Ihahaa

Niin sanoi Jackie minulle, kun palasin muutaman päivän työreissulta. Ekaa kertaa hirnui tarhasta kuuluvan tervehdyksen ja jolkotteli vastaan. Kyllähän se työnuuvuttaman omistajan mieltä lämmitti. Ei sillä, että se hirmuisissa kevätkiimoissaan hirnuu vähän kaikelle vähän koko ajan :D



Tulihan taas todistettua turpaterapian voima. Olin ihan puhki kaikesta duunista ja puhumisesta, lentokilometreistä ja liian vähistä yöunista venyneiden työprojektien. Zombi-minä piristyi jo nähdessään hymyilevän miehensä lentokentällä vastassa, koirien kanssa metsässä ja muuttui maastossa hevosensa kanssa omaksi itseksekseen. Mun mindfulness ja joogastudio ja toimintaterapia ja mitä näitä nyt sitten on..

Kuva sunnuntailta, kauris havaittu!

Tuomari tuli taloon

Viikonloppuna kouluratsastustuomari Maria Nikkilä karautti tallillemme keltaisella kuljetuksella. Muut tuuppasivat ja minä opiskelin radanreunalla. Oli kiva päästä seuraamaan tuomarin näkemystä eri ratsukoista, kertoi mitä vahvuuksia ja mitä heikkouksia kussakin ratsukossa näki. Pääsi seuraamaan helpon C, helpon B ja KN specialin arvostelut. Hienosti ratsukot suorittivat ja toivottavasti saivat vinkkejä omana tekemiseensä. Lopuksi kahvia ja pullaa.

Jos haluaa Marian oppiin, niin kannattaa tsekata Rannikon ratsutilan FB-sivut. Kesäleirejä voi lämpimästi suositella, tuli sitten omalla orhilla tai lainasi Marian tallista. Paitsi, että Maria on tuomari, niin melkoinen käsityöihme. Marian ponniineihin kannattaa käydä tutustumassa Niksulandian sivuilla.

Kevätsäät ovat olleet vallan veikeitä. Perjantain samalla lenkillä saatiin raekuuro niskaan ja seuraavaksi olikin jo kuuma auringon porottaessa.

Tammoilla on kevätkiimat, lenkilläkin piti huudella kavereille. Mahdottoman hormonihyrrän kanssa olen just nyh ihanihan vähän kade aina tasaisille ruunanretaleille...

Kisakatsomossa

Viikonloppuna suuntima vanhaan ratsastuskouluun ja Jiin entiseen kotitalliin kouluratsastuskilpailuja katsomaan ja moikkaamaan vanhat tutut hepoiset ja kamut.


Ensin tosin lahjoin tuomarin :) Tuomarina toiminut Maria Nikkilä on oikea käsityöihme, meille oli tehnyt mittatilaustyönä ihanat tossut.

Näitä saa tilataa mittatilaustyönä Niksulandiasta.... Suosittelen lämpimästi.

Kiersin ensin vanhat kulmat ja tunsin lievää vieraantumisentunnetta. Mutta ihmiset ja tutut tuntihepat olivat juuri niin ihania kuin muistinkin. Kiitos järjestäjille mukavasta setistä.

Mette oli napannut kuvan meidän tervehtimisestä Eddien kanssa. Kiitos.

Taitavia ratsukoita yksi toisensa jälkeen. Vierailevat tähdet taisivat viedä voittopystit, mutta eivät jääneet tuntiratsukot kauaksi. Onnittelut Lauralle&Chipolle ja Metelle&Swahibulle hienosta yhteistyöstä, sujuvista radoista ja palkintosijoista. Menoanne oli ilo katsella.


Myöhemmin riensin omalle tallille omaa karvakasaani halailemaan. Karvanlähtö on nyt käynnistynyt todenteolla. Rapsutin eläintä tuntitolkulla. Ihana lenkki sumuisessa säässä.

Kettu mä sanon

Meillä on Jiin kanssa ollut useammankin kerran kettu lenkkiseurana. Nyt repolainen viihtyi niin kauan seurassamme, että ehdin sitä vähän kuvatakin.

Kettupesue syntyi viime kesänä tallin maastohin, uskon tämän rohkean ja hyväkuntoisen nuorukaisen olevan siitä. Sillä on seuralainenkin, mutta se kipittää metsään, kun tulemme riittävän lähelle. JB ei kettua pelkää, lenkkeilee sen kanssa mielellään. Tdn luulee sitä koiraksi.

Eilen kettu juoksi meitä vastaan, asettuu koirilta tuttuun leikkiasentoon, odottaa, odottaa ja kun ollaan riittävän lähellä pinkaisee karkuun. Ja sama uudestaan.

Kun olin ostanut Jiin ja olimme ensimmäisillä maastolenkeillä, kinttuihin vilisti pieni mäyräkoira naapurista valtavalla ajohaukulla. Ei ollut hajuakaan, miten Jackie koiriin suhtautuu. Varauduin sinkoutumaan kuuhun, mutta Jii otti yllättävän lungisti.  Suorastaan rentoutui alkuun vähän jänskillä maatolenkeillä, kun sai mäykystä seuraa. Se kun aika usein karkasi peräämme.

Tykkään kyllä ton tamman luonteesta. Reaktiivinen, huomaa joo kaiken, mutta ei pöllöile. Katsoo tarkasti ja siitä homma jatkuu, kun suurempaa vaaraa ei todeta. Tosin toissapäivänä ei yllättäen suostunutkaan tulemaan vesariin, silmät pyöri kauhistuneena ja peruutteli. Joku oli jättänyt pari valkoista muovipussia käytävälle. Ehhehee.

Keskinäisen Kehumisen Päivä

Katja S:n blogissa oli kehumishaaste, johon me Jiin kanssa vastaamme. Toisiamme kehumme vuolaasti ihan joka päivä. Jii kuulee olevansa mailman paras ja kaunein ja taitavin. Mitä se tietysti onkin. Jiin kehut kuvittelen näkeväni keskinäisestä luottamuksesta, ilkikurisesta pilkkeestä silmäkulmassa, rennosta hevosestani, joka tönäisee turvallaan, kun on jotain vailla.
Mutta nyt piti kehua muita. Eli mepä kehaisemma julkisesti:


1. Äiti. Uskalsi aikoinaan päästää ainokaisensa isojen hevosten maailmaan.


2. Aina positiivinen Hannamari. Lähti kanssani Takaisin satulaan kurssille. Ratsasti kanssani vuosia samoilla tunneilla, kulki matkat samalla autolla ja jakoi paluun hevosten pariin.


3. Ponikerho. Iloa- ja energiaa pursuava mimmijoukko, joka puhuu samaa kieltä. Ja nauraa paljon.


4. Heidi. Käsikädessä oman hevosen hankinta alusta loppuun. Minä itkin vuolaasti, kun Heidi sai ison mustansa ja Heidi kyynelehti, kun Jiin riimunnaru annettiin minulle.


5. Leea ja Leean ystävä, joiden avulla löysin maailman parhaan tallin. Sydämellinen kiitos pyyteettömästä avustanne.


6. Tuikku ja Henkka, maailman parhaan tallin johtoryhmä. Hevoseni on kotona.


7. Taina. Ratsastuksenopettajani, joka on opettanut minulle enemmän kuin kukaan ikinä. Ja joka saa vatsalihakseni kipeiksi kaksi kertaa viikossa.


8. Tallikaverit. Avuliaat ja ihanat. Emme tulisi toimeen ilman teitä. Tai ainakin olisi huomattavasti tylsempää :)


9. Jii haluaa kiittää aiempien vuosien niitä tuntsareita, jotka jaksoivat olla kärsivällisiä ja reiluja, kiittivät kauniisti tunnista ja hoitivat huolella. Noaa ystävyydestä. Ja nykyisiä tallinpitäjiä juuri niistä puitteista, jotka heppa valitsisi, mukaan lukien hyvät ja riittävät sapuskat...


10. Mikko. Ihan kaikesta <3

Omistettu Pienelle Punaiselle

Osanotto Pienen Punaisen perheelle. Luopuminen on kamalan surullista, mutta joskus se suurin lupaus minkä parhaalle ystävällemme olemme velkaa.

Kannat kattoon

Jii laittaisi kevään kunniaksi korkkarit kattoon, mutta kun ne hokit just poistettiin... Eilinen vajaan kahden tunnin maastolenkki oli ihan täyttä kevättä. Aurinkoa, leskenlehtiä ja sinivuokkoja, yksi hullu-pupujussi, melkein kuin se Liisa ihmemaassa Valkoinen kani. Hyvää seuraa, rentoa kävelyä, laukkapätkiä. Aaaaahhhh.


Leskenlehti ja Jackie B.

Hikilenkin ja puunauksen jälkeen...

Talkoot

Talkoot eli talkootyö on perinteinen avunmuoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne.


Porukalla laitettiin tallin kesäkenttää kuntoon, karsittiin puskia ja harattiin kivet pois kentältä. Hyvä tunnelma ja jutut sekä tietysti kahvia ja pullaa. Seuraavat talkoot treenilenkin puolelle jo suunnitteilla. Tykkäykset koko porukalle.

Rivimäisessä muodostelmassa,

Varustusta ja kottariin mahtuva Prilla-poni.

Rangat matkalla tarhoihin hepsujen iloksi.

Ponikerhon kevätretki

Ratsastuskouluaikainen ponikerhomme järjesti kevätretken meille, oli ihana nähdä, muistella ja päivittää nykyiset kuulumiset kahvikupposten äärellä. Kaikki ovat innokkaasti heppaelämässä mukana, osa ratsastaa edelleen yhdessä ja viikottaisia tuntirapsoja jaetaan Fb-ryhmässä.
Heppaystävät on vaan niin. Tervetuloa Murut uudelleen, anytime!

Jii tuttujen kamujen keskellä. Kun käveltiin Jiin kanssa parkkikselle vastaan ja Heidi alkoi juttelemaan, niin ihan kuin tamma olisi tunnistanut tutun äänen.

Leenan kuvia plantaasilta.

Elli ja Fiona seurustelevat.

Pikku-Prilla on kestosuosikki.

Nyt poistetaan hokit

Valmistauduin odotettuun hokkien poistoon huolella. Harjasin hokit, kiillotin hokkiavaimen, venyttelin selän, säädin valaistuksen ja ryhdyin hommiin. Hirveä ähkiminen, hikoileminen ja sepän sättiminen. Eikä hokki eikä viereinenkään liikahtanut mihinkään. Vartin päästä luovutin ja päätin tilata sepän vaihtamaan kesäkengät. Kerroin siinä ohimennessä tallikaverille perin juuttuneista hokeista. Tallikaveri lohdutteli, että niinhän ne usein on, josko hän kuitenkin huvikseen kokeilisi ennen kengittäjän kutsumista. Tämä ravipuolen NAISihminen irrotti kaikki hokit noin minuutissa. Että näin. Kiitosta vain Terhi. Onni on talli, joka pitää meistä huolta. Ja ne hokit OLI tosi tiukalla. Kai.

Lukkari

Viikko tallipäiväkirjasta, toteutunutta ja suunniteltua.

Maanantai: Tuikku pisti Cartophenin aamulla. Valmennus, kolme ratsukkoa. Verkka maastossa. Hevonen tuntuu lepoviikonlopun jäljiltä vähän jäykältä ja ravi oli tunnin alkuun aavistuksen rikkoinen, vertyi tunnin kuluessa. Istuntaharjoituksia ravi- ja laukkaympyröillä, haettiin hyvää (tai ainakin parempaa) muotoa hevoseen. Jalkojen kylmäys. Hionneelle hepalle BOT-loimi illaksi (otetaan lämpimässä tallissa yöksi pois). Toppaloimien pakkaus pesuun.

Tiistai: rauhallinen maastoilu keskenämme. Vertyi hyvin lyhyillä laukkaosuuksilla. Jalkojen kylmäys. Satulahuovat ja suojat pesuun.


Keskiviikko: satoi kaatamalla. Sadeloimitus ja maastakäsin 1h kävelyä ja hölkkää maastolenkillä. Sahi-papa seurana. BOT illaksi selkään.


Torstaina: valmennus, kaksi ratsukkoa. Hevonen liikkui heti alkuunsa jo paremmin. Jatkettiin, mihin alkuviikosta jäätiin. Nyt laukkaharjoituksissa myös suoristettiin hevosta, haettiin ulko-ohjalle parempaa tuntumaa. Kulmien ratsastusta, taivuttelua. Koko ajan tasaisempaa suoritusta, hyviä pätkiä väläytteli. Hikisen hepsun pesu, jalkojen kylmäys ja BOT.


Perjantai: maastoon palauttelemaan. Reipas lenkki. Jalkojen kylmäys, tarhaan loppuvertyilemään. Tallikaapin raivaus (huomenna tulee vieraita...). Omppu- ja porkkanavarastojen täydennys.


Lauantai: vapaapäivän kävelytys. Hokkien irrotus. Iki-ihana tätiryhmämme Knapperin ajoilta tulee kylään. Kenttien haravointitalkoot nyyttärihengessä. Harjat pesuun.


Sunnuntaina: piipahdus maneesilla sekä pitkä maasto kaveriseurassa. Hevosen puunausta ja seurustelua kiireettä. Kotona tallikamppeiden järjestely kesää varten. Pesuun menevien loimien pakkaus.

Hölökällä

Pitä käydä reippaalla maaastolenkillä, mutta kunnon vesisade yllätti sokeripalat. Kevyt goretex niskaan ja kävelylle. Seuraksi sattui Sahi, rauhallinen ikämies naapurista.

Hetki lompsittiin ja käytiin kiipeilemässä parit mäet. Sitten käytiin hölökälle. Olen opetellut Jiin kanssa juoksemaan maastakäsin. Muistan kun ensimmäisiä kertoja sen kanssa juoksentelin, niin tamma meinasi saada slaagin, korvat luimussa syöksähteli minne sattui. Pikkuhiljaa tottui touhuun ja nyt hölkkäilee mielellään vierellä. Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa kaverin kanssa. Pappa hölkkäili oman taluttajansa kanssa perässä ja hyvin pysyi homma silti kasassa. Juoksuvarusteina meillä on naruriimu ja juoksutusliina, joilla vauhdinmääritys on toiminut kivasti. Ponniini on pysynyt hyppysissä, vaikka välillä juostaan jo ihan tosissaan.


Tallilla sai suihkutella paitsi hevosen niin itsensä. Litsläts ja riparapa. Tallin muut hepsut ovat vaihtaneet jo kevyempään karvaa, mutta meidän teddy on ja pysyy.

Jarrukärry

Omistajansa on istunut koirankoulutuskurssilla koko viikonlopun, joten ehtinyt vasta iltasella hevosensa moikkaamaan. Jii ei näyttänut pahastuneelta leppoisasta viikonlopusta iltakävelyineen.


Kesken kävelylenkin me liftasimme Jiin kanssa Katin ja Juipen kyytiin , ja tarjosimme jarrukärryjen luomuversion.


Juipe käveli niin tarmokkaasti, että Jii parka joutui osittain hölkkäämään perässä :) Jackie on siitä hauska tyyppi, että ei ole moksiskaan näistä Mamman kokeiluista. Jaa, että kärryjen perään, no mennään nyt sitten.

Opetusmestari

Kun opin ratsastamaan jonkun asian oikein, oma opetusmestarini antaa välittömän palautteen. Eilen oli vuorossa mukavaa palautetta. Oli ekat ulkoharkat ja kentät olivat itkettävän hyvässä kunnossa. Kuudelta oli valoisaa, pystyi ratsastamaan ilman takkia ja linnut lauloivat.


Ja sitten me lähdettiin kokoamaan sitä hevosta. Tiivis istunta, pohkeilla takaosaa mukaan, ohjastuntuma. Hevonen siirtää painoaan takaosalleen ja kantaa itseään, takajalat polkevat syvemmälle, vatsalihakset käytössä, selkä pyöristyy ja nousee ylös.


Onneksi meillä on oma takaosan poliisi, joka pääsi eilen hihkumaan monesti, että Hyvähyvä, kehukehu (hevosta, toimituksen huomautus).


Noora/Kootussa ravissa -blogissaan kuvasi kokoamista hyvin:
"Kokoaminen ei ole temppu, vaan tila, jossa hevonen pystyy suorittamaan temppuja. Kokoaminen on hevosen bodaamista, eli siihen tarvitaan lihaksia. Kokoaminen on hevoselle rankempaa kuin levällään kulkeminen. Ratsastaja oppii kokoamaan hevostaan, kun hän saa niitä pieniä ahaa-elämyksiä, miltä se tuntuu. Kokoaminen lähtee pienistä askelista.


Eilen me otettiin yhdessä Jiin kanssa Tainan avustuksella näitä pikkaraisia askeleita ja koettiin ahaa-elämyksiä. Ja päästiin ajoittain positiiviseen kierteeseen. Ravissa koottiin ja ahaat lisääntyivät. Laukassa minä onnistuin istumaan paremmin tasapainossa, Jii liikkui paremmin tasapainossa. Jii laukkasi pyöreämpänä, minun oli helpompi mukautua laukkaan, häiritsin hevosta vähemmän ja Jiin oli helpompi liikkua hyvin. Aijai. Tällä fiiliksellä puskaratsukko leijailee taas pitkään.


Rankemman harjoituksen jälkeen Jii pääsee tänään maastoon vertymään ja saa kk-annoksensa cartropheniä. Ja päiväannoksena rapsutuksia ja omppuja. On se rakas ja kovin taitava. Viikonloput meiltä teille.