keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Pikkumusta

Rehellinen ja ryhdikäs. Harmoninen ja sopusuhtainen rakenne, ilmeikäs pää, pienet ja valppaat korvat jotka osoittavat hieman toisiaan kohden. Lievästi kaareva, riittävän pituinen kaula. Vahva selkä. Vahva ja loiva lapa, syvä runko ja laaja rintakehä. Vahvat jalat. Harja tuuhea, häntä pitkä, hämmästyttävät vuohistupsut. Väri erittäin syvä musta.
 
Liikkeessä toivotaan olevan vapautta, laajuutta, korkeutta, ilmavuutta.
 
Älykäs, nopea oppimaan, lojaali. Jalo ja herkkäsieluinen.Utelias ja rohkea.
 
Valjakko- ja vaunuhevosena tunnettu. Hollannin alkuperäisrotu (Friesland).
 
 
Ruunikko puoliveriseni ripotteli syömäänsä säilöä niskaani, kun eilen iltamyöhällä istuskelin sen karsinassa ja selasin puhelimella lisätietoja friisiläisestä hevosesta. Syystäettä tuollainen pikkumusta kävelee tästä viikosta alkaen mukaan elämääni. Pustan rinsessa nauroi turpakarvoihinsa eikä pahastunut ollenkaan, kun kuuli, että mamma ratsastaa loppuvuoden valkut Ellillä kunhan tämä ei vaikuta hänen mahanalusrapsutuksiinsa ja porkkana-annostarjoiluihin. Lupasi tulla tarhanaidalle meitä kannustamaan (lue virnuilemaan).
 
Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tutustua näin hienoon rotuun ja Raisan ihanaan pikku-Ellulelluun.
 

maanantai 26. lokakuuta 2015

Tunnelmassa mukana

Jätin Hihs:n karkelot tänä vuonna väliin. Vähän harmitti, mutta ajattelin näin säästäväni hiukan niin pääsylipuissa kuin erityisesti sivuuttamalla Expon :D

Tunnelmaan pääsin onneksi mukaan kuulemalla tuttujen terveisiä karkeloista ja seuraamalla tallin friisien Handen, Aatun ja Ellin valmistelua lauantain katrillinäytökseen. Sitä puunauksen määrää, harjakoristeluita ja muuta rekvisiittaa. Upeat peikot upeinen hevosineen.

Kuva Vilma Töyräs.

Kuva Vilma Töyräs.
Me nautimme Jiin kanssa rauhallisista kävelyistä sekä hyvässä seurassa ja auringonpaisteessa (kiitos Minttu!) että lämpimässä syyssateessa sänkkärillä. Tänään saapuu 25kg:n porkkanalähetys, joten ei liene suurempaa valittamista täällä.

Ja ensimmäisen joululahjankin pistin tilaukseen. Jii saa pukilta kuolaimettomat Beta-suitset.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Faktaa pöytään

Tänään koitti se kovasti stressaamani eläinlääkärin tarkki. Vaikka olisin mielummin pistänyt pään puskaan, mutta nyt oli aika katsoa totuutta silmiin. Tavoitteena on seurailla Jiin vointia säännöllisesti. Tänään pihaan siis kaarsi Talliklinikan auto röntgenineen. Ja keskityttiin jalkoihin. Juostiin ja juostiin. Suoraan ja ympyrällä. Kovalla alustalla ja pehmeällä.

Taivuteltiin kaikki jalat, alhaalta ja ylhäältä, ja joka välissä juostiin. Sivukorvalla kuuntelin ell lausuntoja kirjurille, ja kovasti ne muistuttivat vuodentakaisia. Keventää spontaanisti vej ravissa, käynti puhdas. Ja jälleen taivutuksilla ei käytänössä juuri mitään vaikutusta yhteenkään jalkaan. Tätä me kummasteltiin silloin vuosi sittenkin.

Mutta nyt sitten kurkattiin X-säteellä jalkojen sisään (mej). Oikea etujalka lähes priima, missään ei oikein mitään poikkeavaa. Sitten se meidän murheenkryyni, etuvasuri. Ja sieltä ne löydökset sitten tehtiin. Tosin aavistuksen erilaiset kuin mitä odotettiin. Etupolvinivel, vuohisnivel, ruununivel ja kavionivel, kaikki enemmän tai vähemmän ok! Ell mukaan jopa harvinaisen ok tuolla iällä ja kilometreillä, niin hyvältä kaikki pinnat näyttivät. Tästä syystä myöskään taivutukset eivät vaikuttaneet suuntaan eikä toiseen. Mutta se epätasaisuus löytyi ruunuluun päältä, ja tätä veikattiin nyt sitten epämukavuuden aiheuttajaksi liikkeessä. Sinänsä kiva saada varmistus, mutta kurjaa siinä mielessä, että tuota ei voi oikein millään täsmähoidoilla hoitaa. Vaihtoehtoja ei meillä ihan kamalan paljon ole. Leikkaushoidolla vastaavaa luunpinnalla olevaa rikkoa voitaisiin ehkä koittaa putsata, jos kyseessä olisi nuori kilpahevonen. Mutta eipä se meille oikein järkevää olisi. Jäljelle jäi kokeilla Cartrophen*-kuuria ja päivänkunnon mukaista liikutusta. Kaikkia puhtaita askellajeja saa jatkossa käyttää. Varsinaiseksi harrastehevoseksi tästä ei enää taida olla, mutta ehdaksi eläkeläisliikkujaksi kyllä. Tätä samaa veikkasi Leena K jo ostotarkastuksessa eli sinällään ei yllätyksiä, mutta saatiinhan nyt sitten tieto vaivanlaadusta.

Oli mielenkiintoista nähdä noiden röntgenien toiminta talliolosuhteissa, ja kuvat oli aivan mielettömän hyviä. Käytiin sekä sivu- että etukuvat kunnolla heti paikanpäällä läpi. En pystynyt edes kuvaamaan itse, vaikka lyijyliiveissämme ja Jii palikoiden päällä laitteet ympärillä surisemassa olisi ollut mielenkiintoista, mutta jänitin lopputulemaa niin paljon, että tuskin pystyin hengittämään. Oisvat antaneet mullekin sen päiväkännin.

Jii sai ekan hoitopistoksen ja pääsi hetkeksi karsinaan kuvauksen vuoksi annettua päiväkänniään selviämään. Virkosi aika pian ja jo rupesi kavereille ulos huutelemaan ja oveaan paukuttamaan, kunnes pääsi muiden luokse ulos. Nyt sitten elellään taas hetki kerrallaan, niin ko tähänkin asti. Toivottavasti vastaa cartropheniin suotuisasti, toivotaantoivotaan. Nyt heppa tyytyväisenä laumansa kanssa laitsalla ja Mammalla orastava päänsärky kaikesta pinnistelystä.

*) Cartrophen parantaa nivelrikkoisen nivelen toimintaa useilla eri mekanismeilla. Cartrophen parantaa synoviaalinesteen ja nivelruston aineenvaihduntaa, lisäksi se estää nivelvaurioissa erittyvien, rustoa hajottavien entsyymien toimintaa. Cartrophenilla on myös fibrinolyyttinen ja antikoagulanttivaikutus, mikä edistää nivelen alueen verenkiertoa. Cartrophen vaikuttaa myös anti-inflammatorisesti.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Naruriimu

Nakkasin eiliselle maastakäsin kävelylle uuden naruriimun Jiille päähän. Havaitakseni, että sitä pitää säätää pienemmäksi, iltapuhteina sitten hikoiltiin solmuja auki ja kiinni. Ei musta sellaista solmutaiteilijaa taitaisi tulla. Osaan umpparin.

Riimun toiminta perustuu siinä oleviin solmuihin, jotka riimun kiristyessä lisäävät painetta, jota hevonen pyrkii väistämään. Toiset puhuvat myös akupainantapisteistä, joiden välityksellä riimun käyttö myös rauhoittaa hevosta, mutta tätä en ihan pure enkä nielaise. Pidän sitä yhtenä koulutusvälineenä, jota halusin nyt testata.

Meillä riimu toimi erinomaisen hyvin.Tavallisella nahkariimulla joudumme Jiin kanssa useamman kerran lenkin aikana käymään keskustelua saako puskista syödä. Kuolaimiakin vastaan painaa paljon kovemmin. Nyt yritti pari kertaa, väisti nopeasti kevyttäkin painetta, ei tarvinnut nykiä tai kiskoa. Painetta saa lisättyä ja poistettua nopeasti ja kevyesti. Riimu vaikutti kevyeltä ja hevonen tyytyväiseltä siinä. Vielä sellainen painavampi koulutusköysi pitää napata jostain matkaan.

Ensivaikutelmana oivallinen apu maastakäsittelyyn, lastaukseen jne. Kiinni en tuolla sitoisi enkä tietenkään jättäisi päähän karsinaan tai tarhaan.





Tässä narut jo riisuttu ja nautitaan iltapalana kollegan lahjoittamaa omppua. Jii kiittää.

Vielä KV:hen palatakseni. Meillä on käyty tallilaisten kanssa vertailua hevosten hakemisesta laitumelta tai tarhasta. Tuikun tallilla isot hiekkatarhat on aina sään ja maaperän salliessa yhdistetty laidunosioihin, jolloin hepat seisovat usein hyvinkin pitkällä laitumen perällä. Osa vislaa ja huhuilee hepan luokseen, osa tulee laukalla, osa lompsii rauhassa ja osaa joutuu vähän metsästämäänkin. Mein tytteli nostaa kutsuttaessa pään ylös ja hyväntuulisena seuraa, kun lompsottelen portilta koko matkan sitä hakemaan. Ottaa ehkä askeleen kohti, sitten mussuttaa ruohotupsua ja sitten taas hymyillen seuraa, että tuolta se mun Mamma nyt tulee. Ja sillä on mulle päärynää, jeejee. Kuulen Kari Vepsän hymyillen kuvaavan tilannetta hevosen silmin, että sieltä se alamainen nyt tulee :D Mutta kyllä kaikilla oikeilla Prinsessoilla pitää alamaisia olla. Nih ja hih.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Taitolaji

Viikonloppu kului maastossa. Hiekkateillä. Pellonreunoilla. Sänkkärillä. Ylämäessä. Joenreunoilla. Keskenämme. Ja muiden kanssa. Kävellen. Jumit ovat helpottaneet ja käynti on palautunut kutakuinkin normiksi. Olemme nauttineet joka hetkestä, syöneet varrasleipää ja omenoita. Iki-ihana syksy, iki-ihana hevoseni.

Lauantaina kävin Dumissa kuulemassa Vepsän Karia ja tutustumassa hänen kahdeksan kohdan metodiikkaan käsitellä hevosia. Pyöröaitaus, naruriimu, juoksutus, johtajuus, peruutussignaali, eteenpäinvieväsignaali, väistö, oma alue, kaksi silmää, siedätystä, palkkausta, lastausta.... Paljon oivalluksia, osa osui armotta omaan nilkkaan. Yksi lastausongelmainen ja kaksi kengitysvaikeaa. Enpä ehkä ois uskonut ellen ois nähnyt. Vahva ajatus tehdä asioita tietyllä tavalla seuraavan hevosen kanssa, nykyisen rouvan ei tarvitse enää, se saa olla hemmoteltavana ja vedättää kukkistätsykkäomistajaansa ihan vapaasti :D




Jossain tässä välissä käytiin ohimennen katsomassa yhtä Taloa, joka näyttikin sitten ihan meidän kodilta. Mitenköhän tässä käy....

perjantai 16. lokakuuta 2015

Teoreetikko

Viikko on mennyt köpötellessä pitkin maita ja mantuja, hevosta vetreytellessä. Muutaman kerran selästä, pääosin maastakäsin. Onneksi tallilta melkein aina joku on lähdössä mukaan. Yksi alkuilta kului sänkkärillä kävellessä ja pitäessä seuraa siellä treeniä tekevälle. Eilen käveltiin kolmen hevosen kanssa maastakäsin pimenevässä illassa, ja törmättiin hämärässä kolmeen hirveen, aika vaikuttavia otuksia. Jii nosti pään taivaisiin ja sieraimet lautasenkokoisiksi, kun tutki tulokkaita. Olin pelkällä riimulla ja lyhyellä narulla liikkeellä, mutta otukset rymysivät syvemmälle metsään ja me jatkoimme rauhassa matkaa. Pientä vertymistä viikonlopun ryysäyksen jälkeisestä kokovartalojumista olen huomaavinani ja aamutallilta kantautui samankaltaista viestiä, jatkamme elpymistä...

Muuten vain rapsuteltu ja seurusteltu, syöty herkkuja ja pelätty salaa tulevaa ell-käyntiä. Onneksi Jii ei stressaa mistään mitään, osaa elää hetkessä. Mamma huolehtii.

Luennoillekin on tullut ilmoittauduttua. Lauantaina hytistään Dumin maneesissa SHKL/ULHOn järkkäämässä Vepsän Karim hevosenkäsittelykurssilla, ja joulukuussa SRL:n järkkäämänä hevosen hyvinvointia ala Kaimio, Tallberg, Rautioaho ja Kilpeläinen.

Ihanaa alkavaa syksyistä viikonloppua. Meillä ohjelmassa paitsi teoriaa, niin käyntimaastot jatkuvat, valkuissa katsotaan saanko plan B:n onnistumaan, koirien kanssa vaellusta ja ehkä vuoden ekat glögit... Pitäkää huolta toisistanne.


maanantai 12. lokakuuta 2015

Pilates

Tutustumisviikonloppu ratsastuspilatekseen oli hyvin hyvin silmiä avaavaa. Aira Toivolaa (www.ratsastuspilates.fi) on paljon kehuttu, eika suotta. Teoriatunnille ja jumpalle änkesi salin täydeltä väkeä, opiskeltiin teoriaa, tuijoteltiin omia ja toistemme rankoja, työstettiin ylempiä ja alempia vatsalihaksia, pohdittiin lantion asentoa ja sen vaikutusta istuinluohin, hengiteltiin kylkikaaria eteen ja alas.




Eilen sitten testattiin asioita ratsain. Hetken harkitsin lainahevosta Jiin jumittaessa, mutta päädyin tunnille sillä ja sovittiin, että tehdään mitä pystytään. Aira käyttää korvanappeja, jotka tekivät osaltaan opetuksesta hyvin miellyttävää. Pään kääntely open puoleen jäi pois. Haettiin oikeaa asentoa, lantiota rintarangan alle, rintakehää eteen alas, lonkkia auki. Vatsalihakset vain soi, kun punnersimme asentoa vanhasta uuteen. Välillä piti palata vanhaan asentoon ja katsoa kuinka se vaikutti hevosen liikkeeseen, ja sieltä taas uuteen asentoon, mikä vapautti hevosen kulkemaan paremmin, kun vastoin liikettä nytkyttely loppui. Kevyt ravi on aina ollut heikkouteni ja nyt sain siihen hyviä vinkkejä, jotta kevennykseni terävyys pehmenisi. Harjoitusravissa ruoskittiin viimeisetkin voimat vatsalihaksista. Huu, paljon asiaa ja paljon pohdittavaa. Ensimmäinen kerta saanee jatkoa, sen verran suksee tuo muistakin tuntui olleen...


Vauhdilla jumiin

Syksyisinä kirpeän aurinkoisina päivinä ei voi kuin ratsastella sänkipelloilla.
Lauantaina tehtiin pitkä maasto, johon kuului paljon laukkaa pellolla. Seurana meillä oli alkumatkasta Kati ja Juippis kärryjen kanssa.






Lenkin "kruunasi" se vika laukka kotiinpäin, ja sitten läks. Rouva muisteli nuoruuttaan, puri kuolaimen kiinni ja sitten mentiin. Kuskilla lensi kypärä vauhdissa takaraivolle ja ois naurattanut, jollei olisi pitänyt kuumeisesti keksiä kikkakuutonen, jolla kopukan saa ruotuun. Mitkään ohjapidätteet eivät auttaneet, joten aikamme rymisteltyämme lähdin hitaasti kääntämään laakealle ympyrälle, onneksi pellolla oli hyvin tilaa kaarrattaa. Siinä viimein tuli tolkkuihinsa. Hevoi läähätteli tyytyväisenä sprinttiinsä ja joutui vielä kertaalleen laukalle toiseen suuntaa, ettei jäänyt tämä kaahotus viimeiseksi. Kävelytin pitkät tovit, kylmäilin jalkoja ja laitoin iltatarhaan poikkeuksellisesti palttoon päälle.

Ei auttanut. Su-aamusta tallilta viestiä, että kovasti oli heppa jumissa aamulla. Syvä huokaisu, ei olla me nuoria enää. Huolissani kiirehdin tallilla, mutta laitumella laidunsi tyytyväisenoloinen heppa, joka toki oli juntturassa, mutta joka lähti mielellään kävelemään. Pari tuntia kävelyä ja askellus oli jo kohtuullista. Seuraillaan tilannetta ja yritetään jättää revittelyt vähemmälle.

torstai 8. lokakuuta 2015

Neli

Eilen nelistettiin. Eli kiitolaukattiin. Eli mentiin kovaa ja kovempaa. Viimeksi joskus nuorena. Oli huimaa ja hauskaa. Jii oli ihan liekeissä.

Sitä ei voi tehdä kentällä, eikä maneesissa. Mutta hyvissä maastoissa voi. Pääosin sielläkin on laukattu aika kontrolloidusti, reittien kunnon ja kanssaseuran mukaan. Eilen alla oli toista tuntia maastoilua upeassa syysssäässä, tarvottu sänkkäriä, kiipeilty mäkiä ja menty kaikkia askellajit läpi. Olim lämmin ja hyvä mieli. Lopuksi kotiinpäin avautui juuri lanattu hyväkuntoinen ja maailman pisin laukkaksuora. Annoin Jiin valita tahdin: reipas laukka. Saako mennä kovempaa? Anna palaa vain! Niin vaihtui tahti nelitahtiseksi ja mentiin aika pirun lujaa. Ei voinut kuin hihkua ja rouva paineli minkä kintuistaan pääsi. Jossain vaiheessa aloin miettiä saankohan tämän alas, mutta hyvin reagoi istunnan syvenemiseen, puolipidätteisiin ja rauhoittaviin ääniin. Laukka lyheni, muuttui komitahtiseksi normimenoksi. Rentoa ravia toinen  mokoma ja pitkät loppukäynnit tein maastakäsin. Kylmäyksessä vesarissa nuokkui tyytyväisen oloinen hepoi ja naantalinaurinkona loistanut tätiratsastajansa.

Vauhdikasta viikkoa teillekin. Loppuviikoksi rauhoitutaan ja keskitytään hengittämään ja venymään, istumaan syvempään. Ratsastuspilatesviikonloppu edessä.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Marja-Karhu

Eläinten viikko.

Ihana olla reissusta kotoa.  Leealle iso kiitos liikutusavusta. Yli puolet viikonlopusta meni töissä, mutta ehdin sentään tallille ja eiliseen valkkuun.

Jii oli hyväntuulinen ja pörröinen, kuten aina. Työstettiin istunnalla vaikuttamista vauhtiin, käynnissä ja ravissa toimi ajoittain älykivasti. Laukassakin sain jo aavistuksen hommasta. Kulku edelleenkin osittain tahtirikkoista ravissa, selvitellää asiaa. Ja polkema takajalassa, jätin cothivetin suosiolla pakkaamatta lääkekaappiin.

Illalla tapasimme tallissa vielä vierailevan tähden: Marja-Karhun.


Alkuun Jii nuuhki Raisan sylissä pötkötellyttä marsua hartaasti. Kunnes marsu liikahti ja silloin pomppasi rouva varuiksi puolimetriä taaksepäin, hitto, se elää!! Sen jälkeen suostui varovasti nuuhkimaan vain reilulla turvavälillä.