Rakkautta on...

Laitoin hevosen iltalenkin ja hoitotoimenpiteiden jälkeen karsinaan. Ei syöksynytkään totutusti säilöverkolleen vaan tuijotti eteerisenä takakäytävälle ja höristä hörpötti. Mitä ihmettä, onko se kipeä!? Eikä aikaakaan, kun kuului innokas vastahörinä! Siellä ne tuijottivat toisiaan oriherra Buksin kanssa. Pariskunta oli selvästi löytänyt toisensa käytävän eri puolilta ja päättänyt pariutua. Kaunis pari.

Kevättä siis ilmassa. Pitää nyt olla erityisen tarkka noiden tyttöjen kanssa, kun vetävä herrasmies asuu samalla tallilla. Vaikka olisihan sellainen rakkausvarsa vallan hurmaava vahinko.

Pääsiäispuhteet

Ihana, pitkä pääsiäisviikonloppu. Kentät sulivat ja kuivuvat nyt silmissä, ja maaston lumipenkat haihtuvat joka lenkillä pienemmiksi. Lauantaina liikuttelin Jiin lisäksi myös hieman Pirjon hienoa Ceetä. Herkkä ja kiltti ratsu, jolla oli vallan mukava ravi.

Tuttu naapurintäti, mutta mitä sä mun selässä oikein teet?

Muidenkin hörökorvia maastossa on kiva kuvata :D

Sunnuntain valkussa käytiin maneesilla, ratsastajan pakka pysyy jo muuten aika hyvin kasassa, ulkojalka etsii vielä ympyrällä omaa paikkaansa tässä maailmassa... JiiBee on kevätfiiliksessään tarjoillut pukkihyppelyä laukkojen lomaan. Maastossa ilostuessaan otamme muutaman, mutta nyt myös maneesilla tuli pari ylimääräistä loikkaa. Hassu Frouva.


Tässä vielä tämä minun hyvinpiehtaroinut hepoiseni, kun sen maanantaina tarhasta hain... Pölypilvestä kun selvisimme kävimme tekemässä reippaan maastoilun. Jos Jii jostain tykkää, siis syömisen ja kavereiden lisäksi, niin laukata maastossa. Kuolaimettomien suitsien kanssa olemme vielä päässeet mukavammin yksimielisyyteen vauhdinpidosta. Homma pysyy hallinnassa, mamma rentoutuu ja keventää ohjasotteen ja hepsu rentoutuu ja laukkaa rennosti. Ja sit me kävellään pitkin ohjin ja kuunnellaan, kun linnut laulaa kilpaa.


Eeva kuvasi, Kati antoi hyväntahtoisia puhdistusvinkkejä :)

Ihana yllätys, kiitos Pirjo.

Ei pystynyt sanomaan ei

Hyvä valkku alla, kylmäiltiin jalat, juotettiin ja syötiin päärynöitä. Harjailin, suin ja kiillotin. Jouhet nätisti, vuohiskarvat ojennukseen, nenänpielet ja silmäkulmat siistiksi.  Käytiin vielä hetki auringonpaisteessa kävelemässä, että kuivaa varmasti ennen tarhaa. Kiillotettu hevoi kiilsi auringossa, kerrankin karvat ojennuksessa. Aiettä. Hiekkaisella kentänreunalla näytti erityisen ilahtuneelta ja kävi maata kupsuttamaan. Hetken mietin, että jos ei kuitenkaan piehtaroitasi, mutta eihän sellaista voi millään kieltää. Eihän? Antaumuksella kihnutti korvia myöten ja molemmat puolet. Vein tarhaan hiekkakuorrutuksen harmaan hevoseni, joka pölypilvessään kipitti kavereiden kanssa lounaalle. Olkoon sitten likainen, kunhan on häpi.

Edit myöhemmin. Tuikku sanoi joskus, että Jiissä voisi melkein olla ripaus kylmäveristä, kun sen kintut ja kaviot on niin vankat, karva paksua ja pörheää. Nyt se on vielä saanut kasvattaa komeat vuohistupsut! Haa, tallin friisit vaviskaa...

Sunnitelmat, pah

Piti mennä iltaratsastukselle. Mutta ei me menty, kun Jiin mielestä tänään oli hyvä ilta kengitykselle. Tuhkimo jätti takakenkänsä tarhaan, ja kun tallikaverin kengittäjä mahdutti vielä meidät mukaan, niin  kengitykseksi meni. Hyvä ajoitus kuitenkin. Ja kenkäkin löytyi tarhasta. Tamma näytti tyytyväiseltä, kun sai harjauksen, omenan ja uudet popot ennen iltasapuskaa. 

Tilsakumit jätettiin jo pois, että nyt sitten kevättä peliin pliis...

Koppotikoppoti

Hurrrjan hoppua pitänyt, töitä ja työmatkoja, klo 04 herätyksiä, kulttuuria, koiraurheilua. Väliin pakenen tallille kiitellen lyhyttä tallimatkaa. Kymmenessä minsassa olen nuuhkimassa talvipörröistä hevoistani ja stressitaso lähtee samojentein haihtumaan. Jiillä kun harvemmin on kiire. Paitsi, että syömään.


Kelit ne jaksaa yllättää. Parina päivänä raparoiskuen tehty pitkiä ravi- ja laukkatöitä maastossa, seuraavana yritetty pysyä käynnissä pystyssä kerrostalonkokoisten tilsojen kanssa, ja loppupäivät menty rauhallisesti jäisillä alustoilla kävellen. Väliin aurinko kuumottaa hikisesti ja sitten taas vallan raikas siperiantuuli raikastaa. Yhtenä aamuna tuli hevoi tarhassa vastaan silmäkulma auki. Hurjan läheltä silmää viiltohaava, joka onneksi siistireunainen eikä kovin syvä. Huuhdoin haavan (ja puoli hevosta sekä itseni) ja annoin muuten olla, umpeutui liikutuksen aikana ja kuivahti itsekseen, Tuikku vielä illasta tarkasti ja kuittasi olevan ok.


Sunnuntaina taas ratsipöksyt jalkaan ja hoplaa maneesitunnille. Jatkettiin, mihin edellisellä kerralla jäätiin, taivuteltiin hevosia ympyrä- ja volttitehtävällä, jossa pitkillä sivuilla uralla hepsu taivuteltiin ulos. Aiettä vetreytti rouvaskaista, joka pisti ajoittain ihan parastaan. Hiottiin meikäläisen keikahtelevaa kroppaani ympyröillä, erityisesti ulkokylkeä, ulkoistuinluuta, katsetta. Paljon ravityötä. Laukkatöissä vielä aikapaljon sanottavaa, mutta vähitellen päästään sitäkin puolta työstämään paremmaksi. Pienenpieniä onnistumisia siellä täällä, niillä elää taas pitkään.


Kyllä hymyilytti meitä tunnin jälkeen. Ope pysytteli tarkasti kameran takana...

Kotimatkalle lähdössä luokkakavereiden Pirjon ja Ceen kanssa. Vajaan 2 km kotimatka takaa hyvät loppukäynnit ja analyysit hikisille ratsukoille.

Sekalainen seurakunta

Putsasin puhelimen kuvaelmia mennä viikolta.

Tyttöjen kanssa lounaalla. Samassa pöydässä Jiin kanssa Lellu, Essi, Shava ja oiskos pikku-Fiona tuolla takana. Dietti-tammat ovat turhan pyöreitä tässä vaiheessa vuotta, kun mitkään verkot ei tunnu niitä hidastavan. Tallinväki miettii uusia keinoja linjojen hoikistamiseen vielä ennen laidunkautta.

Kodinhoitohuoneen uusia tuulia.

Kohta on pääsiäinen, sen kunniaksi voinkin syödä nämä pajunkissat.

Hirnumme teille hirveän kivaa viikkoa.

Henkiset pikkarit

Puskaratsastajat kiillottivat viikonloppuna saappaat, pukivat ridapikkarit ja kävivät kaksissa valkuissa. Lauantaina peesailtiin Juipea ja Juipenkatia Airan pilatestunnilla. Aamuvarhaisella pidetty tunti kärsi pakkasen kivikovettamasta kentästä, joka vähän rajoitti tekemistä. Muistuteltiin lantio, kylkikaaret ja vatsalihakset, pääpaino kulmissa ratsastuksessa ja siirtymissä ympyrällä. Vinkkiä ja neuvoa tuli taas rekka-autollinen. Aurinko paistoi ja hiki tuli.

Tänään hiippailtiin Pirjon ja Ceen kanssa maneesille oman open tunnille. Muistuteltiin itselle eiliset opit ja jatkettiin niiden työstämistä. Lanseerattiin uusi termi, kääpiöasento, joka oli ihan selvä juttu ja toimi kuin tauti. Lähinnä liittyy keskivartalon hallintaan, jolla hillitään alta kaahaavaa kopukkaa. Kevennystä pienennettiin noin kerrostalon verran. Taina kehotti keskittymään omaan tekemiseen, eikä mennä tamman kaahotukseen mukaan. Jännää, miten keskivartalon hallinta vaikuttaa helpottavasti myös jalkoihin ja käsiin. Ajoittain jo mukavantuntuisia ravipätkiä ympyrällä ja pari hyvää laukkapätkääkin. Jii tuntui näissä kohdin rennolta, pyöreältä ja kevyeltä, ratsastus olikin äkkiä helppoa. Kunnes taas pakka levähti ja ruvettiin kasaamaan sitä uudestaan.

Pitkästä aikaa pientä onnistumista. Tunne oli hieno ja molemmilla hiki. Kiitos asianosaisille. Niin ja henkiset ridapikkarit siks, että unohdin pukea ne varsinaiset aamulla, ehhehee.

Todistetusti

Joskus sentään löydän hevoseni tarhasta muualta kuin heinäkatokselta. Todistetusti seurusteli herra Ravurin kanssa laitumen puolella. Tarkempi tutkimus tosin osoitti, että oli tehnyt läheisempää tuttavuutta myös laitumen puolella kaivettuun maa-ainekseen, epäilemättä ruohon toivossa. Saikin sitten ämpärillisen psylliumia illalliseksi...

Messut soikoon

Nyt on kuulkaas messuiltu, kolme päivää putkeen. Nähty, kuultu ja koettu. Opittu uutta ja vähän hankittukin.

Perjantaina kävin tutustumassa paikkaan, kuljin alueen läpi ja pysähtelin juttelemaan näytteilleasettajien kanssa. Oli väljää ja kiireetöntä. Vertailin tuotteita ja hintoja, ja erityisen pitkään kuolasin Nanna Salmen jouhikoruja. Nanna kertoi tarinansa, miten ikinä päätyikään taiteilemaan koruja jouhista. Sain aikaiseksi mittauttaa sormuskoon Nannan rekisteriin, jos vaikka raaskisi tällaisen ihanan muiston Jiistä tettämään.  

http://nannasalmi.com/

Lauantaina nähtiin heppaystävien kanssa, kuunneltiin luentoja, shoppailtiin vähän, juteltiin ja käytiin ottamassa lasit kuohuvaa. Paljon porukkaa ja kiihkeää messumeininkiä. Aira Toivolan ratsastuspilates oli just niin hyvä kuin muistinkin, onneksi näen Airaa jo viikonpäästä ihan omalla tallilla.

TRAIL-rata jäi erityisesti mieleen ja teki vaikutuksen. Ja ne ridapikkarit mä nyt kävin hankkimassa, kun kerran uhosin. Ja Jii sai lahjaksi pienen kyltin boksin oveen. Ständeillä oli mukavasti tungosta.

Sunnuntaina sitten miehen kanssa. Jossain välissä mies kavereidensa kanssa miesparkkiin ja itse tekemään viimeiset, harkitut hankinnat. Mukaan lähti vain tarpeelliseksi jo aiemmin arvioitua rompetta, pihkavoidetta, Solhedsin tuotteita, uusi kypärä sekä Jiin himoitsemia muffinsseja. Ainoa heräteostos oli Maarit Kontiaisen iso grafiikkavedos seinälle. Alkuun sen piti päätyä hevos- ja koirarompetilaani, sitten kodin porraskäytävään ja nyt se odottaa ripustamista olkkarin seinälle.

Yksi Maaritin muista teoksista.  

Päivän pohdintaa pyykkituvalta

Hups.

Kumpikohan olisi helpompi toteuttaa a) ostaa musta hevonen vai b) opettaa mies käyttämään ruskeita sukkia?

Toisaalta kyllä hienoa mustaa miesten sukkaa pukee ihan kivasti pari ruunikon karvaa.