Delegaatio

Lauantaina käytiin Jiin kanssa heti aamusta peltohankijumpalla, kun piti valmistautua tärkeän delegaation saapumiseen. Kiillotettiin heppa, siivottiin kaappi, suoristettiin pipo ja jäätiin jännityksellä odottamaan.


Sieltä ne sitten tulivat, isojen kapsäkkien kanssa ja traikkukin yhdellä mukanaan. Mein heppaystävät vanhalta tallilta. Sydän tähän. Tai kukaan meistä ei enää ole vanhan tallin asukki, osalla on omat hepat jo toisaalla ja loputkin ratsastavat ja heppailevat muualla. Mutta siellä me on aikoinaan tutustuttu, pidetty yhtä somessa, väliin nähty ja nyt oli aika saada retkikunta meille kylään.


Isot kapsäkit oli täynnä herkkuja, niin hepsulle kuin ihmisväelle. Mukavia vieraita, kun tuovat pöydän koreaksi mukanaan. Jiikin meni ihan pyörälle päästään, kun sai niin paljon tuliaisia, tarhaan ei ollukaan enää yhtään kiire.

Shirley on Hessun hankkima traikku, joka on kunnostettu alusta saakka, ja oli kuin uusi.Matkalla kotiin.

Jiin hemmottelun jälkeen, kierrettiin paikat ja painuttiin tallikavioon herkuttelemaan ja puhumaan hevosta. Vaihdettiin kuulumiset, muisteloitiin, juoruttiin, katsottiin ratsastusvideoita ja tehtiin maailmasta taas vähän parempi. Kiitos kaunis Tiina, Anga, Maarit, Sari ja Hessu. Seuraava retki on jo suunnitteilla...

Selviytymissuunnitelma Messuille

Usein hevosmessut tulee haahuiltua sattumanvaraisesti läpi, shoppailla vähän mitä sattuu, katsoa pari esitystä ja kuunnella kohdille tulleet luennot. Nyt ajattelin yrittää olla suunnitelmallisempi ja kahlannut ohjelman ja näytteilleasettelijat tarkemmin läpi.


Perjantaina ajattelin käydä kuuntelemassa sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta by Ritva Mickelsson, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja sekä Vepsän Karin mietteitä, katsomassa nuorten hevosten estekilpailun sekä käydä vaklaamassa Nanna Salmen hevoskorut ja uudet ratsastus-alkkarit (!) Just Dressagen osastolta.

Lauantaina nähdään kavereita ja kierrellään yhdessä messuilla. Käyn kuuntelemassa ainakin iki-ihanaa Airaa (Ratsastajan ryhti ja toimiva istunta, Aira Toivola, AT Ratsastsupilates) sekä Solheds-tuotesarjan kehittäjää Saija Pihkasta. Areenalla haluan ehdottomasti nähdä länkkäriratsastuksen TRAIL -näytöksen, kun en ole ikinä aiemmin päässyt seuraamaan livenä. Lisäksi Annika Schulmanin maastakäsittelydemo kiinnostaa.


Sunnuntaina kiinnostaisi ell Mirjami Miettisen esitys hevosen suun anatomiasta ja kuolainten valinnasta sekä satulansovitusdemot. Käyn rapsuttamassa Knabstrupper-rotuista hevoista ja ehkä shoppailen jotain aivan uutta kuten Jiille shiatsuhieronnan...

Lisäravinteet

Tilasin juuri Jiille uuden purkin kaupallista nivelvalmistetta. Saaterin kallista, mutta en tohtinut jättää tilaamatta ja antamatta. Kun Muorin jalka liikkuu tänäpäivänä niin reippaasti. Eilen esitteli sellaisia voimisteluliikkeitä vapaana juoksutuksessa, että katsoin parhaimmaksi kytkeä sen liinaan loppuajaksi.


Suhtaudun kaikkiin sun kautta annettaviin lisäravinteisiin kriittisesti. Kriittisesti ihan siksi, että en usko niistä olevan sitä hyötyä kuin toivomme. Suurin ongelma lienee imeytyminen ruoansulatuskanavasta ja vaikka saisimme ravinnetta imeytymään jonkin prosentin, niin mikä on sen vaikutus sinne niveleen asti. En siis käytä lisäravinteita itse (satunnaista C-vitamiiniporetta aamumehussa lukuunottamatta) ja vain hyvin harkitusti koirilleni tai hevoselleni.  Ja eri tuotteiden sattumanvaraista miksausta mukaan lukien erilaiset rohdosvalmisteet pidän suorastaan riskinä muun muassa maksalle. Homeopatiaan liitän lähinnä plasebovaikutuksen ja siihen en kyllä itse hevin rupeaisi.


Toki luen kaikki eteeni tulleet riippumattomat ja hyvintehdyt tutkimukset ja iloitsen suuresti, jos saan muuttaa mieltäni tässä asiassa. Lisäksi en myöskään väheksy käyttäjäkokemuksia, joita kuuntelen mielelläni. Mutta itse uskon vasta kun näen ja koen.


Harrasteagilitykoirilleni olen tarjonnut suht kohtuullisen ja monipuolisen ruokavalion lisäksi vain satunnaisia omega-3-rasvahappokuureja, joista on osoitettu pientä hyötyä kontrolloiduissa, kliinisissä tutkimuksissa. Sohvin polvivamman yhteydessä todettiin kuvien ja avauksen perusteella, että polvi oli hyvin siisti eikä minkäänsortin nivelrikkoa ollut havaittavissa. Manipulointi lisää kuitenkin merkittävästi nivlerikkomuutosten riskiä, joten Sohvi siirtyi syömään Synoquin EFA -valmistetta.

Sisältää glukosamiinihydrokloridia, kondroitiinissulfaattia, dexahan (lue omega-3-rasvahappoja), C-vitamiinia ja sinkkiä. Kohtuullinen hinta-laatusuhde, eli haluttuja tuotteita suht halutuissa määrin. Hintaa tulee pitkälti alle euro per vrk aloitusannoksella ja ylläpito tuosta vielä puolet. Hinta tosin tässä ei ollut ratkaiseva, mutta laskeskelin nyt senkin. Onneksi on snadit koirat.

Hevosten kanssa tilanne ei yhtään helpota:
"Tieteellisiä todisteita siitä, että suun kautta annettavat nivelvalmisteet vaikuttaisivat hevosella tehokkaasti, ei ole kuitenkaan saatu. Suun kautta annettavien valmisteiden tehoa heikentää ennen kaikkea se, että ne imeytyvät huonosti hevosen ruuansulatuskanavasta. Esim. kondroitiinisulfaatin imeytymismääräksi saatiin eräässä tutkimuksessa vain 22–30 %, vaikka annos oli 5–10-kertainen hevosten normaaliin annosmäärään nähden. Glukosamiinin imeytymismääräksi saatiin eräässä tutkimuksessa vain 6 %. Muilla eläinlajeilla, kuten koirilla ja rotilla, imeytymistä on tutkittu enemmän ja se on huomattavasti parempi kuin hevosilla. Vaikka ainesosat imeytyisivätkin ruuansulatuskanavasta, todisteita siitä, että ne kulkeutuisivat niveliin saakka, ei ole kuitenkaan saatu.
Suun kautta annettavien kaupallisten nivelvalmisteiden koostumuksessa ja laadussa on myös havaittu selvityksissä suurta vaihtelua. Vain pieni osa valmisteista vastasi koostumukseltaan sitä, mitä analyysitodistuksessa ilmoitettiin. Tästä johtuen suositeltavinta on käyttää eläinlääkäreiden suosittelemia valmisteita, joilla on havaittu käytännössä olevan jotakin tehoa." Lähde: Hevostietokeskus


Epäilyistäni huolimatta meillä on ollut käytössä Suppleazed Gold, jonka sisällöstä ja määristä pidän, hinnasta en niinkään. Sisältö vastaa melkein tuota koirien valmistetta, mutta tässä on lisäksi ripaus hyaluronihappoa, josta tosin tuo ripaus taitaa tehdä vaikutuksen vain tuoteselostetta lukevaan.

Olen syöttänyt SGtä nyt noin vuoden ylläpitoannoksella, kesällä pidin taukoa. Ihan suoranaista hyötyä en voi sanoa erottaneeni. Toisin kuin esimerkiksi Cartrophen-lihaspistoksista, joiden aikaansaannokset olivat suorastaan häkellyttäviä pessimisti ei pety -tyypistäkin. Sekoitan SG-jauheen biotiinilisän kanssa, niin maistuu paremmin, ja tukkakin pysyy kunnossa (muka). Niin, ja yksi näytepussukka chiaa on menossa, ei silminhavaittavaa vaikutusta, sitä syötetty pian pari kk.

Näillä siis mennään, ainakin toistaiseksi.



Helsinki Horse Fair 2016

Voiettä. Sain juuri tiedon, että blogille on myönnetty passi Helsinki Horse Fair -tapahtumaan. Kohta muuten messuillaan.

No hoof no horse

Tänä viikonloppuna olen tullut pohtineeksi kengättömyyden etuja;

• Kavio toimii parhaiten ollessaan maakosketuksessa.
• Toimiva kaviomekanismi (vahva ja toimiva säde ja sädepatja, hyvä verenkierto ja aineenvaihdunta koko kaviossa, elastinen mutta kiinteä ja vahva sarveinen).
• Ei hokinpolkemia.
• Luonnolliset liikeradat.
• Nastabootseilla liikut liukkaillakin ilman tilsoja

Terveiset vain Metelle, jonka kanssa tätä pohdimme viimeksi...

Oikeasti olen lasketellut ärräpäitä irtokenkien takia, yrittänyt tuloksetta etsiä kenkiä tarhasta, metsästänyt kengittäjän lauantaille napsuttelemaan uuden kengän, vain saadakseni samalle illalle tiedon, että toisenkin etusen kenkä on irronnut. Harmit juontavat pikkaisen lyhyistä nauloista, joilla edellinen kengitys jouduttiin toteuttamaan. Tilsakumien kanssa aavistuksen lyhyet naulat tietävät juuri tätä lopputulemaa...


Liikuttamista kenkäsähläys ei onneksi estänyt. Launtaina tehtiin ensin piiitkä leppoinen maastovaellus Handen ja Caritan kanssa, joka päätettiin lumiselle pellolle, jossa ajateltiin ottaa ihan vain vähän loppuraveja. Tultiin tukkahulmuten pelto ylös, kun eläkeläisrouva kaasutteli nelillä pitkin peltoa. Seuraavalla kiekalla malttoi jo ravata. On se kyllä melkoinen hupakko.


Maneesille marssi eilen komea edustus. Joukkoa luotsasi Juipe, perässään Uuno, Hande, Jackie ja Elli. Liikenteenvalvojat varmistivat heijastintuotteiden riittävän käytön ja napsivat kuvia, kiitos Nipansennille ja Juipenkatille liikenteenohjauksesta ja maneesiassaroinnista.

Hande ja loppupään pinkit Ladyt.

Koko kööri maantieosuudella.

Lainausta vaivauksesta

Työmatkalle pitäisi kiirehtiä, ja hevonenkin ratsastaa vielä sitä ennen. Älkää ymmärtäkö väärin, onnellista kiirettä on tämä.




Eilen tallilla yksi hautoi hevosensa jalkaa, toinen paranteli hepalle lapaan tarhassa tullutta ruhjetta ja toisaalla juttelivat hieronnassa havaituista löydöksistä. Viime viikolla seurattiin köhivän hepsun kuumetta, ihmeteltiin silmätulehduksen hoitoa ja mietittiin cartrophen piikitysten ajoitusta. Eli ensin vaihdetaan kuulumiset hepsujen voinnista ja harvoin siinä sitten edes ehditään omiin kolotuksiin.


Siksipä teille linkki Katjan turinaan mikä hevosta voikaan vaivata...


"Muistettakoon toisaalta myös se, että yksi hevonen meinaa kuolla, kun sille tulee naarmu sääreen ja toista ei paljon hetkauta, vaikka puolet perseestä roikkuisi irti. Hevoset ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin. Ratsastuskouluhevoset ovat monesti niitä, joita ei pikkuasiat juuri häiriste. Kunhan ruoka-ajoista pidetään kiinni, kaikki muu on toisarvoista."


Mikä hevosta voi vaivata?

Appari

Perheen vanhemman koiran maatessa röntgenkuvien jälkeen pöllyssä kotona, ipanapa pääsi illalla mukaan tallille.


Kävimme yhdessä hakemassa Jiin tarhasta. Jiistä ja pikku-Poosta se oli ihan ok, mutta tarhan muita hepsuja sai hätistellä kauemmaksi, kun olisivat halunneet tehdä lähempää tuttavuutta koiran kanssa.

Hoitoimet meni mutkitta, melassivettä maisteltiin ja tehtiin karsinaan tupatarkastus. Harmillisen vähän löytyi herkkumunkkeja, vaikka kuinka kaivoi.

Poppariin jäi yhtä tehokkaasti purut kuin mun villasukkien varsiin. Hevosen harjattuani harjasin vielä koirankin.

Seesteinen seniorini

Perjantaina oli vapaapäivä töistä. Hevosenomistaja viettää luonnollisesti tällaiset päivät tiiviisti tallilla. Kiva Mette, kun kävit  moikkaamassa ja kiitos tuliaisista, Jii arvostaa, mussunmussun…  Käytiin kahlaamassa pitkin peltoja ja  Selma tuli vielä hieromaan hepsun läpi. Omalla tätiratsun tasollaan Jii voi Selman mukaan hyvin. Pientä kireyttä paikkapaikoin, mutta ei mitään isompaa missään. Kaula sai kehuja niin Meteltä kuin Selmaltakin, minä nyt siinä mitään ihmeellistä huomannut, heh.

Selma myös totesi, että hauskasti Jackiestä on tullut avoimempi hevonen. Jii jaksoi olla hoidettavana niin kauan kuin heinäverkosta riitti nyhdettävää sen jälkeen steppaili ja pyöri ja hyöri. Ja ilmoitteli, että nyt vois jo pyyhkäistä tarhaan muiden luokse. Selma jutteli sille, että et nyt oikein vaikuta seesteiseltä seniorilta, vaan varsinaiselta tytönhupakolta :D  Jäin myös seuraamaan, kun Selma tutki ja hieroi Ceen ensimmäistä kertaa. Sanoin, että Selman sormet ”näkevät”. Ceelläkin vain silmät ja korvat pyöri kysymysmerkkeinä, kun Selma kävi hevosta kohta kohdalta läpi.

Sain lunastettua viimein joululahjani, kun kävin tuhlaamassa lahjakortin Keravan Horse & Riderin ystävänpäivämyynnissä. Tällä kertaa hankinnat kohdistuivat enimmäkseen ratsastajan ja tallitytön varustamiseen. Toppaliivien ja pipojen käyttöaste on täällä aika kova. Puuilon kautta vielä hakemaan kevyesti topattu sadeloimi vaihtoloimeksi ja itselle ratsastustoppahousut. Testailtiinkin sitten yhdessätuumin (tai kyllä se oli Jiin idea ja toteutus) toppahousujen loskanpitävyyttä lenkillä. Laukkaylämäen lopussa Jackie kuuli metsästä jotain eripelottavaa ja teki äkkipysähdyksen, jonka seurauksena tätsykkä istui lätäkössä. Ohjat onneksi kourassaan. Kolauksen sai lähinnä persaus sekä kuvitteluni suurenmoisesta tasapainostani. Ähkinpuhkin kevyesti vettyneissä toppahousuissani ratsuni selkään, ja eikun uudelle ympyrälle kokeilemaan, josko pysyttäisiin kyydissä loppuun asti.

 

Eilen kahlattiin maneesille tunnille. Nyt saatiin matkaseuraksi Uuno ja Minna, yhdessä on mukavampi matkustaa. Silta oli lumisena vähän jännä ja sulana virtaava puro ja tielle ilmestynyt lätäkkö, huiiii. Sen sijaan lumiaura, joka jyristeli edestä tiellä ei ollut niin paha. Ja aura muuten meni edestämme tosi nätisti ja rauhallisesti, pojot kuskille. Sen sijaan ohi pyrähtänyt pikkuauto ei vaivautunut hidastamaan hepsujen kohdalla. Todettiin Minnan kanssa, että tuolle ei kyllä morjensteta. Juipenkatille kiitos yleisestä liikenneturvallisuuden varmistamisesta ja avusta maneesilla.

Tunnilla työstettiin istuntaa laukassa, sen kun sain toimimaan alkoi heppakin toimimaan alla. Ja päinvastoin. Avoa kevyesti muistuteltiin loppuun. Voihan hiki. Unski veteli Minnan kanssa taustalla varmaan jotain laukkapiruetteja. Taina-opea kiitän taas kerran kärsivällisyydestä ja kyvystä nähdä aina jotain hyvääkin. Kylmäyksessä heppa sai puoli kiloa porkkanaa ja lähti tyytyväisenä heitukkana tarhaan.

Lähden vähän huolissani huonosti nukkuneena uuteen viikkoon, perheen pienemmistä nelijalkaisista yksi on kolmijalkainen, ja röntgenpöydälle päädymme tänään. Terveyttä teidän viikkoon ja rutistuksia. Edit later, eturistari terrierillä nuljuu, kuva suht siisti, mutta taidetaan me koukkaista leikkurin kautta....

Mikä Pappa!

Mummo-ja pappahepat ovat ihan parhaita. Ihan itkettävän ihana tarina.

Ihana Kotsi

Rouvat kävivät kävelyllä

Liukasta on kuin luistinradalla. Kävelyksi meni koko viikonloppu, kun maneesin valtasi koirien misseilyt. Lauantaina pyrytti, joten ratsasteltiin enkkuviltissä toista tuntia pellonreunustoja, kiipeiltiin ja kahlailtiin. Mieli virkistyi ja hepan askel oli reipas. Tuli lämmin. Eilen lähdettiin molemmat kävellen sumun keskelle, oli melkein keväistä. Omien hokkikenkien saappaanvarret eivät meinanneet lätäköissä riittää. Tuli kuuma. Rouva-hevoi vaikutti eloonsa tyytyväiseltä. Puhelimeen tarttui vain yksi kuva lauantain pyrylenkiltä.

Pitkissä kävelylenkeissä on kyllä puolensa.

Käynti on nelitahtinen askellaji, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen.
Jalat polkevat maahan järjestyksessä vasen takajalka – vasen etujalka – oikea takajalka – oikea etujalka. Saman puolen jalat eivät puhtaassa käynnissä ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken, kun etujalka nousee maasta tavallaan pois kohta maahan painuvan takakavion tieltä; jos saman puolen jalat liikkuvat eteen samanaikaisesti, kyse on virheellisenä pidetystä passikäynnistä.

Käynnissä hevosen kaula ja pää liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Käynnissä hevosen jaloista on maassa kerrallaan kaksi tai kolme. Ihannetapauksessa hevosen takajalka osuu maahan samassa kohdassa, jossa sen etujalka hetkeä aiemmin oli. Tämä tekee käynnin yleensä varsin tasaiseksi ja ratsastajalle miellyttäväksi. (Wikipedia)

Hevosen kävellessä siitä välittyy ratsastajaan minuutin aikana noin 100 moniulotteista, symmetristä ja rytmistä liikeimpulssia, jotka ovat hyvin samantyyppisiä kuin ihmisen kävelyssä. Kun hevoseen ja sen liikkeisiin yhdistetään lämpö, joka on noin 1,5 astetta ihmisen ruumiinlämpöä korkeampi, saadaan aikaan vaikutus, jota on mahdoton jäljitellä mekaanisesti. Hevosen liike vaikuttaa ihmiseen tunto-, tasapaino- ja liikeaistijärjestelmien kautta. (Ratsastusterapia)

Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. (Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan -blogin Sari)

Maastoratsastus on hevoselle hyvin tärkeä virkistysmuoto. Vaihtelevassa maastossa ratsastaminen kehittää hevosen tasapainoa, kuntoa ja rohkeuttakin. Ylä- ja alamäet auttavat vahvistamaan varsinkin hevosen takaosaa. Hevosen työskenteleminen maastossa on usein kenttätyöskentelyä helpompaa paremman eteenpyrkimyksen vuoksi. Joskus voi olla molemmille piristävää lähteä maastoon hevosta taluttaen. (Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ry)

HU:n haastattelussa ravivalmentaja Maarit Ollikainen vannoo kävelemisen lihaksistoa vahvistavaan voimaan. (Hevosurheilu)

Selfieiden äärellä

Maggie Simpson

Elimme vuosikausia mieheni kanssa kahdestaan. Teimme valtavasti töitä, harrastelimme ja matkustelimme. Kun perheeseen tuli ensimmäinen koira, mies ei varmaan puoleen vuoteen muistanut sitä kaupassa käydessään eli koiran ruoat unohtuivat takuuvarmasti, jollei erikseen muistuttanut. Aika teki tehtävänsä, ja sittemmin koirat muistetaan hyvin niin ruoka- kuin luuhyllyillä ja ne saavat omat tuliaisensa matkoilta.

Nyt kun Jackie Brown liittyi vahvuuteen, kävi taas samoin. Vähän kuin Homer Simpsonilla, joka unohtaa aina nuorimman lapsensa Maggien.

Nyt on ollut hauskaa huomata heräilyä perheenlisäyksen suhteen. Kaupasta tarttuu miehen matkaan jo vähän helpommin omppuja ja porkkanoita. Ja erityisesti kotikeittiössä leivänkannikat osataan jo säästää ja laittaa kuivumaan. Kehityskelpoinen otus.

Tallikaverit on kultaa

Änkeät viime metreillä mukaan raspattavien jonoon. Ja jumahdat kokouksen kautta liikennekaaokseen. Puhelimen akku loppuu. Verensokerit alhaalla. Kiroilet ikkunat huuruun.

Ja kun vihdoin pääset liikkeelle, saat puhelimen eloon, niin siellä odottaa viesti tallikamulta, että Juti mahdutti Jiin vielä mukaan, homma hoidettu, heppa käyttäytyi moitteetta, vaihtorahat löytyy sieltä, ja seuraava kerta sitten hoituu muiden mukana syksyllä. Itku meinasi ilosta päästä. Hyvä raspaaja on kiva, mutta ei onnistuisi sekään ilman maailman parhaita tallikamuja.  Kiitos Juipenkati!

Eläkeläisrouvia ja pienenpieniä keijukaisia

Liukasta on vähän kaikkialla. Parhaiten tuntuu toimivan pellonreunat, joten siellä lompsittiin lauantain pitkä lenkki. Eilen suunnattiin turvamiehen kanssa maneesiin, onneksi se pätkä autoteineen oli yllättävän hyvä ja pitävä. Maneesissa otettiin kaikki irti ja ravattiin ja laukattiin viikon ensimmäiset ne askellajit. Eka laukkapätkä höystettiin pukkihyppelyllä, hassu rouva.

Ope oli tallihommissa, joten omatoimitreeninä peruutuksia, kolmikaarista uraa, väistöjä. Peilit olivat sulat, ja opettelin käyttämään niitä. Huomasin heti saman kuin mistä valkut toistuvasti mainitsevat, en millään ilmeellä meinaa saada pohjetta riittävän taakse, lonkat kinnaa vastaan. Tyyppivika, mutta voiskohan sille tehdä jotain. Vai pitääkö hyväksyä omat rajoituksensa ja siirtyä länkkäriin.

Face jakoi vuoden vanhan kuvan Jackien eläkkeellejäämisjuhlasta Knaperbackassa.

Eikun uuteen viikkoon, omalla todo-listallani lukee Juti!/Mika!!, mikä tarkoittaa suuhygienistin ja jalkahoitajan tilaamista eläkeläiselle.

Ja pakko laittaa loppuun kuva Prillasta. Tälläinen söpöläinen muutti tallillemme viikonloppuna. En kestä. Se on niin pieni, että Shavantanjan sanoin muutti porkkanalaatikkoon....



Kuva Sukupostista.