Maanantaina luki kalenterissa kengitys ja ratsastustunti. Mika kävi naputtamassa tyttelille kesäballerinat jalkoihin ja seuraava kerta sovittiin uuteen osoitteeseen. Keskusteltiin myös kengättömyydestä, sen eduista ja haitoista. Lähinnä laidunloman aikaan olen miettinyt. Ihan villiä kengättömyyttä Mikakaan ei suositellut, varsinkin kun Jiin toinen takakavio on joskus historiassa kasvukohdaltaan hieman vahingoittunut ja siihen on muodostunut krooninen pieni kasvuhäiriö, joka on pysynyt jalkojen säännöllisellä hoidolla täysin kosmeettisena, mutta josta ei myöskään jatkossa haluta haittoja.
Tuntisuunnitelma näytti illaksi täpötäyttä maneesia. Ulkona paistoi aurinko. Laura ja Chippo olivat valmiita maastoseuraksi. Ei ole vaikea arvata, kumpaan päädyttiin... Ensin pitkin pellonreunoja metsätielle ja sieltä ensin hiekkapohjaista teitä ihan uudelle metsäpolulle. Aivan mielettömän rentouttavaa. Toi maastoilu on vaan niin mun juttu. Kesken lenkkiä löydettiin iso sulamavesien muodostama lätäkkö, jossa hraC plutasi varmaan vartin onnesta soikeana. Me käytiin pariin kertaan lätäkkö ratsastamassa läpi, mutta sen jälkeen Prinsessa asettui tarkoin kuivalle malle ja seurasi tyynesti nuoren miehen leikkejä.
Eilen mentiin sitten jo kiltisti maneesitunnille oppia saamaan. Eka kerta flunssan jälkeen. Pari kertaa yskähti tunnin alkuun, kun ravailtiin, mutta muuten ei mitään. Virtaa oli reilun viikon himmailujen jälkeen kummasti. Puomiharjoitus ympyrällä, ravissa ja laukassa tehtiin. Minulle muistipaikoille reilusti myötäävä sisäkäsi, keskittyminen ulko-ohjaan. Odota reilusti puomille kevyen istunnan kanssa. Katsekatse!!
Karvanlähtöaika. Karvoja kaikkialla. Harjoja pesussa. Huopia pesussa. Suojia pesussa. Pyyhkeitä pesussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti