Tallilla meillä on isot tamma- ja ruunalaumat sekä vallan hurmaava, hyväkäytöksinen oriherra. Lisäksi meitä on nyt puolitoista vuotta ilahduttanut kaksi orivarsaa, joiden kasvamista on ollut ilo seurata. Ensin ne huuteli Mammaa, kun ratsasteltiin laitumen ohi, mutta nykyisin olen erottavinani äänessä hivenen eri sävyjä. Jii kiirehtii yleensä hilluvien poikain ohi aika vauhdikkaasti. Temmeltävät äijien äijät (ainakin omasta mielestään) selvästi hermostuttavat sitä.
Loppuvuodesta on tullut aika näidenkin poikain muuttua oreista ruuniksi. HU sattui sopivasti käsittelemään aihetta. Miksi ja miten ruunaksi päädytään?
Puolesta. Perusteiksi ruunaukselle luetellaan muun muassa rauhallisempaa ja vähemmän loukkaantumisaltista eloa ilman hormoneita, myös hevosen elämä on leppoisampaa ilman stressiä tammoista, jalostusarvoa on vain harvoilla ja valituilla, keskittyminen työntekoon paranee ja tallipaikan löytäminen on helpompaa, kun lauamssa tarhaaminen ja laiduntaminen on mahdollista. Joskus ruunaukseen päädytään jo terveydellisistä syistä erilaisten kivesvikojen myötä.
Ja vastaan. Vastaperusteina esitetään ruunauksen hidastavan hevosta ja vievän kilpahevosilta sen terävimmän suorituskyvyn. Ravikunkusta haaveilevat harvoin ruunaavat suomenhevoslupauksiaan. Ja kaikista lupaavimmat toki halutaan jättää oreiksi siitoskäyttöä ajatellen.
Testosteroni tekee oriin. Samalla se saa kisahevosen taistelemaan ja adrenaliinia erittyy ja kivunsietokynnys kasvaa. Toisaalta testosteroni voi saada hevosen keskittymään liikaa kaikkeen muuhun kuin ihmiseen, kisaaminen ei onnistu, hevonen on aggressiivinen ja vammautumisen riski kasvaa niin hevosella kuin käsittelijällä.
Milloin ja miten? Ori tulee sukukypsäksi noin vuoden iässä. Yleensä ruunauksen kanssa odotellaan sinne kahden vuoden tietämille. Liian aikainen ruunaus voi vaikuttaa varsan kehittymiseen. Jopa vastasyntyneitä varsoja joudutaan joskus ruunaamaan tyräytymisen johdosta, tällöin varsalle jätetään yleensä toinen kives varmistamaan normaalia kasvua. Toisaalta ruunausta suositellaan ennen kuin oriin käytöstavat juurtuvat hevoseen. Usein ruunausajat täyttyvät syksyllä, kun kesäkuumalla tulehdusriski on hivenen korkeampi.
Kastraatiossa oriin kivekset, lisäkivekset ja rauhaset poistetaan. Ruunata voidaan pystyssä tai kaadettuna, avoimella tai suljetulla tekniikalla. Avoimessa leikkauksessa yhteyttä vatsaonteloon ei suljeta ja silloin jälkihoito (verihyytymien poissuihkuttelu) on tärkeää. Suljetussa versiossa yhteys suljetaan, jolloin nivustyrän mahdollisuus estetään. Erityisesti iäkkäämpänä ruunattavilla suositellaan ruunausta suljettuna. Suljettuna toteutettava leikkaus tehdään klinikkaolosuhteissa yleisnukutuksessa. Ja suljetun ruunauksen riski piilee juuri nukutuksessa.
Aiemmin ruunattiin enemmänkin talliolosuhteissa, rauhoitteen ja paikallispuudutteen avulla, mutta nykyisin hepat jo pääosin roudataan klinikkaolosuhteisiin ihan jo infektioriskiä pienentämään.
Muutos. Oreille kuuluu tarve selvittää välejä, tapella resursseista ja pitää tammat koossa. Aggressiivisuus ei siis ole häiriökäyttäytymistä, vaan normaalia sukupuolikäyttäytymistä. Hyvä on myös muistaa, että jos oreista karsittaisiin kaikki orien lailla käyttäytyvät, valittaisiin testosteroniltaan heikompia yksilöitä ja samalla sperman laatu kääntyisi laskuun.
Orin muutos ruunanretaleeksi vie viikosta kuukausiin. Siittiöitä saattaa olla varastossa reilun kuukauden, joten tyttöjä kanattaa alkaa tapailla vasta hetken päästä. Kastroiminen tekee hevosista rauhallisempia ja vähemmän muista hevosista kiihtyviä.
Lähteet: Hevosurheilu, Suomen hevosenomistajien keskusliitto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti