Meillä totutellaan vihreään heinään. Laidunkausi kun häämöttää ihan pian eikä tuoretta ole nykyisellä tallilla evääksi tarjolla, niin me on sitten käppäilty narunpäässä vihreän perässä. Syöttelyaika on nyt puolisentuntia ja Jiistä ehkä parasta kaikesta. Eilen painoi pään vihreään ja noin vartin päästä nosti sen ekaa kertaa ylös. Liekö malttaa hengittääkään välillä, sen verran innokasta on puimurointi.
Tietääkseni ei ole kaviokuumeinen eikä muutenkaan hiilareille herkkä heppa, mutta varmuudeksi kuitenkin. Ja on mielestäni aina kuulunut ihanaan kevääseen ja kesänodotukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti