Maastoilu, hevosen perusoikeuksia

Lumien sulettua ja roudan poistuttua, laitettiin tallin pellonreunareitit hetkeksi kiinni ja kuivumaan. Oi sitä ilon hetkeä, kun kyltti taas kääntyi ja pääsy reiteille avattiin.


Maastoilu on vaan niin parasta. Virikettä hevoin mielelle ja kropalle, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Hevosen monipuolista liikuttamista. Varsinkin yksin maastoillessa Jii liikkuu vahvasti omalla moottorilla, reipasta käyntiä pitkin ohjin, ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa. Kaverin kanssa se fiilistelee. Kulkee mahdollisimman lähellä kaveria, suorstaan kiinni Handen tai Juipen tai Uunon takamuksessa. Ceetäkin menee niin lähelle, kun tamma antaa.

Juippiksen ja Caritan kanssa lämppälenkillä ennen valkkua (selittää kuolaimelliset suitset...).

Tietysti maastossa sattuu ja tapahtuu enemmän, kaislikosta lähtee linnut kohdalla lentoon, kauriit kirmaa, joku käynnistää moottorisahan, ravuri yllättää takaa, pupu pinkoo pellolla, koira laukkaa haukkuen vastaan. Eilen kalan molskahdus vieressä sai Jiin hätkähtämään muutaman kerran. Tamma on kuitenkin älyfiksu, ottaa korkeintaan pari sivuaskelta, katsoo ja rauhoittuu ja sitten voidaankin jo taas jatkaa.


Hevoset on luotu käyttämään aistejaan paetakseen muita eläimiä, ja näin pystyäkseen selviytymään.  Vaikka enään ei tarvitse paeta villieläimiä, aistit ovat silti säilyneet. On tietenkin asioita, jotka ennaltaehkäisevät kyseistä pakoreaktiota. Hevosen voi totuttaa uusiin ääniin ja tapahtumiin,. Totuttaminen, ns. siedätys, vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä; pakoeläimestä ei voi kitkeä pakoreaktiota kokonaan pois. Mitä enemmän hevosella maastoilee, mitä enemmän sen annetaan tutkia uusia asioita, mitä enemmän sitä totutetaan vieraisiin ääniin ja esineisiin, sitä turvallisempi ratsastettava ja hoidettava siitä tulee. Itsevarmaan ratsastajaan on hevosen myös helpompi luottaa pelottavissa tilanteissa, kukapa tuntisi olonsa turvalliseksi sellaisen henkilön seurassa, joka pelkäisi vähintään yhtä paljon kuin sinä itse?


Caritan kamerasta pari fotoa eiliseltä pellolta. Jii kyselee korvillaan ratsastajalta, että hittoako tässä pysäytellään. Ihana Uuno photobompaa. Ja historiallinen hetki, mulla on raippa matkassa. Ihan vain sen takia, että muistuttelemme ensimmäisillä peltolenkeillä, että SYÖMINEN ei ole sallittua lenkillä...

Ette arvaakaan, mitä meillä on viikonlopun ohjelmassa... Tai no, on meillä viikon toinen valkku, ettei ihan mennä kuin pellossa...