Nykyinen opettajamme on alusta saakka lähtenyt systemaattisesti korjaamaan jalan asentoa. Antanut konkreettisia neuvoja, miten saan haettua jalalle oikean paikan. Nyt mennään liioittelun kautta, avaan lonkkiani kuin sammakko, varpaat saavat sojottaa ulos. Jalkaa viedään taakse, taaemmas. Nämä ensimmäiset tunnit on työskennelty pääosin ilman jalustimia. Ja kas, olen alkanut löytämään hevosen kyljen. Vielä se jalka helposti lumpsahtaa vanhaan asentoon ja pohje muuttuu tehottomaksi. Samoin pohjeavun rytmitys on vielä hukassa, mutta nyt hommaa on lähdetty viemään eteenpäin ja olen paremmin hahmottamassa oikean väärästä. Olen niin kade Pirjolle ja kaikille muille, jotka vain luontevasti istuvat satulaan ja ovat täydellisen oikeassa asennossa sen kummemmin sitä miettimättä tai työstämättä. Myös polven avaus laukkaharjoituksessa ilman jalustimia selventyi. Jään kulmassa helposti sisäpolvella kiinni, kun sen pitäisi tehdä hevoselle tilaa ja vapautta kääntyä. Ahaa-elämykset jatkuvat.
Open mukaan hepat löytävät nyt kanssamme jo helpommin rentouden, venyttävät kaulaa alas ja pyöristyvät jo alusta alkaen paremmin. Jiin kanssa pyöristyminen, selän nosto ja vatsalihasten käyttö hyydyttää helposti ravin pieneksi, vähitellen lähdetään etsimään sitä isompaa ravia ilman että pyöreämpi muoto hajoaa.
Olen päättänyt paitsi aloittaa lonkkia avaavan venyttelyn, niin kokeilla pilatesta. Otsake on ratsastuspilatesta ohjaavan Aira Toivolan verkkosivuilta. Kuten myös "Ratsastajan tavoitteena on mukautua hevosen liikkeeseen, löytää yhteinen rytmi ja oppia käyttämään apuja selkeästi, johdonmukaisesti, ennakoivasti ja hevosen liikettä avustavasti."
 |
| Voihan lonkka. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti