Sleeppareiden lyriikkaa mukaillen.
Tänään ohjelmassa vapaata liikuttamista, mikä tarkoittaa yleensä maastoilua. Vaihtoehdot ovat nykyisellä tallilla rajalliset, varsinkaan, jos ei yksin tohdi vilkkaalla rekkaliikenteellä varustetun tienvarteen yksin. Metsäpolku on koluttu edestakaisin joka päivä. Olenkin kasvavalla mielenkiinnolla silmäillyt laitumena kesäisin toimivan pellon kuivumista ja viime viikolla käytiin jo vähän taluttaen kuikuilemassa. Sinne siis.
Jotenkin osasin vähemmän järkevästi yhdistää pitkästä aikaan tehtyyn peltolenkkiin pitkästä aika ilman satulaa ratsastuksen. Ja houkuttelin vielä tähän älynväläykseen pihalla käyskennelleet Chipon ja Lauran. Järjenvalo väläytteli olemassaoloaan vasta, kun pellolle päästyämme puskasta singahti naapurin mäykky reippaalla ajohaukulla, ja molemmat hevoset sinkasivat kuuta kiertävälle radalle. Siinä kaulassa roikkuessani riskinarviointi välkkyi kirkkaampana kuin vähään aikaan. Ihme kyllä selässä säilyttiin kumpainenkin ja eikun lenkkiä jatkamaan. Laura taisi ekat kymmen minuuttia laulaa, ja ehkä puolentunnin päästä uskalsimme kaikki hengittää. Kotiin tarpoi jo ihan relax-jengi. Näin jännästi meillä maastoillaan.
Muuten olen fiilistellyt estevalkussa lainahevosella Velholla. Meillä oli kuulema hyvin pysynyt rytmi koko radan, ihana rytmikäs Velho. Opetellut omallani uusia tehtäviä kolmikaarisella uralla. Miten voi olla maailman vaikeinta pitää kädet yhdessä paikassa, mitäh? Ja olen käynyt tutustumassa pääkaupunkiseudun eri talleihin erääseen projektiin liittyen. Mielenkiintoista in deed. Kuulette vielä, lupaan ja takaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti