Selfiestelyä

Keväästä on nautittu ihan täysillä, ja lähes päivittäin käymme tekemässä metsäkävelyitä. eilen maastakäsin. Viime viikolla ratsastuskoulun ryhmä oli käynyt maneesin takana pyörähtämässä ja kohdannut hirven. Me olemme törmänneet vain vaeltaviin issikoihin ja muutamaan koiranulkoiluttajaan. Ne ohitukset ovat sujuneet leppoisasti kuulumisia vaihtaen.

Eilen olimme jo palailemassa tallille, kun maneesissa joku pöräytti avantin käyntiin ja kolautteli seiniä ilm pohjatöitä tehdessään. Se oli jotenkin kauhean pelottavaa metsästä käsin, ja melkoisen pörheän ja korskuvan hepan kanssa askellettiin loppumaka. Vähän harmitti, kun juuri olimme päässeet yksin metsäilyssä leppoisaan tunnelmaan. Luottamus on kasvanut vähitellen ja sitä tässä rakennellaan hartaasti.

Treeneissä on pari viime kertaa tehty komikaarisia uria erilaisilla variaatioilla. Ajoittain on alkanut tuntumaan, että pää korkeuksissa etenevä notkoselkä on alkanut rentoutumaan ja venyttää jo mielellään kaulaa alas, käyttää enemmän vatsalihaksia, nosta selkää. Takaosa jää vielä aika tehottomaksi, mutta edetään rauhassa, ja ainakin vähän oikeaan suuntaan.