Havaintoja auringosta ja nälkäkuopasta

Lauantaina hipsin aamusta tallille. Vaihdettiin muutama sananen aamuvirkkujen tallilaisten kesken ja hain Jiin aurinkoisesta tarhasta. Harjailin ja laittelin hepsua kiireettä ja Jii torkkui käytävällä. Aurinko lämmitti jo tallin käytävälle asti. Ja erityisesti lämmitti kommentti, että hevosellasihan näkyy nälkäkuoppa. Eli masun sulaminen näkyy jo muutoinkin kuin vain omistajan pinkeistä prilleistä. Noo, laidunkautta odotellessa....

V=nälkäkuoppa

Tehtiin kahden tunnin rauhallinen maastolenkki ja taas mietin, että tämän parempaa ei vain ole.

Sunnuntaina jälleen aamusta tallille. Nyt iloinen puhensorina kanssaratsukon kanssa. Reipas heppojen varustaminen ja yhdessä kohti maneesia. Aurinko mollotti ja hevoit askelsivat tyytyväisinä ja varastelivat kuivuneita pujoja minkä kerkesivät. Maneesilla lämmittelyt käyntiin, ope mestoille ja sykemittari päälle. Tunnin päästä läähätytti, paita tuntui märältä ja hevoset olivat huurustaneet maneesin peilit. Kilsoja kertyi 10, sykealue työosuudessa yli 140 keskarilla. Hepsut loimeen ja palauttava kävely kotitallille. Iloinen pulputus kävi, kun tunnin sisältöä, onnistumisia ja uusia haasteita käytiin läpi. Hevoset etenivät reippaasti kohti kotia, tosin niitä pujoja jälleen ahtaen minkä kerkesivät. Taas mietin, että ihan vaan parasta.

Ihanaa alkavaa viikkoa, ehkä aurinkoistakin, nälkäkuopilla tai ilman.