Kun aloitin taas ratsastamaan, en olisi arvannut, että saan paitsi rakkaan harrastukseni takaisin, niin myös ison joukon uusia ystäviä. Ratsastuskoulun käytävillä tavattuja, samalla tunneilla vuosia ratsastaneita, eri-ikäisiä, erilaisia, mutta hevostelun vahvasti yhdistämiä. Vaikka klubben on hajaantunut maailmalle, se kokoontuu yhä ja keskustelu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi.
Tällä kertaa Sipoon turneella, agendalla kaksi tallia ja yksi taivaallinen kahvila. Ja puhetta hevosista, ratsastuksesta, koirista ja taas hevosista.
 |
| Heidin, Lauran ja Chipon luona. |
 |
| Äiti, tytär ja elämänsä hevonen. |
 |
| N'Avetan kahvila, oumaigaad... |
Oma hörökorvani on päästellyt pitkin peltoja, kun kentän pohjat paukutti jään puolelle. On menty pitkiä käyntimaastoja, ja on laukattu lumi pöllyten. Yksin ja kavereiden kanssa. Nuoskalumessa kahlaaminen kävi ihan työstä.
 |
| Olen niin kovin ylpeä, miten hienoksi maastovermeeksi Jii on osoittautunut. Ihan täysin liikennevarma se ei ole ja mopot ja lumiaurat sitä selvästi vielä jännittää, mutta se pääsee niiden yli. Ja kaikki askellajit onnistuvat ilman draamaa niin yksin kuin kavereiden kanssa. |
Viikonlopun lumi ja sulakeli pehmensi pohjan taas tuntikelpoiseksi ja päästiin välillä kouluun. Yksäripuuskutuksen väliin mieleen on jäänyt open toteamus ilmavasta laukasta. Maha (Jiin!) on vähän sulanut, niin ehkä ilmaa on näin enemmän mahan alla :)
 |
| Mamma viihdytti kylmäyksen aikana itseään ottamalla meistä kuvia. Jiistä pipo on hyvä kohde hinkata nassu puhtaaksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti