maanantai 28. syyskuuta 2015

Neljänneksi paras

Minäkään en halua olla hevoseni päivän kohokohta. Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino luennoilta on tihkunut muistiinpanoja, jotka Jii varmasti allekirjoittaa jämäkällä kavionlaadullaan. Viisaammat sanovat, että kolme tärkeintä hepan elämässä ovat

RUOKA, tiätty. Karkeaa rehua, paalikuivaa, säilöä, tuoretta, tännetänne. Kaurat ja pellavat. Porkkanaa, ihanaa. Varrasleipää. Granny smith omenaa. Taivaallista hirnuu Jii ja hörppää väliin melassivettä.

KAVERIT, joiden kanssa hengata, juosta, syödä ja rapsuttaa. Piehtaroida vuoronperään. Huiskuttaa hännällä kärpäset nenästä. Olla ja ihmetellä. Nukkua, että jaksaa taas syödä. Irvistellä Uunolle viereiseen karsinaan. Tänään kun hain tamman tarhasta se ei poikkeuksellisesti ollutkaan heinäkatoksessa, vaan katsoi varsatelkkaria. Rane-varsa tarhaa vieressä ja välillä nuo jäävät katsomaan varsatelsua.

LIIKKUMINEN. Laidunkaudella, kuumaan aikaan, nuo pitivät bileitä öisin. Päivisinkin maleksivat ruohotupsulta toiselle. Tarhassa hiihtelevät yhdessä ja erikseen, heinäkatokselta toiseen. Koukkivat vihreää aidan alta. Seurailevat treenaavia ravureita tai poikien hullunmyllyä naapuritarhassa. Ratsastajan kanssa Jackie tekee sileällä kiltisti pyydetyt. Yleensä kyl maastoillaan. Kaverin kanssa lompsii perässä ja yrittää napsia välipaloja. Laukkaa kovaa. Seuraa tarkasti, mitä ympärillä tapahtuu. Pysähtyy ihmettelemään, sitten taas mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti