Olen koukussa maastoiluun. Pelto on nyt superhyvässä kunnossa, ei enää märkä eikä pehmeä, muttei liian kovakaan. Ollaan ravailtu ja nyt viime kerrat laukattukin. Ekat laukkapätkät olivat aika riemukkaita pienillä pierupukeilla varustettuja kaahotuksia. Nyt kun olen laukkaillut pieniä pätkiä useasti, niin meno jo vähän rauhoittuu, vaikkakin on selvästi Jiistä aika kivaa.
Peltoa reunustaa metsä monelta puolen, ja metsästä löytyy tietysti kaikensortin elämää. Rusakoita on useampi lähtenyt lähes jaloista, mutta pääosin ne kohdataan ilman ylimääräisiä hötkyilyjä. Yksi pääsi yllättämään kesken ravipätkän ja siitä lähdettiin muutamalla sivuhyppelyllä väistämään. Nopsasti onneksi rauhoittuu, kun näkee, mikä siellä menee.
Joutuu oikein pakottamaan itsensä nykyisin kentän puolelle. Eilen kuitenkin käytiin ensin taivuttelemassa, tehtiin kevyesti loivia väistöjä ja mielenkiintoinen harjoitus, jossa ympyrällä ensin asetetaan ja taivutetaan hevosta aavistus ulos, palautetaan, jätetään selkeä ulko-ohjan tuki ja nostetaan laukka. Nostipa hyväntuntuisia laukkoja, kun paino oli selvemmin takaosalla. Tämä harjoitus tuolta seuraamastani ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan blogista.
Tuskin maltan odottaa, että pian pääsemme uusiin maastoihin, kun muutto kurkkii jo reilun viikon päästä. Vielä muutama ratsastustunti ja sitten olemme omillamme, hui ja jee. Olen jo vähän aloittanut kamppeiden läpikäyntiä. Vähän haikeuttakin ilmassa. Voikun voisin pakata Jiin parhaan kaverin Noa-ponin mukaamme. Ja ne maailman kivoimmat tallikaverit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti