maanantai 22. helmikuuta 2016

No hoof no horse

Tänä viikonloppuna olen tullut pohtineeksi kengättömyyden etuja;
  • Kavio toimii parhaiten ollessaan maakosketuksessa.
  • Toimiva kaviomekanismi (vahva ja toimiva säde ja sädepatja, hyvä verenkierto ja aineenvaihdunta koko kaviossa, elastinen mutta kiinteä ja vahva sarveinen).
  • Ei hokinpolkemia.
  • Luonnolliset liikeradat.
  • Nastabootseilla liikut liukkaillakin ilman tilsoja
Terveiset vain Metelle, jonka kanssa tätä pohdimme viimeksi...






Oikeasti olen lasketellut ärräpäitä irtokenkien takia, yrittänyt tuloksetta etsiä kenkiä tarhasta, metsästänyt kengittäjän lauantaille napsuttelemaan uuden kengän, vain saadakseni samalle illalle tiedon, että toisenkin etusen kenkä on irronnut. Harmit juontavat pikkaisen lyhyistä nauloista, joilla edellinen kengitys jouduttiin toteuttamaan. Tilsakumien kanssa aavistuksen lyhyet naulat tietävät juuri tätä lopputulemaa...


Liikuttamista kenkäsähläys ei onneksi estänyt. Launtaina tehtiin ensin piiitkä leppoinen maastovaellus Handen ja Caritan kanssa, joka päätettiin lumiselle pellolle, jossa ajateltiin ottaa ihan vain vähän loppuraveja. Tultiin tukkahulmuten pelto ylös, kun eläkeläisrouva kaasutteli nelillä pitkin peltoa. Seuraavalla kiekalla malttoi jo ravata. On se kyllä melkoinen hupakko.


Maneesille marssi eilen komea edustus. Joukkoa luotsasi Juipe, perässään Uuno, Hande, Jackie ja Elli. Liikenteenvalvojat varmistivat heijastintuotteiden riittävän käytön ja napsivat kuvia, kiitos Nipansennille ja Juipenkatille liikenteenohjauksesta ja maneesiassaroinnista.

Hande ja loppupään pinkit Ladyt.

Koko kööri maantieosuudella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti