Karvoitukseen vaikuttaa myös elinolosuhteet (vrt lämmin talli ja pihatto) sekä loimitus. Ja tietysti rotukin. Tallin lämpöiset laiheliinit tuntuvat palelevan herkästi, kun taas paksukarvaiset shettikset ja suokit tuskin koskaan. Puokkiväki loimitetaan sitten ehkä enemmän omistajan mieltymyksen mukaan. Jiillä on paksun pörröinen talvikarva ja se tarvitsee lointa vasta viimeisten joukossa. Toki kun hepalle alkaa ikää kertymään, niin palttoonkin saa heti, kun sitä tarvitsee.
Meillä on irrotettu lyhyttä kesäkarvaa nyt pari viikkoa eli talvea ja talviturkkia kohden. Jotensakin helpottava ajatus näin helteiden keskellä.
Hevostietokeskuksen mukaan:
Karvanvaihtoa säätelee ensisijaisesti valojaksoisuus ja toissijaisesti lämpötila, yleensä ne muuttuvatkin samoihin aikoihin. Kaksi valosta riippuvaa hormonia, käpylisäkkeen melatoniini ja aivolisäkkeen prolaktiini osallistuvat karvanvaihdon säätelyyn. Melatoniinia erittyy runsaasti pimeän aikana, jolloin syksyn lyhenevät päivät saavat aikaan talvikarvan kasvun. Karvankasvu onkin aktiivisimmillaan valon määrän vähetessä ja sään alkaessa kylmentyä syksyllä. Talvikarvavaihe kestää hevosilla noin 9 kuukautta.
Ponit alkavat kasvattaa talvikarvaa jo elokuussa, muut hevosrodut syys-lokakuussa. Paksuimmillaan karvapeite on joulukuussa. Silmin havaittava karvanlähtö alkaa kaikilla hevosroduilla helmikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti