Ei valittamista

Maanantaina ratsastaa iltalenkin ilman satulaa tähtitaivaan alla.

Tiistaina kokee kerrassaan tyytyväisenoloisen hevosen kanssa harvinaisen hienoja onnistumisia ratsastustunnilla.

Ja tänään ehtii juuri valoisalla pitkälle maastolenkille.

Ihan parasta marraskuun meininkiä etten sanoisi. Huomenna on jo joulukuu. Tallilla näkyi hepoilla hienoja joulukalentereita, ostettuja ja diy-versioita. Meille ei sellaista sattunut tarttumaan, joten pitää mennä virtuaalikalenterilla, josta huomisen luukusta kurkkii rento kävelytyspäivä ja iso päärynä.

Tule nähdyksi

Työmatkamutkitteluiden ja tuntikausien notkumisen lentokentillä (kiitos lakkoilevan Lufthansan) jälkeen parasta oli paitsi perheen näkeminen ja yöllä kotiinpalaajalle lämmitetty sauna niin turpaterapia.

Onnellisena halasin Jiin, kyselin kuulumiset ja hoitotoimien jälkeen lähdettiin maastoon. Pitkien kävelyiden, muutaman ravipätkän jälkeen seuralaisemme Uuno ja Carita kirittivät huimat laukkapätkät. Siinä haihtui viimeinenkin matkaväsymys.

Eilen kipitimme maneesille yksärille. Tehtiin innolla töitä ja pieniä hienoja onnistumisepilkahduksia siellä täällä. Onneksi Jii on niin taitava ja meillä on hyvä ope. Minäkin siinä hitaasti opin paremmaksi ratsastajaksi. Seuraneideiksi lähtivät Shava ja Cindy. Niin kiva, että tallilta saa melkein aina matkaseuraa naapuritallille. Olimme pukeutuneet retkelle asianmukaisen näkyväksi.

Jännittävintä maantiepätkällä oli vastaan juossut lenkkeilijä, jonka nastakengät pitivät metkaa ääntä ja joka juoksi suoraan hevosia kohden. Olimme hevosten kanssa paluumatkalla maastakäsin ja nuori Shava epäröi lähestyvää juoksijaa. Katselin hetken, että tajuaako lenkkeilijä hidastaa tai vaihtaa toiselle puolta maantietä, mutta kun ei. Ennen kuin tilanne eskaloituisi yhtään jännittävämmäksi liukkaalla maantiellä, kajautin kuuluvan pyynnön hidastaa kävelyksi hevosten kohdalla. Lenkkeilijäsetä totteli, mutta ilme oli kyllä aika ryde. Sori vaan, yleinen turvallisuus meni nyt edelle.

Jiin toinen kainalo on hiertynyt rikki. Lyhytselkäinen pallomaha liuttaa satulavyön eteen ja etusten kohtuullisen laajaliike ilmeisesti aikaansaa vyön hiertämisen. Lisäksi talvikarvan runsas lähtö on saanut ihon paikoin melkein paljaaksi. Tutkin kaikki eri puolet tarkkaan ja harmikseni löysin satulavyön reunasta pienen vekin, jonka terävät reunat olivat tdn aiheuttaneet herkän ihon aukeamisen. Olen muuten ollut älytyytyväinen tuohon Cairin painetta tasaavaan vyöhön, mutta nyt halkeama reunassa estää vyön käytön. Laitoin myyjän kautta reklamaatiota valmistajalle, katsotaan mitä sanovat. Kaivoin nyt vanhan vyön ja lampaankarvan esiin. Pääosin mennään hetki ilman satulaa, että saataisiin kainalo paranemaan. Black fridayn alet hyödyntäen tilasin vielä Christin pehmeän lampaankarvavyön, josko olisi mukavampi herkille kainaloille. Ja sain hyvän vinkin talkin käytöstä herkille kainaloille, siispä vauvatalkki lukee nyt ostoslistassa.

Uuteen viikkoon hörökorvin kiitolaukalla tai rennon pyöreällä laukalla, valitkaa ite. Nyt mennään!

Mustavalkoista marraskuuta

Näin valkoista oli vielä viikko sitten, kun kipiteltiin naapuritallin maneesille. Valkut siirtyi nyt talvikaudeksi maneesin puolelle.

Eilisellä reissulla olikin jo normimpi marraskuun meininki. Räntäsateesta oli kuitenkin isoilo sukeltaa maneesin suojaan. Ja ajoituksen mestarit sai viimein ne talvikengätkin alle. Kyllä nyt kelpaa kipittää hokeilla ja tilsakumeilla märällä hiekkakentällä. Eikun pakkasta odotellessa...Kalenterin tarkkuudella Jii tiputtaa karvaa nyt koko hevosen mitalla.

Tupeen tarvetta, anyone?

Meil oli vieraitakin, kun Essi kävi Jäden ja pienen Milka-länderin kanssa moikkaamassa. Jii on niin hieno noiden pienten eläinlasten kanssa. Ja mun pentukuume koki akuutin pahenemisen :D

Lisävaloa syyspimeään tuo valohevonen, joka on kasvatettu Niksulandian tallissa. Suomalaista, upeaa käsityötä. Arvostan kovin. Käykää tutustumassa: tästä

Lunta tulvillaan...lalallallaa

Nyt sitä sitten on tuullut ja tuiskunnut. Kotona on lumilapparit ja kolat kaivettu esiin. Eilen kiltti Vianorin setä vaihtoi autoon talvirenkaatkin pari päivää ennen sovittua aikaa.

Koska Jiillä on alla vain kesäkengät ja kantahokit eikä tilsakumeja, niin pohjien mukaan on menty. Vielä viime viikolla päästiin kentälle tunnille, käynnissä etujalkoihin kerääntyy lunta, mutta vauhdikkaammassa menossa irtoavat hyvin. Jii sai niin hienoa palautetta mein opelta, että ihan itkettää. Vuosi töitä yhdessä eikä ole mennyt hukkaan se. Nyt siirrettiin seuraava tunti ihan suosiolla naapuritallin maneesin puolelle.

Eilen tallilla piipahti koko perhe, ja koiralenkille nappasin Jiin mukaan tarhasta. Ihmeen hyvin Mikko on oppinut toimimaan hevosten kanssa. Luottoa on syntynyt puolin ja toisin.

Muun perheen siirtyessä kotiin lumitöihin, me lähdettiin Jiin kanssa vielä oikealle lenkille. Pellonreunat olivat ihan parhaita kahlattavia, ei tilsoja, hyvä pito ja hevoselon riemua. Seuraksi lähti Aatu ja Enna. Tuolla pöllytellessä unohtui pyry ja viima.

Aatu on oikea herrasmies, rauhallisesti ja vakaasti seuraisi meitä vaikka kuuhun. 

Talvenyllättämät

Jo viime viikolla alettiin tallilla seuraamaan pitkänennusteen säätietoja, selaamaan kalentereista sovittua kengitysaikaa ja miettimään, mihin kummaan mä ne hokit keväällä laitoin. Järjestelin samaan aikaan omaa työmatkaa Kainuuseen, yritin aikaistaa renkaidenvaihtoa autoon ja anelin kengittäjää tulemaan sovittua aikaisemmin. Mikään ei oikein edennyt, paitsi se pakkanen ja lumentulo. Pienenpieni epätoivo hiipi mieleen, miten ihmeessä me pysytään pystyssä seuraavat viikot.

Pakko oli sitten soveltaa, ajella miehen autolla ja kaivella kantahokkien paikat vanhoista kengistä esiin. Ähersin ja putsasin ja suihkuttelin vedellä ja öljyllä (kiitos Henkka!), hikoilin ja ruuvasin kantahokkeja paikoilleen. Osa meni suht kivuttomasti, mutta muutaman kohdalla meinasi epätoivo iskeä sekä asentajalle että hevoselle. Hikoilun lomassa vannoin muuttavani perheeni kanssa hokkejapakoon Espanjaan tai ainakin naapurin maneesitallille. Yhteen vinoonkiertyneeseen hokkiin tarvitsin apuja ravipuolelta (kiitos Terhi!), mutta nyt ne on suht napakasti kannoissa kiinni, kestänemme kengitykseen asti ja muuttoauton voi peruuttaa. 

Uudet kalenterit ensi vuoden hippailuille on hankittu Kajaanista. Myös totomainos ja heppalehti ilahduttivat työmatkaajaa, joka nökötti Kajaanin lentoasemalla lumentulon yllättäessä myös lentokoneiden aikataulut.