Selma kävi läpi hevosen anatomiaa ja erityisesti tukirankaa. Kertailtiin, miten ne jalat liittyvät runkoon, missä kohden suurimmat liikealueet, laskettiin selän nikamat ja niihin kohdistuvat rasitukset ja kulumille altistuvat kohdat. Omansa saivat kaula- ja rintaranka, lanneranka ja SI-nivel. Keskusteltiin ratsastajan kehon ja apujen vaikutuksesta. Miten ratsastaja hallitsee kehonsa. Hevosen rintakehään ja sen optimaaliseen käyttöön käytettiin tovi. Huuh, niin mielenkiintoista ja niin haastavaa.
Lueskelin luennon jälkeen vielä lisää tukirangasta, sen ongelmista ja niihin altistavista syistä mukaan lukien traumat, kuljetukset, kengitykset, yksipuolisesti rasittavat suoritukset, ratsastaja, liikunnan puute, hevosen ikä, huonosti istuva satula.
Kun ostin Jiin, sen selkä, erityisesti lanneranka oli ratsastuskoulukäytön jäljiltä niin kipeä, ettei se antanut Selman kunnolla edes hoitaa sitä. Myös ostotarkastuksessa ell kiinnitti selkään huomiota. Jiin tavaramerkki ratsastuskouluaikoina oli juosta selkä notkolla ja pää pystyssä. Jo perushoitotoimet selän osalta saivat sen ajoittain irvistämään. Selman seuraavalla hoitokerralla selkä oli huomattavasti parempi ja pysynyt ikäisekseen hyvänä tämän kahden vuoden ajan. Uskon, että suurimman avun toi aivan liian ison (pitkän) ja epäsopivan satulan vaihto, liikutuksen keveneminen, mutta erityisesti monipuolistuminen, pitkät tarhaus- ja laidunajat (liikkuu omaehtoisetsi niin paljon enemmän ja tasaisemmin). Sileällä ei oikeastaan mennä enää muuten kuin opetuksessa, jossa keskitytään ennen kaikkea hevoseen, opetetaan ratsastajaa ratsastamaan niin, että hevonen ottaa vatsalihakset käyttöön, nostaa selkää ylös ja takajalat alle.
Pari perusopusta hevoin anatomiasta ja liikemekaniikasta haluaa hän nyt hankkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti