittävän pituinen kaula. Vahva selkä. Vahva ja loiva lapa, syvä runko ja laaja rintakehä. Vahvat jalat. Harja tuuhea, häntä pitkä, hämmästyttävät vuohistupsut. Väri erittäin syvä musta.

 

Liikkeessä toivotaan olevan vapautta, laajuutta, korkeutta, ilmavuutta.

 

Älykäs, nopea oppimaan, lojaali. Jalo ja herkkäsieluinen.Utelias ja rohkea.

 

Valjakko- ja vaunuhevosena tunnettu. Hollannin alkuperäisrotu (Friesland).

 

Kuvamateriaalia

 

Ruunikko puoliveriseni ripotteli syömäänsä säilöä niskaani, kun eilen iltamyöhällä istuskelin sen karsinassa ja selasin puhelimella lisätietoja friisiläisestä hevosesta. Syystäettä tuollainen pikkumusta kävelee tästä viikosta alkaen mukaan elämääni. Pustan rinsessa nauroi turpakarvoihinsa eikä pahastunut ollenkaan, kun kuuli, että mamma ratsastaa loppuvuoden valkut Ellillä kunhan tämä ei vaikuta hänen mahanalusrapsutuksiinsa ja porkkana-annostarjoiluihin. Lupasi tulla tarhanaidalle meitä kannustamaan (lue virnuilemaan).

 

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tutustua näin hienoon rotuun ja Raisan ihanaan pikku-Ellulelluun.

 

Valinnanvara

 

 

Tunnelmassa mukana

Jätin Hihs:n karkelot tänä vuonna väliin. Vähän harmitti, mutta ajattelin näin säästäväni hiukan niin pääsylipuissa kuin erityisesti sivuuttamalla Expon :D

Tunnelmaan pääsin onneksi mukaan kuulemalla tuttujen terveisiä karkeloista ja seuraamalla tallin friisien Handen, Aatun ja Ellin valmistelua lauantain katrillinäytökseen. Sitä puunauksen määrää, harjakoristeluita ja muuta rekvisiittaa. Upeat peikot upeinen hevosineen.

Kuva Vilma Töyräs.

Kuva Vilma Töyräs.

Me nautimme Jiin kanssa rauhallisista kävelyistä sekä hyvässä seurassa ja auringonpaisteessa (kiitos Minttu!) että lämpimässä syyssateessa sänkkärillä. Tänään saapuu 25kg:n porkkanalähetys, joten ei liene suurempaa valittamista täällä.

Ja ensimmäisen joululahjankin pistin tilaukseen. Jii saa pukilta kuolaimettomat Beta-suitset.

Faktaa pöytään

Tänään koitti se kovasti stressaamani eläinlääkärin tarkki. Vaikka olisin mielummin pistänyt pään puskaan, mutta nyt oli aika katsoa totuutta silmiin. Tavoitteena on seurailla Jiin vointia säännöllisesti. Tänään pihaan siis kaarsi Talliklinikan auto röntgenineen. Ja keskityttiin jalkoihin. Juostiin ja juostiin. Suoraan ja ympyrällä. Kovalla alustalla ja pehmeällä.

Taivuteltiin kaikki jalat, alhaalta ja ylhäältä, ja joka välissä juostiin. Sivukorvalla kuuntelin ell lausuntoja kirjurille, ja kovasti ne muistuttivat vuodentakaisia. Keventää spontaanisti vej ravissa, käynti puhdas. Ja jälleen taivutuksilla ei käytänössä juuri mitään vaikutusta yhteenkään jalkaan. Tätä me kummasteltiin silloin vuosi sittenkin.

Mutta nyt sitten kurkattiin X-säteellä jalkojen sisään (mej). Oikea etujalka lähes priima, missään ei oikein mitään poikkeavaa. Sitten se meidän murheenkryyni, etuvasuri. Ja sieltä ne löydökset sitten tehtiin. Tosin aavistuksen erilaiset kuin mitä odotettiin. Etupolvinivel, vuohisnivel, ruununivel ja kavionivel, kaikki enemmän tai vähemmän ok! Ell mukaan jopa harvinaisen ok tuolla iällä ja kilometreillä, niin hyvältä kaikki pinnat näyttivät. Tästä syystä myöskään taivutukset eivät vaikuttaneet suuntaan eikä toiseen. Mutta se epätasaisuus löytyi ruunuluun päältä, ja tätä veikattiin nyt sitten epämukavuuden aiheuttajaksi liikkeessä. Sinänsä kiva saada varmistus, mutta kurjaa siinä mielessä, että tuota ei voi oikein millään täsmähoidoilla hoitaa. Vaihtoehtoja ei meillä ihan kamalan paljon ole. Leikkaushoidolla vastaavaa luunpinnalla olevaa rikkoa voitaisiin ehkä koittaa putsata, jos kyseessä olisi nuori kilpahevonen. Mutta eipä se meille oikein järkevää olisi. Jäljelle jäi kokeilla Cartrophen*-kuuria ja päivänkunnon mukaista liikutusta. Kaikkia puhtaita askellajeja saa jatkossa käyttää. Varsinaiseksi harrastehevoseksi tästä ei enää taida olla, mutta ehdaksi eläkeläisliikkujaksi kyllä. Tätä samaa veikkasi Leena K jo ostotarkastuksessa eli sinällään ei yllätyksiä, mutta saatiinhan nyt sitten tieto vaivanlaadusta.

Oli mielenkiintoista nähdä noiden röntgenien toiminta talliolosuhteissa, ja kuvat oli aivan mielettömän hyviä. Käytiin sekä sivu- että etukuvat kunnolla heti paikanpäällä läpi. En pystynyt edes kuvaamaan itse, vaikka lyijyliiveissämme ja Jii palikoiden päällä laitteet ympärillä surisemassa olisi ollut mielenkiintoista, mutta jänitin lopputulemaa niin paljon, että tuskin pystyin hengittämään. Oisvat antaneet mullekin sen päiväkännin.

Jii sai ekan hoitopistoksen ja pääsi hetkeksi karsinaan kuvauksen vuoksi annettua päiväkänniään selviämään. Virkosi aika pian ja jo rupesi kavereille ulos huutelemaan ja oveaan paukuttamaan, kunnes pääsi muiden luokse ulos. Nyt sitten elellään taas hetki kerrallaan, niin ko tähänkin asti. Toivottavasti vastaa cartropheniin suotuisasti, toivotaantoivotaan. Nyt heppa tyytyväisenä laumansa kanssa laitsalla ja Mammalla orastava päänsärky kaikesta pinnistelystä.

*) Cartrophen parantaa nivelrikkoisen nivelen toimintaa useilla eri mekanismeilla. Cartrophen parantaa synoviaalinesteen ja nivelruston aineenvaihduntaa, lisäksi se estää nivelvaurioissa erittyvien, rustoa hajottavien entsyymien toimintaa. Cartrophenilla on myös fibrinolyyttinen ja antikoagulanttivaikutus, mikä edistää nivelen alueen verenkiertoa. Cartrophen vaikuttaa myös anti-inflammatorisesti.

Naruriimu

Nakkasin eiliselle maastakäsin kävelylle uuden naruriimun Jiille päähän. Havaitakseni, että sitä pitää säätää pienemmäksi, iltapuhteina sitten hikoiltiin solmuja auki ja kiinni. Ei musta sellaista solmutaiteilijaa taitaisi tulla. Osaan umpparin.

Riimun toiminta perustuu siinä oleviin solmuihin, jotka riimun kiristyessä lisäävät painetta, jota hevonen pyrkii väistämään. Toiset puhuvat myös akupainantapisteistä, joiden välityksellä riimun käyttö myös rauhoittaa hevosta, mutta tätä en ihan pure enkä nielaise. Pidän sitä yhtenä koulutusvälineenä, jota halusin nyt testata.

Meillä riimu toimi erinomaisen hyvin.Tavallisella nahkariimulla joudumme Jiin kanssa useamman kerran lenkin aikana käymään keskustelua saako puskista syödä. Kuolaimiakin vastaan painaa paljon kovemmin. Nyt yritti pari kertaa, väisti nopeasti kevyttäkin painetta, ei tarvinnut nykiä tai kiskoa. Painetta saa lisättyä ja poistettua nopeasti ja kevyesti. Riimu vaikutti kevyeltä ja hevonen tyytyväiseltä siinä. Vielä sellainen painavampi koulutusköysi pitää napata jostain matkaan.

Ensivaikutelmana oivallinen apu maastakäsittelyyn, lastaukseen jne. Kiinni en tuolla sitoisi enkä tietenkään jättäisi päähän karsinaan tai tarhaan.

Tässä narut jo riisuttu ja nautitaan iltapalana kollegan lahjoittamaa omppua. Jii kiittää.

Vielä KV:hen palatakseni. Meillä on käyty tallilaisten kanssa vertailua hevosten hakemisesta laitumelta tai tarhasta. Tuikun tallilla isot hiekkatarhat on aina sään ja maaperän salliessa yhdistetty laidunosioihin, jolloin hepat seisovat usein hyvinkin pitkällä laitumen perällä. Osa vislaa ja huhuilee hepan luokseen, osa tulee laukalla, osa lompsii rauhassa ja osaa joutuu vähän metsästämäänkin. Mein tytteli nostaa kutsuttaessa pään ylös ja hyväntuulisena seuraa, kun lompsottelen portilta koko matkan sitä hakemaan. Ottaa ehkä askeleen kohti, sitten mussuttaa ruohotupsua ja sitten taas hymyillen seuraa, että tuolta se mun Mamma nyt tulee. Ja sillä on mulle päärynää, jeejee. Kuulen Kari Vepsän hymyillen kuvaavan tilannetta hevosen silmin, että sieltä se alamainen nyt tulee :D Mutta kyllä kaikilla oikeilla Prinsessoilla pitää alamaisia olla. Nih ja hih.

Taitolaji

Viikonloppu kului maastossa. Hiekkateillä. Pellonreunoilla. Sänkkärillä. Ylämäessä. Joenreunoilla. Keskenämme. Ja muiden kanssa. Kävellen. Jumit ovat helpottaneet ja käynti on palautunut kutakuinkin normiksi. Olemme nauttineet joka hetkestä, syöneet varrasleipää ja omenoita. Iki-ihana syksy, iki-ihana hevoseni.

Lauantaina kävin Dumissa kuulemassa Vepsän Karia ja tutustumassa hänen kahdeksan kohdan metodiikkaan käsitellä hevosia. Pyöröaitaus, naruriimu, juoksutus, johtajuus, peruutussignaali, eteenpäinvieväsignaali, väistö, oma alue, kaksi silmää, siedätystä, palkkausta, lastausta.... Paljon oivalluksia, osa osui armotta omaan nilkkaan. Yksi lastausongelmainen ja kaksi kengitysvaikeaa. Enpä ehkä ois uskonut ellen ois nähnyt. Vahva ajatus tehdä asioita tietyllä tavalla seuraavan hevosen kanssa, nykyisen rouvan ei tarvitse enää, se saa olla hemmoteltavana ja vedättää kukkistätsykkäomistajaansa ihan vapaasti :D

Jossain tässä välissä käytiin ohimennen katsomassa yhtä Taloa, joka näyttikin sitten ihan meidän kodilta. Mitenköhän tässä käy....