keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Se Tunne

Lompsotat laitsalle hakemaan heppaa. Viereisen laitumen pojat ovat kerääntyneet aidalle ja huikkaat niille moit. Äänen kuullessaan yksi pää tammalaumasta nousee korkealle ja seuraa saapumistasi. Ja kävelee vastaa. Ratsaa taskut. Lounaspäärynä löytyy.

Harjaat hevosta, vatsanalta kutittaa. Hevonen rapsuttaa takaisin. Korvia putsatessa laskee pään alas ja alkaa torkkumaan. Voisin rapsutella ja silitellä ikuisuuden.

Ratsastat syksyisessä maastossa. Lehdet värittävät polkua ja Jii väistelee lätäköitä. Käynnin tasainen rytmi on kuin meditointia. Rapsutat kaulaa ja korvat kääntyvät kysymään, mitä ratsastajalla asiaa.

Lenkin loppupuolella avautuu laukkasuora, joka jatkuu ylämäkenä. Jii haluaa laukata ja annan luvan. Isoa, vauhdikasta laukkaa ylös asti. Ei tarvitse pyytää eikä pidätellä. Kävellään takaisin. Kotiinpäin askel pitenee. Hevosella on hiki ja rapaa kainaloihin asti.

Peset ja puunaat hepan. Jii saa puoli kiloa porkkanoita ja omenoita. Vohkin pari palaa. Ulkona on pimeää ja viimeisetkin hepat haetaan laitsalta. Vaihdat kuulumisia muiden tallilaisten kanssa varusteita järkkäillessä. Kuuntelet hetken iltaheinän rouskutusta.

Iso osa onnellista elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti