Katja S:n blogissa oli kehumishaaste, johon me Jiin kanssa vastaamme. Toisiamme kehumme vuolaasti ihan joka päivä. Jii kuulee olevansa mailman paras ja kaunein ja taitavin. Mitä se tietysti onkin. Jiin kehut kuvittelen näkeväni keskinäisestä luottamuksesta, ilkikurisesta pilkkeestä silmäkulmassa, rennosta hevosestani, joka tönäisee turvallaan, kun on jotain vailla.
Mutta nyt piti kehua muita. Eli mepä kehaisemma julkisesti:
1. Äiti. Uskalsi aikoinaan päästää ainokaisensa isojen hevosten maailmaan.
2. Aina positiivinen Hannamari. Lähti kanssani Takaisin satulaan kurssille. Ratsasti kanssani vuosia samoilla tunneilla, kulki matkat samalla autolla ja jakoi paluun hevosten pariin.
3. Ponikerho. Iloa- ja energiaa pursuava mimmijoukko, joka puhuu samaa kieltä. Ja nauraa paljon.
4. Heidi. Käsikädessä oman hevosen hankinta alusta loppuun. Minä itkin vuolaasti, kun Heidi sai ison mustansa ja Heidi kyynelehti, kun Jiin riimunnaru annettiin minulle.
5. Leea ja Leean ystävä, joiden avulla löysin maailman parhaan tallin. Sydämellinen kiitos pyyteettömästä avustanne.
6. Tuikku ja Henkka, maailman parhaan tallin johtoryhmä. Hevoseni on kotona.
7. Taina. Ratsastuksenopettajani, joka on opettanut minulle enemmän kuin kukaan ikinä. Ja joka saa vatsalihakseni kipeiksi kaksi kertaa viikossa.
8. Tallikaverit. Avuliaat ja ihanat. Emme tulisi toimeen ilman teitä. Tai ainakin olisi huomattavasti tylsempää :)
9. Jii haluaa kiittää aiempien vuosien niitä tuntsareita, jotka jaksoivat olla kärsivällisiä ja reiluja, kiittivät kauniisti tunnista ja hoitivat huolella. Noaa ystävyydestä. Ja nykyisiä tallinpitäjiä juuri niistä puitteista, jotka heppa valitsisi, mukaan lukien hyvät ja riittävät sapuskat...
10. Mikko. Ihan kaikesta <3
Ihana ja koskettava kirjoitus. Kiitos on pieni sana, jolla saa paljon hyvää ja ihmeitä aikaan.
VastaaPoistaTuntsari haluaa kiittää Jiitä niistä monista tunneista joilla opeteltiin koulukiemuroita Amin tunneilla.
Kiitän myös niistä hetkistä, jotka eivät olleet Jiin aurinkoisempia boxi-päiviä, sillä "Neiti Sitruunan" luonne opetti kärsivällisyyttä ja että hellällä huolehtimisella saa ihmeitä aikaan.
Teille molemmille kaikkea hyvää toivottaen ja onneksi löysin itselleni uuden helmi-paikan, missä jatkan ratsastustani.
Jiitä ja Heidin suurta mustaa ikävöiden. Kiitos molemmille hevosille. Ne opettivat minulle paljon ja että ratsastuksessa ei tule koskaan valmiiksi.
Nykyään on sydämeni valloittanut suuri ruskea kujeileva nallekarhu ruuna (kuin Heidin suuri musta) ja pieni pippurinen, kipakka ja napakka musta aivan kuin Jii sen huonoina päivinä.
Koskaan tässä lajissa ei tule valmiiksi, syvä huokaus...
Pienet onnistumisen hetket saavat kuitenkin jatkamaan ja rakkaus hevosiin.
Arvostan, kiitos! Itselleni ratsastuskoulun tunnit ja hevoset olivat vuosia arjen ilostuttajia ellei suorastaan pelastajia. Jossain vaiheessa tunti oli maanantaisin, ja kerrankin siitä muodostui viikonpäivistä odotetuin :) Muistan myös ratsuista kaikki, jo edesmenneetkin, Eino, Florentine... Juuri niin kuin sanoit, kaikki ne opettivat meille niin paljon.
PoistaIhania ratsastuksia kevätauringon lämmittäessä.
Kiitos itsellesi kiitoksista ja yhteisestä tiestä Knapperiin ja takaisin heppojen pariin, autokyydeistä, hevos- ja koirakeskusteluista (eikä pidä unohtaa agilityn pariin koutsaamista!) Tippa tuli linssiin, siis hyvällä tavalla, kun luin tämän vähän rankan päivän päätteeksi joku ilta tässä, mutta vasta nyt sain kommentoitua :) T. Se aina positiivinen, joka tänään oli kierimässä tervassa ja höyhenissä
VastaaPoista