Tallilla meillä on isot tamma- ja ruunalaumat sekä vallan hurmaava, hyväkäytöksinen oriherra. Lisäksi meitä on nyt puolitoista vuotta ilahduttanut kaksi orivarsaa, joiden kasvamista on ollut ilo seurata. Ensin ne huuteli Mammaa, kun ratsasteltiin laitumen ohi, mutta nykyisin olen erottavinani äänessä hivenen eri sävyjä. Jii kiirehtii yleensä hilluvien poikain ohi aika vauhdikkaasti. Temmeltävät äijien äijät (ainakin omasta mielestään) selvästi hermostuttavat sitä.
Loppuvuodesta on tullut aika näidenkin poikain muuttua oreista ruuniksi. HU sattui sopivasti käsittelemään aihetta. Miksi ja miten ruunaksi päädytään?
Puolesta. Perusteiksi ruunaukselle luetellaan muun muassa rauhallisempaa ja vähemmän loukkaantumisaltista eloa ilman hormoneita, myös hevosen elämä on leppoisampaa ilman stressiä tammoista, jalostusarvoa on vain harvoilla ja valituilla, keskittyminen työntekoon paranee ja tallipaikan löytäminen on helpompaa, kun lauamssa tarhaaminen ja laiduntaminen on mahdollista. Joskus ruunaukseen päädytään jo terveydellisistä syistä erilaisten kivesvikojen myötä.
Ja vastaan. Vastaperusteina esitetään ruunauksen hidastavan hevosta ja vievän kilpahevosilta sen terävimmän suorituskyvyn. Ravikunkusta haaveilevat harvoin ruunaavat suomenhevoslupauksiaan. Ja kaikista lupaavimmat toki halutaan jättää oreiksi siitoskäyttöä ajatellen.
Testosteroni tekee oriin. Samalla se saa kisahevosen taistelemaan ja adrenaliinia erittyy ja kivunsietokynnys kasvaa. Toisaalta testosteroni voi saada hevosen keskittymään liikaa kaikkeen muuhun kuin ihmiseen, kisaaminen ei onnistu, hevonen on aggressiivinen ja vammautumisen riski kasvaa niin hevosella kuin käsittelijällä.
Milloin ja miten? Ori tulee sukukypsäksi noin vuoden iässä. Yleensä ruunauksen kanssa odotellaan sinne kahden vuoden tietämille. Liian aikainen ruunaus voi vaikuttaa varsan kehittymiseen. Jopa vastasyntyneitä varsoja joudutaan joskus ruunaamaan tyräytymisen johdosta, tällöin varsalle jätetään yleensä toinen kives varmistamaan normaalia kasvua. Toisaalta ruunausta suositellaan ennen kuin oriin käytöstavat juurtuvat hevoseen. Usein ruunausajat täyttyvät syksyllä, kun kesäkuumalla tulehdusriski on hivenen korkeampi.
Kastraatiossa oriin kivekset, lisäkivekset ja rauhaset poistetaan. Ruunata voidaan pystyssä tai kaadettuna, avoimella tai suljetulla tekniikalla. Avoimessa leikkauksessa yhteyttä vatsaonteloon ei suljeta ja silloin jälkihoito (verihyytymien poissuihkuttelu) on tärkeää. Suljetussa versiossa yhteys suljetaan, jolloin nivustyrän mahdollisuus estetään. Erityisesti iäkkäämpänä ruunattavilla suositellaan ruunausta suljettuna. Suljettuna toteutettava leikkaus tehdään klinikkaolosuhteissa yleisnukutuksessa. Ja suljetun ruunauksen riski piilee juuri nukutuksessa.
Aiemmin ruunattiin enemmänkin talliolosuhteissa, rauhoitteen ja paikallispuudutteen avulla, mutta nykyisin hepat jo pääosin roudataan klinikkaolosuhteisiin ihan jo infektioriskiä pienentämään.
Muutos. Oreille kuuluu tarve selvittää välejä, tapella resursseista ja pitää tammat koossa. Aggressiivisuus ei siis ole häiriökäyttäytymistä, vaan normaalia sukupuolikäyttäytymistä. Hyvä on myös muistaa, että jos oreista karsittaisiin kaikki orien lailla käyttäytyvät, valittaisiin testosteroniltaan heikompia yksilöitä ja samalla sperman laatu kääntyisi laskuun.
Orin muutos ruunanretaleeksi vie viikosta kuukausiin. Siittiöitä saattaa olla varastossa reilun kuukauden, joten tyttöjä kanattaa alkaa tapailla vasta hetken päästä. Kastroiminen tekee hevosista rauhallisempia ja vähemmän muista hevosista kiihtyviä.
Lähteet: Hevosurheilu, Suomen hevosenomistajien keskusliitto
maanantai 31. lokakuuta 2016
maanantai 24. lokakuuta 2016
Green Stallion, ensimmäinen testiviikko
Seuraa tuotetestausta. Sain blogiin Tmi Jenna S:ltä diilin, että testaa ja julkaise kokemuksesi, niin saat Green Stallion Luonnon Elektrolyytti -tonkan puoleen hintaan. Olin hinkunut kyseistä aminohappoja, kivennäistä ja hivenaineita sisältävää suola-sokeriseosta jo pidempään, kun sain sitä pariin kertaan tallikaverilta kesähelteellä testata. Jiihän ei tarvitse tällaisia lisiä kovan treenauksen ja runsaan hikoilun vuoksi, koska se on jo huomattavan kevyellä käytöllä. Mutta sen riittävä suolojensaanti sekä heikohko juominen mietityttävät.
Kyseessä on Masajo Oy:n Suomessa valmistama tuote, jonka raaka-aineet on lähtöisin Bolivian maaperästä. Tässä vaiheessa heräsi pieni epäröinti, tutkin tuotesisällön tarkkaan ja hain kokemuksia tuotteen käytöstä. Tätä valmistetta on käytetty 2000-luvun alusta alkaen Suomessa, eri talleilla ja eri hevosilla. Varsinaisia haittaraportteja ei internetin ihmeellinen maailma tarjonnut. Kehuja sen sijaan oli kirjailtu muutamalta taholta. Lähinnä tuote sai plussaa hyvästä maistuvuudesta. Sen avulla huonosti kisapaikoilla juovia kilpureita oli juotettu helpommin.
Joten eikun testaamaan. Jiistä jo purkkikin oli mielenkiintoinen ja maistuva :D
Olen tarjonnut tuotteen haaleean veteen sekoitettuna, liikutuksen jälkeen. Tuote liukenee veteen kohtuullisesti ja muistuttaa erehdyttävästi fariiniskokeria.
Isoon ämpäriin olen liuottanut 1-2 mitallista jauhetta. Rehujenkin kyytipoikana voisi antaa, mutta sitä ei olla testattu. Entäs se maistuvuus? Toistaiseksi kaikkina juottokertoina Jii on juonut, mikä on aavistuksen poikkeavaa. Edes melassivesi ei tee kauppaansa joka kerta. Ihan koko ämpäri ei tipu, mutta huomattavasti enemmän kuin ennen. Jatkamme testausta ja palaamme.
Kyseessä on Masajo Oy:n Suomessa valmistama tuote, jonka raaka-aineet on lähtöisin Bolivian maaperästä. Tässä vaiheessa heräsi pieni epäröinti, tutkin tuotesisällön tarkkaan ja hain kokemuksia tuotteen käytöstä. Tätä valmistetta on käytetty 2000-luvun alusta alkaen Suomessa, eri talleilla ja eri hevosilla. Varsinaisia haittaraportteja ei internetin ihmeellinen maailma tarjonnut. Kehuja sen sijaan oli kirjailtu muutamalta taholta. Lähinnä tuote sai plussaa hyvästä maistuvuudesta. Sen avulla huonosti kisapaikoilla juovia kilpureita oli juotettu helpommin.
Joten eikun testaamaan. Jiistä jo purkkikin oli mielenkiintoinen ja maistuva :D
Olen tarjonnut tuotteen haaleean veteen sekoitettuna, liikutuksen jälkeen. Tuote liukenee veteen kohtuullisesti ja muistuttaa erehdyttävästi fariiniskokeria.
Isoon ämpäriin olen liuottanut 1-2 mitallista jauhetta. Rehujenkin kyytipoikana voisi antaa, mutta sitä ei olla testattu. Entäs se maistuvuus? Toistaiseksi kaikkina juottokertoina Jii on juonut, mikä on aavistuksen poikkeavaa. Edes melassivesi ei tee kauppaansa joka kerta. Ihan koko ämpäri ei tipu, mutta huomattavasti enemmän kuin ennen. Jatkamme testausta ja palaamme.
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Hevosen toiminnallinen anatomia
Paikallinen Horse & Rider järjesti luentoiltamat otsikon mukaisesta teemasta. Ja kun luennoitsijana toimi "meidän Selma", niin sinnehän sitä piti suunnata.
Selma kävi läpi hevosen anatomiaa ja erityisesti tukirankaa. Kertailtiin, miten ne jalat liittyvät runkoon, missä kohden suurimmat liikealueet, laskettiin selän nikamat ja niihin kohdistuvat rasitukset ja kulumille altistuvat kohdat. Omansa saivat kaula- ja rintaranka, lanneranka ja SI-nivel. Keskusteltiin ratsastajan kehon ja apujen vaikutuksesta. Miten ratsastaja hallitsee kehonsa. Hevosen rintakehään ja sen optimaaliseen käyttöön käytettiin tovi. Huuh, niin mielenkiintoista ja niin haastavaa.
Lueskelin luennon jälkeen vielä lisää tukirangasta, sen ongelmista ja niihin altistavista syistä mukaan lukien traumat, kuljetukset, kengitykset, yksipuolisesti rasittavat suoritukset, ratsastaja, liikunnan puute, hevosen ikä, huonosti istuva satula.
Kun ostin Jiin, sen selkä, erityisesti lanneranka oli ratsastuskoulukäytön jäljiltä niin kipeä, ettei se antanut Selman kunnolla edes hoitaa sitä. Myös ostotarkastuksessa ell kiinnitti selkään huomiota. Jiin tavaramerkki ratsastuskouluaikoina oli juosta selkä notkolla ja pää pystyssä. Jo perushoitotoimet selän osalta saivat sen ajoittain irvistämään. Selman seuraavalla hoitokerralla selkä oli huomattavasti parempi ja pysynyt ikäisekseen hyvänä tämän kahden vuoden ajan. Uskon, että suurimman avun toi aivan liian ison (pitkän) ja epäsopivan satulan vaihto, liikutuksen keveneminen, mutta erityisesti monipuolistuminen, pitkät tarhaus- ja laidunajat (liikkuu omaehtoisetsi niin paljon enemmän ja tasaisemmin). Sileällä ei oikeastaan mennä enää muuten kuin opetuksessa, jossa keskitytään ennen kaikkea hevoseen, opetetaan ratsastajaa ratsastamaan niin, että hevonen ottaa vatsalihakset käyttöön, nostaa selkää ylös ja takajalat alle.
Pari perusopusta hevoin anatomiasta ja liikemekaniikasta haluaa hän nyt hankkia.
Selma kävi läpi hevosen anatomiaa ja erityisesti tukirankaa. Kertailtiin, miten ne jalat liittyvät runkoon, missä kohden suurimmat liikealueet, laskettiin selän nikamat ja niihin kohdistuvat rasitukset ja kulumille altistuvat kohdat. Omansa saivat kaula- ja rintaranka, lanneranka ja SI-nivel. Keskusteltiin ratsastajan kehon ja apujen vaikutuksesta. Miten ratsastaja hallitsee kehonsa. Hevosen rintakehään ja sen optimaaliseen käyttöön käytettiin tovi. Huuh, niin mielenkiintoista ja niin haastavaa.
Lueskelin luennon jälkeen vielä lisää tukirangasta, sen ongelmista ja niihin altistavista syistä mukaan lukien traumat, kuljetukset, kengitykset, yksipuolisesti rasittavat suoritukset, ratsastaja, liikunnan puute, hevosen ikä, huonosti istuva satula.
Kun ostin Jiin, sen selkä, erityisesti lanneranka oli ratsastuskoulukäytön jäljiltä niin kipeä, ettei se antanut Selman kunnolla edes hoitaa sitä. Myös ostotarkastuksessa ell kiinnitti selkään huomiota. Jiin tavaramerkki ratsastuskouluaikoina oli juosta selkä notkolla ja pää pystyssä. Jo perushoitotoimet selän osalta saivat sen ajoittain irvistämään. Selman seuraavalla hoitokerralla selkä oli huomattavasti parempi ja pysynyt ikäisekseen hyvänä tämän kahden vuoden ajan. Uskon, että suurimman avun toi aivan liian ison (pitkän) ja epäsopivan satulan vaihto, liikutuksen keveneminen, mutta erityisesti monipuolistuminen, pitkät tarhaus- ja laidunajat (liikkuu omaehtoisetsi niin paljon enemmän ja tasaisemmin). Sileällä ei oikeastaan mennä enää muuten kuin opetuksessa, jossa keskitytään ennen kaikkea hevoseen, opetetaan ratsastajaa ratsastamaan niin, että hevonen ottaa vatsalihakset käyttöön, nostaa selkää ylös ja takajalat alle.
Pari perusopusta hevoin anatomiasta ja liikemekaniikasta haluaa hän nyt hankkia.
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
Kuljen mukanasi
Aamuyöstä työmatkalle. Viimeiseksi nakkasin matkalaukkuun villasukat. Äsken, kun ne täällä hotellilla puin jalkaani, niin purut vaan pölisi. Tallisukat. Ihanan kodikasta.
maanantai 10. lokakuuta 2016
Maapuomit
Täteillä oli melkein estetunti viikonloppuna. Eli teimme pitkästä aikaa maahankaivettuja puomeja suurella innolla ja pienellä jännityksellä.
Jiillä ei enää hypätä, niin paljon kuin me molemmat siitä tykkäisimmekin. Etujalkojen vuoksi ei vain enää raaski. Mutta niitä puomeja on lupa tehdä. Tavoitteena kehittää askellusta, parantaa tarkkaavaisuutta ja kontrollia sekä tietysti tuoda sitä vaihtelua koulutunneille.
Käynnistä lompsoteltiin laiskanpulleasti yli, mutta ravitehtävissä Madame pisti kaasua lisää ja tehtävät juostiin enemmän tai vähemmän hänen tahdissaan läpi. Emme millään saaneet ihan tasaista suoritusta, vaan vauhtia lisäiltiin ja vähenneltiin ihan tamman tahtiin. Hihitytti. Kanssaratsukko veti tasaisesti ja tyylillä ohi :D Tehtävänä tehdä pitkällä sivulla neljä ravipuomia, nostaa laukka ja laukata ovaalisti takaisin puomeille, suorittaa ne ravissa uudestaan, jonka jälkeen jatkettiin uralla toiselle pitkälle sivulle, jossa oli 2x2 ravipuomit ja niiden väliin tehtiin isohko laukkavoltti.
Laukkapuomit sen sijaan olivat paremmat, saatiin meno rauhoittumaan inasen, molemmat olivat rennompia ja hevonen keskittyi tehtävään ja teki ihan kelposuorituksia molempiin suuntiin. Kauheasti kehuin ja rouvaskainen näytti tyytyväiseltä. Hän kyllä osaa nämä hommat, jahka et häntä häiritse. Koska ratsut olivat kokeneita puomiheppoja, pyrimme syvään istuntaan, mutta kyllä noissa laukkapuomeissa tuli automaattisesti vähän asetuttua kevyempään istuntaan.
Olipas vaikea pysyä jäntevänä, mutta rentona, kun askel voimistui ja selkä lähti toimimaan. Käden piti joustaa. Minulla jousti niinkin paljon, että jotain sählätessäni kerran pudotin ohjan kokonaan esteellä, mutta Jii hoiti homman normisti. Ope varmaan pyöritteli silmiään, hahaa. Jii innostui tehtävistä ja vähän iloittelikin puomien jälkeen, ihan mahtavaa.
Eilen pitkällä maastolenkillä kuulostelin hopusen olotilaa, oliko puomiharjoitus kipeyttänyt jonkun paikan, mutta enpä erityistä huomauttamista jaloissa tai kulkemisessa huomannut. Toivottavasti pääsemme puomeilemaan jatkossakin.
Viime viikolla seurasin kadonneiden hevosten etsintää Espoossa sydän syrjällään. Huonojen uutisten saavuttua niiskutin omat itkuni Jiin paksuun turkikseen, ja istuin pitkän tovin iltatoimien jälkeen sen karsinassa katsomassa ja kuuntelemassa, kun se söi heiniään.
Jiillä ei enää hypätä, niin paljon kuin me molemmat siitä tykkäisimmekin. Etujalkojen vuoksi ei vain enää raaski. Mutta niitä puomeja on lupa tehdä. Tavoitteena kehittää askellusta, parantaa tarkkaavaisuutta ja kontrollia sekä tietysti tuoda sitä vaihtelua koulutunneille.
Käynnistä lompsoteltiin laiskanpulleasti yli, mutta ravitehtävissä Madame pisti kaasua lisää ja tehtävät juostiin enemmän tai vähemmän hänen tahdissaan läpi. Emme millään saaneet ihan tasaista suoritusta, vaan vauhtia lisäiltiin ja vähenneltiin ihan tamman tahtiin. Hihitytti. Kanssaratsukko veti tasaisesti ja tyylillä ohi :D Tehtävänä tehdä pitkällä sivulla neljä ravipuomia, nostaa laukka ja laukata ovaalisti takaisin puomeille, suorittaa ne ravissa uudestaan, jonka jälkeen jatkettiin uralla toiselle pitkälle sivulle, jossa oli 2x2 ravipuomit ja niiden väliin tehtiin isohko laukkavoltti.
Laukkapuomit sen sijaan olivat paremmat, saatiin meno rauhoittumaan inasen, molemmat olivat rennompia ja hevonen keskittyi tehtävään ja teki ihan kelposuorituksia molempiin suuntiin. Kauheasti kehuin ja rouvaskainen näytti tyytyväiseltä. Hän kyllä osaa nämä hommat, jahka et häntä häiritse. Koska ratsut olivat kokeneita puomiheppoja, pyrimme syvään istuntaan, mutta kyllä noissa laukkapuomeissa tuli automaattisesti vähän asetuttua kevyempään istuntaan.
Olipas vaikea pysyä jäntevänä, mutta rentona, kun askel voimistui ja selkä lähti toimimaan. Käden piti joustaa. Minulla jousti niinkin paljon, että jotain sählätessäni kerran pudotin ohjan kokonaan esteellä, mutta Jii hoiti homman normisti. Ope varmaan pyöritteli silmiään, hahaa. Jii innostui tehtävistä ja vähän iloittelikin puomien jälkeen, ihan mahtavaa.
Eilen pitkällä maastolenkillä kuulostelin hopusen olotilaa, oliko puomiharjoitus kipeyttänyt jonkun paikan, mutta enpä erityistä huomauttamista jaloissa tai kulkemisessa huomannut. Toivottavasti pääsemme puomeilemaan jatkossakin.
Viime viikolla seurasin kadonneiden hevosten etsintää Espoossa sydän syrjällään. Huonojen uutisten saavuttua niiskutin omat itkuni Jiin paksuun turkikseen, ja istuin pitkän tovin iltatoimien jälkeen sen karsinassa katsomassa ja kuuntelemassa, kun se söi heiniään.
keskiviikko 5. lokakuuta 2016
Drinksut testiin
Jii sai kesällä hörpätä tallikaverin ämpäristä, johon oli sekoitettu elektrolyyttejä. Maistelun jälkeen joi koko ämpärin. Koska tamma juo normisti vähän huonosti, niin kysäisin tuotteesta lisää. Selvisi, että veteen oli sekoitettu Masajon Green Stallion -valmistetta.
Tuote jäi mieleeni, ja kun tallilta vinkattiin kampanjasta, jossa tuotteen saa raportointia vastaan puoleenhintaan, niin olin heti mukana ilmoittautumassa testiryhmään. Nyt on purkki tulossa postissa koekaniinin testattavaksi. Yhteistyössä Tmi Jenna S:n kanssa.
Mikä ihmeen elektrolyytti? Elektrolyytit ovat suoloja ja kivennäisaineita eli natriumia, kloridia, kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia. Niiden ylläpitämä varausero solun sisä- ja ulkopuolen välillä on edellytys muun muassa lihassolujen supistumiselle ja hermoimpulssien johtumiselle.
Hevonen menettää hikoillessaan sekä vettä että suoloja ja kivennäisaineita, raskaassa työssä jopa 100g tunnin aikana. Lisäksi niitä poistuu elimistöstä lannan ja virtsan mukana. Hevonen tarvitsee suolaa, jotta sen elektrolyyttitasapaino säilyisi. Suolakivi onkin tuttu näky joka karsinassa ja laitumella. Lisäsuolan antaminen rehun seassa voi olla perusteltua myös kevyessä työssä oleville hevosille, sillä suolakiven kulutuksessa on suuria yksilöllisiä eroja. Meilläkään Jii ei juuri suolakiveensä koske, joten hippunen merisuolaa on nakattu ruoan sekaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suolakivi ja merisuola ovat puhdasta natriumkloridia, muiden elektrolyyttien korvaaminen runsaasti hikoilevalla hevosella tulee taata muuten.
Kaupalliset elektrolyyttivalmisteet ovat helppoudellaan omiaan kilpahevosille, kun tavan harrastepollelle riittää yl kotitekoinen juoma. On kuitenkin kiinnostava testata tämä valmistuote ja erityisesti seurata saadaanko hevonen juomaan sen avulla helpommin.
Tuotteesta ja sen vaikutuksista lisää, kun pääsemme koejärjestelyissä alkuun...
Tuote jäi mieleeni, ja kun tallilta vinkattiin kampanjasta, jossa tuotteen saa raportointia vastaan puoleenhintaan, niin olin heti mukana ilmoittautumassa testiryhmään. Nyt on purkki tulossa postissa koekaniinin testattavaksi. Yhteistyössä Tmi Jenna S:n kanssa.
Mikä ihmeen elektrolyytti? Elektrolyytit ovat suoloja ja kivennäisaineita eli natriumia, kloridia, kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia. Niiden ylläpitämä varausero solun sisä- ja ulkopuolen välillä on edellytys muun muassa lihassolujen supistumiselle ja hermoimpulssien johtumiselle.
Hevonen menettää hikoillessaan sekä vettä että suoloja ja kivennäisaineita, raskaassa työssä jopa 100g tunnin aikana. Lisäksi niitä poistuu elimistöstä lannan ja virtsan mukana. Hevonen tarvitsee suolaa, jotta sen elektrolyyttitasapaino säilyisi. Suolakivi onkin tuttu näky joka karsinassa ja laitumella. Lisäsuolan antaminen rehun seassa voi olla perusteltua myös kevyessä työssä oleville hevosille, sillä suolakiven kulutuksessa on suuria yksilöllisiä eroja. Meilläkään Jii ei juuri suolakiveensä koske, joten hippunen merisuolaa on nakattu ruoan sekaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suolakivi ja merisuola ovat puhdasta natriumkloridia, muiden elektrolyyttien korvaaminen runsaasti hikoilevalla hevosella tulee taata muuten.
Kaupalliset elektrolyyttivalmisteet ovat helppoudellaan omiaan kilpahevosille, kun tavan harrastepollelle riittää yl kotitekoinen juoma. On kuitenkin kiinnostava testata tämä valmistuote ja erityisesti seurata saadaanko hevonen juomaan sen avulla helpommin.
Tuotteesta ja sen vaikutuksista lisää, kun pääsemme koejärjestelyissä alkuun...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)