Rainy Days

Viime vuodet olen ratsastanut maneesitallilla. Talvella mentiin tunnit aina maneesissa, kesälläkin, jos satoi. Parasta järjestelyssä oli pohjat, jotka olivat kohtuullisen hyvät ympärivuoden. Eikä vaatetusta tarvinnut juuri miettiä. Vähän tylsäähän se pitkän päälle oli. Jännitystä toivat lumiset talvipäivät, kun lumet valuivat katolta ja hevoset saivat joukkohepulin. Tai sähkökatkokset, kun kahdeksan ratsukkoa tepastelee umpipimeässä, ratsiopettajan heiluu taskulampun kanssa ja artikuloi ylikorostetun rauhallisesti.

Nykyisten hienojen maastojen äärellä, keskellä kesää en ole kauheasti maneesia kaivannut. Voihan se päivä vielä roudan keskellä koittaa. Olen jo katsellut lähimaneeseja sillä silmällä, tallilla on käyttöoikeus yhteen ja toinen olisi ihan vieressä...

Tänä kesänä tuli nopsasti vastaan sadevarustuksen päivittäminen. Koirien ja vaellusten (ja teknistenvaatteiden nimeen vannovan miehen) myötä erilaista kostean kelin asustetta on kertynyt. Kevyt tutkailu ratsastusvaatteiden vedenpitävyysarvoihin osoitti, että ne ylettyivät useimmiten korkeintaan hyvään keskiluokkaan. Kevyen tunnin maastoilun ne kestävät, mutta sen jälkeen alkaa kosteus tunkeutumaan läpi. Toinen vaihtoehto on sadetakin täyspitävyys, ja samalla täyshengittämättömyys, kesällä vähän nihkeä vaihtoehto tuokin. Takkien osalta hankin pari kompromissia alelaareista ja hurjimmille keleille nappaan vaellustakin tai perinteiden sadetakin päälle.

Housujen suojaksi hankin edulliset fillaripiireistä tutut Rainlegsit, jotka ovat osoittautuneet vallan mainioksi ostokseksi. Kulkevat epävakaisilla säillä tarvittaessa vyötärölle käärittynä, helpot asentaa selästäkin, lämmittävät ja suojaavat sateelta yllättävän hyvin.

Katalogikuva

In real life.

Hevoselle ostin näpsäkän saderatsastusloimen, mutta se kaivetaan esiin vasta syksyn hyytävissä viimoissa.

Muuten täällä ollaan jännän äärellä. Ensi viikolla tulee Minna-ratsuttaja kokeilemaan Jiitä ja sitten meillä on ihan oikea oppitunti Taina-open kanssa. Äääk...