Hevosenomistaja tarvitsee vahvan tukiverkon.
Minulla on maailman paras sijaisperhe hevoselleni, joka muittamutkitta hoitaa hevoseni kuin omansa, jos en itse pääse tallille. Ilman heitä ei olisi meitä. H&L myös saa hevoseni, jos siitä en joskus enää pystyisi huolehtimaan. Minulle on ollut tärkeä miettiä rakkaitteni kohtaloa, jos jotain joskus sattuisi...
Minulla on huolellinen, luotettava ja niin kauniisti hevostani kohteleva "vuokraaja" (raha ei liiku kumpaankaan suuntaan), joka sovittelee tarvitsemiani päiviä taitavasti omaan kalenteriinsa.
Meillä käy taitava ratsuttaja, joka käy kaiken kiireensä keskellä työstämässä hevostani ja pyyteettä auttaa meitä. Ei ole kunnianhimoinen ratsastaessaan, vaan tekee kaiken hevoseni ehdoilla. Kiittää kauniisti hevostani, kun se onnistuu. Hevosella on ratsuttajan jäljiltä kuuma, mutta se on rento ja tyytyväinen.
Valkkuryhmä, jonka kanssa ratsastan, on suorastaan ihana, heidän kanssa jaetaan ilot ja surut, estoitta! Miten tavattoman paljon tylsempi tämä matka paremmaksi ratsastajaksi olisi ollut ilman heitä.
Ja ne opet, jotka tekevät meistä parempia ratsastajia. Tuttu ja turvallinen, jonka tunnilta lähtee aina hyvällä tuulella. Ja se tarkkasilmäinen armoton piiskuri, jonka tunneilla hiki virtaa, mutta kolina käy, kun asiat loksahtelevat paikoilleen.
Hyvästä kengittäjästä en luovu. Enkä Selmasta, Jiin fyssarista. Luotto ellu olisi vielä kiva.
Koko järjestelmän pohjaksi tarvitaan tietty kumppani, joka ymmärtää, kun vaimo on vähän hullu, hevoshullu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti