Sen käyntihän on muuttunut letkeäksi totesi fyssarimme Selma tänään. Ja selkäkin oli parempi, eikä se ihan lihasköyhäksi ollut muuttunut, mitä vähän pelkäsin. Säkäänkin oli tyytyväinen. Selma tökkäsi lapoihin ja sanoi, että siitä taaksepäin hepan kondis on fyssarin silmin aika kiva, ainakin tuolla iällä ja noilla kilsoilla. Mutta etupää on se meidän murheemme. Kulumat on ja pysyy, ja vähän eteneekin, vaikka kuinka toivon, että ei. Kehäluun paksunnos tuntui Selman käteen paikoittain lämpimältä yön seisomisen jäljiltä. Ei hyvä, huokasin. Polven manipuloi ja toisen kyynärän, joka ilmeisesti rasittuu, kun yrittää keventää heikompaa (vej) jalkaa.
Pohdittiin miten jatkaa. Pitäisikö piikittää, mitä ja minne. Miten kannattaisi liikuttaa. Kylmäystä joo, jatketaan. Todettiin, että valitettavasti korjata emme enää voi, tilannetta pitää vain seurata ja tehdä ratkaisuja niiden mukaan. Ihan itketti, kun vein hepan takaisin laitumelle kavereiden kanssa. Samperin jalat, meinaa viedä meistä voiton.
Jii ei onneksi murehdi. Illalla hain kävelylle hyvinpiehtaroineen hevosen. Olivat Zeelan kanssa vuorotellen kellahdelleet mutalutakkoon. Kävelylenkillä ihailtiin kolmea viljapellossa pomppivaa kaurista ja auringonlaskua. Mupelsi porkkanoita taskustani. Onpas se muuttunut mukavaksi totesi Selmakin. Tosin ehkä perui sanansa sen jälkeen Jii onnistui puraisemaa fyssariaan kankusta polven manipuloinnin tehdessä kipiää, hupsis ja anteeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti