Yhdessä vai yksin

JiiBee asustaa ratsastuskoululla. Sen paras kaveri on vieressä. Se on tottunut koulun arkeen ja vilinään. Nyt kun se on päässyt karusellista itse pois, se seurailee uteliaana tallikäytävän elämää. Tallilla on arkisin aina seuraa, heppatyttöjä ja ratsastajia. Me muutamat yksityispuolen heppailijat yrittämme sovittaa aikatauluja koulun tuntien lomaan. Juttukavereita riittää ja välillä saa maastoseuraakin. Vertaistukea on aina tarjolla.

Viikonloppuisin tallilla on ihan erilaista, hiljaista ja rauhallista. Hommat voi tehdä omaan tahtiin, kelloa vilkuilematta ja vesiboksiin jonottamatta. Ottaa hepan tallipihalle, hoidella sen auringonpaisteessa. Levittää kampeet pitkin ja putsailla niitä ulkona. Vallata ulkokentän tai maneesin, laittaa puomit just kuin haluaa ja tehdä mitä tykkää.

Kevätpuhteita lauantailta. 

Tänään olin tallilla ihan yksin. Pitkään vain istuin karsinassa ja katsoin, kun heppa söi heiniään. Välillä kävi nuuskuttamassa, että mitä kummaa siinä istut ja jatkoi sitten korsien pupeltamista. Sitten se otti torkut. Oikein tunsin, kun omakin verenpaine ja stressitaso laski ja mieli lepäsi.

Käytiin me tekemässä vähän töitäkin, teemana takaosan aktivointi. Pohkeenväistöä ympyrän avoimella sivulla, suljetulla sivulla puomi. Jatkettiin myös perjantain tuntiteemalla pohkeenväistöharjoituksia uralta pois, suoraan, takaisin uralle. Käynnissä ja ravissa molemmat puolet. Hyvin meni meistä molemmista ;) Kaikki muu alkaa jo olla aika rennonoloista, paitsi laukat. Ne eivät vielä ole oikein millään mallilla. Jii kaahaa ja minä vikisen. Temmon määrää absoluuttisesti hän eikä kokoamisesta voida puhuakaan saman viikon aikana. Jään niin herkästi vielä sisäohjaan kiinni, irtoan satulasta ja vaikka mitä muuta. Harjoitukset jatkuvat.

Vesikarsinassa plutaamistamme seurasi tallin sammakko. Että ei me ihan yksin oltu...