Kunkkareista moi

Onpa täällä Turussa ollut huikia raviviikonloppu. Nii-in hienoja hevosia ja tunnelmaa. Hyviä messutarjouksia ja parit rivit tåtåa. Illalla hyvää ruokaa (Kaskis) ja juomaa Ystävien kanssa aamuyöntunneille saakka. Ja aamusta uudestaan Metsämäen ravipyhättöön fiilistelemään. Ihan paras reissu.

Uudet kuninkaalliset on juuri kruunattu, kuningattarena jatkaa Saaga S ja uutena kunkkuna Vitter.

Koskettavin hetki oli kuitenkin heti päivän alkuun, kun kolminkertainen kuninkaallinen Santeri Dahlia sai kärryt peräänsä 22-vuotiaana ja pääsi vielä kerran radalle hurraavan yleisön eteen. Ori oli upea ja olisi vaikka heti ollut kisaamassa. Kyyneliä pyyhittiin aika monesta silmäkulmasta.

Kuva Kuninkuusravit

Kuva Kuninkuusravit

Omaa turpalaista alkaa olla jo melkoisen ikävä. Kiitos kaunis huoltojoukoille kotipuolessa. Jiille on paljon tuliaisia.

Tilanteen mukaan

Hirveä helle ja miljoonä ötökkää. Mietin, miten tukalaa hepoilla mahtaa olla. Katselen työpisteellä kelloa ja mietin monelta kehtaan livahtaa tallille hakemaan hepan vilpoisaan talliin lepäämään.


Puhelin piippaa. Tallilta viestiä. "Otamme nyt hevoset pahimpaan helleaikaan sisään lepäämään ja pois paarmojen armoilta".


Olenkohan jo kertonut. Mutta meidän talli on maailman paras.

Tää on jees, mut miks ihmeessä mun heinät on ulkopuolella. No, miksiköhän...

Karvoihin katsomista

Kun ostin Jackien, sitä oli osaklipattu monta vuotta peräkkäin. Ensimmäinen vuosi luomuna olikin vähän erikoinen, eikä ollut niin selkeää kesä- ja talvikarvaa, ja karvanlähtö tuntui olevan aina vähän eri aikaa kuin muilla. Nyt alkaa tilanne tasaantumaan ja hienosti se karva noudattaa vuodenaikoja ja tiettyä karvan ikää.


Karvoitukseen vaikuttaa myös elinolosuhteet (vrt lämmin talli ja pihatto) sekä loimitus. Ja tietysti rotukin. Tallin lämpöiset laiheliinit tuntuvat palelevan herkästi, kun taas paksukarvaiset shettikset ja suokit tuskin koskaan. Puokkiväki loimitetaan sitten ehkä enemmän omistajan mieltymyksen mukaan. Jiillä on paksun pörröinen talvikarva ja se tarvitsee lointa vasta viimeisten joukossa. Toki kun hepalle alkaa ikää kertymään, niin palttoonkin saa heti, kun sitä tarvitsee.


Meillä on irrotettu lyhyttä kesäkarvaa nyt pari viikkoa eli talvea ja talviturkkia kohden. Jotensakin helpottava ajatus näin helteiden keskellä.

Hevostietokeskuksen mukaan:
Karvanvaihtoa säätelee ensisijaisesti valojaksoisuus ja toissijaisesti lämpötila, yleensä ne muuttuvatkin samoihin aikoihin. Kaksi valosta riippuvaa hormonia, käpylisäkkeen melatoniini ja aivolisäkkeen prolaktiini osallistuvat karvanvaihdon säätelyyn. Melatoniinia erittyy runsaasti pimeän aikana, jolloin syksyn lyhenevät päivät saavat aikaan talvikarvan kasvun. Karvankasvu onkin aktiivisimmillaan valon määrän vähetessä ja sään alkaessa kylmentyä syksyllä. Talvikarvavaihe kestää hevosilla noin 9 kuukautta.

Ponit alkavat kasvattaa talvikarvaa jo elokuussa, muut hevosrodut syys-lokakuussa. Paksuimmillaan karvapeite on joulukuussa. Silmin havaittava karvanlähtö alkaa kaikilla hevosroduilla helmikuussa.

Ai heit helle

Yhtä saunaa on näillä keleillä tää elo. Hyvää tässä tropiikissa on vain se, että saatiin loputkin kuivaheinät huhkittua talteen.

Henkka paalaa ja me käytiin sillä aikaa lenkillä.

Odottelen ekaa kuormaa laitsalla hepsujen kanssa.

Ihan parasta kesäpuuhaa maata laitumella ja seurata näitten eloa.

Kuivuri täynnä. Kiitos Johannalle räpsyistä.

Olikohan noita paalirivejä 11 vai 12 päällekkäin...

Viikonloppuna piti öljytä sen sata neliötä puuterassia. Mutta ensin satoi ja sitten oli muuten vai kosteusprosentti sata, joten sain viimein järjestettyä autotallin heppahuoneen. Puhtaat loimet viikattuna omiin pinoihinsa, huovat seinällä, suojat ojennuksessa, kengät ja chapsit rivissä, aah. Räsymatot vielä lattialle, niin jo kelpaa. Vielä kun tämä siistiys levittäytyisi tallin varustekaappiini.

Lauantaina valkkuilimme myöhemmin illalla, jos olisi vähän viileämpi. No, eipä juuri. Hiki oli kaikilla jo ennen tuntia. Urheasti punnersimme tunnin läpi ja loppua kohden jo ihan kivojakin yritelmiä.


Seuraavana aamuna tallilta viestiteltiin, että rouvaskaisen toinen takanen turvottelee. Niinpä pääsi madame kävelylenkeille sekä aamusta että illasta, kylmäysletkuihin ja savet päälle. Ei tuntunut haittaavan menoa eikä horsman (eikä pujon eikä minkään muunkaan) nautiskelua. Ötököitä on nyt niin paljon, että huputettuna laiduntaa ja tekee kävelylenkkinsä.

Turvottelu näytti suht normilta ikäneidon nestekertymältä, mutta toispuoleisena sai huomioni, hexocil-pesun, liikutusta, kylmäystä ja savea. Katsotaan tokeneeko kotikonstein. Kävin kotimatkalla kaupassa, ja kotona totesin, että tota savea oli levittynyt vähän laajemmaltikin...

Mukavaa alkavaa viikkoa, trooppisesta olotilasta huolimatta. Kunkkarit ja Turku kurkkivat jo kulman takana....

TIK TAK TIK TAK

Soon mun biologinen kelloni, joka tikiTTÄÄ. Ihmislapsia se ei ole koskaan tikitellyt, mutta karvalapsia senkin edestä. Koirat ovat järkevässä iässä ja uusi pentu olisi kiva ottaa hännänhuipuksi. Napsuttelen hajamielisenä muutaman kasvattajan sivuilta pentusuunnitelmia nähtäväksi.

Aamuisin selaan ilmoitukset hevosten myyntipalstoilta. Suomenhevosten maitovarsoja esittelevän ilmoituksen kohdalla meinasi mennä aamukahvit vääränkurkkuun. Alan ymmärtää, kun tallikaveri kertoi blokanneensa itse itseltään tietyt sivut...

Onneksi ja harmiksi on järjenääni, joka kuulostaa mieheni rauhalliselta, mutta vakaalta ääneltä. Ääni, joka sanoo "Ei kultaseni, ei".  ennen kuin ehdin lausettani "Oisko tällainen..." loppuun.

LitsLätsin kautta paahteeseen ja sieltä sopivaan

Perjantaina satoi aamusta iltaan (luojan lykky, että ne heinät tehtiin edellisenä päivänä...). Välillä satoi vähemmän, välillä lotisi ihan kunnolla. Alkuillasta tallin parkkis oli tyhjä. Satoi edelleen. Otin Jiin varustettavaksi ja tuijottelin ulos, sataisko vähän vähemmän, no eipä juuri. Mutta lenkille piti lähtemän, joten saderompetta niskaan ja baanalle. Onneksi saatiin tallikevereista seuraa. Maastoillessa sade ei haitannut, oli lämmintä ja ötökätkin olivat antaneet periksi. Käveltiin ja juteltiin, väliin muutama reippaampi pätkä. Otan usein laukat Jiin kanssa kärjessä, mutta nyt annettiin innokkaan Lellun mennä keulilla. Jopas löytyi Madamelta kaasu, kun joutui peränpitäjäksi. Hihitellen yritin pysyä kyydissä ilman satulaa, sadeviitta hulmuten ja kumpparit jalassa hölskyten. Hyvä mieli.

Leelia, Satu ja Jii. Ihan hymyilytti vielä lenkinkin jälkeen.

Laumakaverukset lenkkeilevät mielellään yhdessä.

Lauantaina oli aamuvalkku. Aurinko kuumensi jo aamusta kentällä ja hiki tuli. Jumppailtiin lapoja auki ja pohjetta läpi. Menestys oli vaihteleva, mutta jos hepsu liikkuu niin paljon paremmin loppu- kuin alkutunnista, niin pitää olla tyytyväinen. Kesävatsat taitaa molemmilla olla vähän tiellä, mutta yrittänyttä ei  jne. Viilenneltiin suihkussa ja kuorruteltiin ötökkäaineilla. Kuuma ja ötökät ei ole ihan mun lemppariyhdistelmä...

Kahden ääripään sään jälkeen eilen osuikin oikein passeli keli. Pilvistä ja kevyt tuulenvire, satunnainen ripsaus vettä. Just sopivasti, kun saatiin vieraita. Jiitä aiemminkin reissujeni aikana hoitanut Minttu kipusi Jiin selkään ja mina olin saanut Pirjolta Ceen lainaan. Siinä sai kivasti kuulumiset vaihdettua, kun huollettiin hepsut matkaan. Mukava retki ja oli kiva seurata Jiitä ulkopuolelta, on se kyllä lungi maastoilija. Cee oli astetta vilkkaampi, liikkui reippaasti keulilla, ylitti sillat mukisematta ja ravaili mielellään. Pari rauhallista laukkaakin otettiin siinä Jiin kyytipoikana. Tämä on ehkä paras tapa ikinä tavata ystävät.



Mahtavinta tätä viikkoa. Säineen päivineen.

Nyt paalataan

Niitto, pöyhiminen, paalaus, kuivuri ja hyvälaatuista kuivaheinää hevosille talveksi. Säiden kanssa vekslaamista. Eilen tehtiin 600 paalia. Osaan arvostaa sitä, että tallilla on omat heinät, joiden laatuun satsataan. Siinä vuodattaa enemmän kuin mielellään muutaman hikipisaran talkootyönä. Ja osaa myös arvostaa jokaista paalia, joka talvella hevosille kannetaan. Hyvällä porukalla ja huonoilla jutuilla sekä mahtavilla eväillä homma sujui ja kuivuri täyttyi.

Kuva lavastettu ylivuotisilla heinillä, kun ekaa kuormaa odotettiin purettavaksi.

Loppuun vielä piipahdus Kavioliitossakin mainostettuun itsesäälimaahan. Tiistain valkku oli kaameaa räpellystä. Miten sitä ei voi osata ratsastaa. Ja Jii kyllä kulki ihan vain sen mukaan. Kun aloin kiukutella ja yliyrittämään, niin tamma juoksi korvat kippuralla alta eikä mistään tullut mitään. Ja mina aloin mököttämään. Kaikilla muilla meni hirveän hienosti, mutta me oltiin ihan surkeita. Menen kuoppaan ja sirottelen tuhkaa. Ope kun yritti löytää jotain hyvää, niin mulkoilin sitäkin. Hienoille kanssaratsukoille irvistelen täältä kuopasta. Huomenna lisää tätä kivaa tarjolla. Etta kivat viikonloput vaan teillekin.

Ajatuksia ohjasajosta

Eka kerta ohjasajoa takana. Kivaa puuhaa ja erityisesti vaihtelua liikutukseen. Hevosta saadaan työstettyä venymään eteen alas ja käyttämään selkäänsä ilman sitä perunasäkkiä selässä. Samalla näkee itse, miten hevonen liikkuu. Ohjasajaen voi helposti voimistella ja venytellä hevosta. Hevosta ohjataan paitsi niillä ohjilla, niin ääniavuilla ja sijoittumisella hevosen suhteen. Raippakin on yksi avuista, tosin ei nyt ollut meillä mukana sekottamassa pakkaa. Meinasin ihan muutenkin kompastella niihin pitkiin ohjiin...


Meillä tämä eka kerta oli ihan tutustumista lajiin. Alkuun kokeiltiin varusteita, selustinta ja sen renkaita sekä ohjia. Lainavarustuksella päästiin alkuun. Katsottiin eri tapoja pujottaa ohjat selustimeen ja kuolaimeen.

JuipenKati neuvoi, auttoi ja oli ensin ohjaksissa. Olin lukenut, että ensikertalaiselle ehdottomasti taluttaja matkaan. Ehkä puolikierrosta talutin, kun Kati pyysi siirtymään pois, kun häiritsin :D


Jiitä vähän jännitti alkuun, korvat pyörivät ja tamma mietti päänsä puhki, että mitäs nyt tapahtuu.  Puski alkuun ympyrällä sisälle ja tarjosi vauhtia, kun ei ymmärtänyt. Mutta aika nopsasti hokasi, mistä oli kyse, rauhoittui, rentoutui ja pyöristyi. Oikeen päristeli, kun ei enää jännännyt.


Käyntiä työstivät, ympyröitä molempiin suuntiin, pysähdyksiä, peruutuksia ja kentällä pitkiä sivuja, kulmia ja kahdeksikkoa. Vajaa puoli tuntia tekivät töitä. Minäkin kokeilin loppuun ajotuntumaa. Jatkamme harjoituksia ja vähintään kerta viikkoon olisi tarkoitus mahduttaa ohjasajoa kalenteriin. Pidän ohjasajosta myös siksi, että siinä voin liikuttaa hevosta muutenkin kuin pelkästään pyöreällä uralla, mikä tekeekin siitä huomattavasti monipuolisempaa kuin juoksutus. Liikkuttaa hevosta kuin ratsastaisi, mutta ilman pohkeiden ja istunnan apuja.


Taitavammat täällä tallilla tekevät valjakkotyöskentelynä näitä tehtäviä. Vaikka haaveilenkin kärryjen laitamisesta perään, niin tdn Jiin kanssa työstämme tämän ohjastelun jatkossakin ihan jalan. Seuraava hevonen onkin jo ihan eri juttu ;)


Kiitos JuipenKatille!

Velvollisuus auttaa

Fb ilmoitti monelta kanavalta maanantaina hevosen kadonneen Nuuksioon. Kyseessä oli suosittua Ruuhkavuosiratsastaja-blogia pitävän Anniinan Pähkinä-ruuna. Seurailin illan mittaan etsintöjä monen muun lailla huolestuneena. Etsintöihin kaivattiin apua, etsittävä alue oli laaja ja osittain hankalakulkuinen.


Juttelimme aiheesta kotona, ja totesimme miehen kanssa tuntevamme maaston erityisen hyvin maastopyöräilyharrastuksen myötä. Sovimme, että liitymme hakujoukkoihin tiistaina, jos tarve on. Tiistaina pyyntö tuli, joten lähdimme kesken työpäivän pakkaamaan pyöriä kyytiin, ja suuntasimme Solvallaan. Kartat olimme katsoneet jo valmiiksi. Etsintä oli suht huonosti organisoitu, mutta kaikilla oli vahva halu auttaa.

Etsijöitä tuli paikalle koko ajan, pienlentokone pörräsi yllä ja etsijäkoiria odotettiin metsään. Saimme toiveet etsittävästä alueesta, jota lähdimme tarkasti läpikäymään, hajaantuen aina tarvittaessa. Erityisesti kikkarekasat ja tuoreemmat kavionjäljet tarkastimme huolella. Lammet ja suot kierrettiin jalan.

Mikko ajoi laajemmalle säteellä ja yksiä jälkiä tarkastellessaan tavoitti Oittaalta ratsukon, joka oli niinikään samalla asialla. Henki löytää kadonnut vielä valoisaan aikaan oli vahva. Whatsapp-ryhmätiedotus tiesi kertoa etsijäkoirien lähteneen Anniinan kanssa metsään, joten jäin passiin ja Mikko jatkoi ajoa kauempana.

Onneksi pian tavoitti viesti karkulaisen löytymisestä. Siellä se oli vedellyt mustikkaa kanervikosta kaikessa rauhassa, kun se löydettiin. Lammen rannalta, taukopaikalta. Hevoi kunnossa ja varusteetkin vielä matkassa. Löytöpaikka oli juuri se, johon etsinnät oli jo aamusta keskitetty ja jonne etsijäkoirat ohjasivat. Tuuletimme ja palailimme huojentuneena metsästä ja vilkuttelimme kotiin kävelevälle Pädelle vielä heipat.


Niin, mistä sä tunsitkaan ton Anniinan Mikko kysyi kotimatkalla. Ei me tunneta, vastasin. Hevoskavereita ei jätetä, tunnettin tai ei.

Mennään ja meinataan

Heipat vain tännekin. Tässä mitään blogia ehdi kirjoittamaan, kun ei ehdi kissaa sanomaan koko viikonloppuna.


Jiin osallistui kiireeseeni lauantaisen aamuvalkun muodossa. Kauheen kivaa oli taas, ja kuumaa ja hiki. Siirtymiä, siirtymiä. Laukannostoissa pientä paranemaa, jihuu.

Ennen tuntia

Tunnin jälkeen

Siitä kun pääsi suihkun kautta kotipuuhiin tuli kutsu heinätöihin. Eikun uudestaan tallille ja oli kivaa, kuumaa ja hiki. Vajaa pari kuormaa saatiin paalia sisään, kun sadekuuro lopetti kiireen. Saunan kautta pakkaamaan autoa seuraavan päivän hulinoihin, joihin kello herätti sunnuntaiaamusta viideltä. Jii sai sentään vaparin, kun höyrysin tuolla agilityradaoilla koiran kanssa. Palailen taas, kun ehdin siihen kissaan. Moikut.

Seuraavaksi sää...ai mää vai?

Pajatsokisan ennakkosuosikki lähettää kesäterveiset, böö.

Mukavasti on säitä pidellyt. Kuumakin ollut, mutta onneksi väliin on mahtunut näitä vilpoisia päiviä. Eroa menossa havaittavissa, kun viime viikolla valkku oli tukalan kuumassa ja eilen viileämmässä. Oli niin paljon virkeämpi rouvaskainen, että sai ratsastaja vatsalihaksiaan käytellä ihan tosissaan. Härremunjee, että saatiin taas muutamia ravipätkiä menemään kivasti. Siirtymissä (ravi-laukka-ravi) tehdään vielä töitä. Ja hetki tehdäänkin. Tässä teille eilisen treenin ja pesun jälkeinen belfie:

Kesäkengät saatiin jalkaan, kun friisejä kengittämässä käynyt Tomppa naputti samalla meillekin uudet popot alle. Kuparinaulat ja kaikki.

Silmäänsä (vasen, eli se jo aiemminkin lääkitty) siristeli mennä viikolla, niin sai taas hupun päähänsä ja tippoja silmään. Tuntui auttavan ja oli huppunsakin viskannut tantereeseen eilen. Seuraillaan öögaa ja hoidetaan tarvittaessa lisää. Huppupää yllätti ja ekaa kertaa ikinä näin sen tavallisella suolakivellä. Hyvä tyttö, osaa hoitaa oman suolatasapainonsa.

Viereiselle laitumelle tuli uusia heppoja, kun Aatu ja Jysky, Prilla-ponin isoveljet muuttivat tallille. Jysky on Jyllaninhevonen eli tanskalainen työhevonen. Aikas harvinainen rotu ja mikä herrasmies!

Ihanaa keskikesää kaikille, toivotaan lisää viileää säätä :D Huomen ollaan taas jännän ääressä, kun Juipenkati tulee neuvomaan meitä ohjasajon saloihin. Ohjasajon alkeista seuraamassani blogissa: Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan!