Ihanaa olla kotona. Aamupäivän kolusin metsässä koirien kanssa ja iltapäivän touhusin tallilla ja illalla vielä oman ryhmän agitreenejä vetämässä. Boksista löytyi onnellinen ja korviaan myöten rapainen hevonen. Tarhaan on muodostunut muheva mutakuoppa, jossa tytöt käyvä vuoronperään piehtaroimassa. Hymyilytti, vaikka tulikin hitonmoinen kiire saada hevonen kuntoon ja lämpättyä ennen kuin ratsuttaja saapui.
Meillä ratsuttajana toimii toistaiseksi ystäväni Karo. Karo verryytteli Jiitä lisää, asetteli, taivutteli. Työsti totutusti käynnit ja ravit. Tänään tekivät paljon töitä myös laukassa. Alkuun näytti yhtä hankalalta kuin omakin meno, Jii kiskoi päätä ylös, selkää notkolle ja lisäsi kaasua. Vastusteli vahvasti, mutta rauhallisesti ja kärsivällisesti Karo ratsasti ja lopulta meno alkoi jo näyttämään melkein hyvältä. Onneksi on näitä ihania ja taitavia Ystäviä, jotka auttavat meitä. Loppuverkoissa heitettiin satula pois ja käytiin metsässä kävelemässä.
Puunasin hepoisen huolella ja tukkakin parturoitiin ekaa kertaa sitten minun aikanani. Niskasiiliä, häntää ja vuohiskarvoja olen minä tai hovikampaajansa Laura toki ottaneet säännöllisesti. Mutta harjan olen antanut vähän kasvaa. En halua nyppiä, vaan suosiolla lyhentelin ihan saksilla, terät ylöspäin. Pidemmäksi jätettiin, tekisi mieli kasvattaa oikea hulmutukka.
Otsakkeen aiheesta lisää täältä: Ratsastusharjoituksia arkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti