Vuoden vika

Vuoden vika sitä, tätä ja tuota. Vika valkku eilen ja vika maasto tänään. Vuosi 2016 oli täyttä hevoseloa. Toivotamme Jiin kanssa ihan parasta uutukaista vuotta.

731 päivää

Päivälleen 2 vuotta Jii on ollut minun hevoseni. Onneksi uskalsin. Kaikesta huolimatta. Toisten ihmisten päivittelyistä ja epäilyistä huolimatta. Hevosen kipeästä selästä, onnahtavasta jalasta, kiukkuisena pidetystä luonteesta huolimatta. Hankalasta kaupanteosta, huonoista ostotarkastuksen tuloksista, aivan liian isosta hintalapusta huolimatta. Kaikesta huolimatta.

Niin kiitollinen näistä kahdesta vuodesta. Kaunis hevoseni. Viisas. Osaava. Lellitty. Pullea. Humoristi. Omanlainen. Sanoinko jo, että kaunis. Persoona. Sielunsiskoni. Opetusmestarini. Rakas.

Älä mamma herkistele. Pistä mulle omppu ja lähdetään lenkille. 

Sydämen lyöntien määrä yhdessä minuutissa

Paluu arkeen ja treeneihin. Ehkä taas parasta.

Joulupukki toi uuden sykemittarin vanhan retkahtaneen tilalle. Ottaa sykkeen ranteesta, niin ei tarvitse pulata niiden vöiden kanssa. Ensimmäiset statsit eilisestä valkusta herättivät keskustelua. Maastopyöräkaverini päivittelivät facessa jakamiani sykealueita. Valkeni, etteivät taida pojat tietää, että kyseessä on ihan kunnon urheilu.

Piti ihan kaivella tutkimuksia, ettei tule aivan leimatuksi rapakuntoiseksi. Löysin kaksi kotimaista opinnäytetyötä (Karhula 2008 ja Mörsäri, Pitkäaho 2011), joissa tutkittiin askellajien merkitystä aikuisratsastajan sykkeisiin sekä ratsastuksen fyysistä kuormittavuutta ja kestävyysliikunta-ominaisuuksia sykemittaustulosten pohjalta. Lyhyesti tiivistettynä tutkimuksissa analysoitiin useita kymmeniä ratsastustapahtumia useilta eri henkilöiltä. Keskimääräinen keskisyke oli toisessa tutkimuksessa 139 lyöntiä/min maksimiarvon ollessa 174 lyöntiä/min ja toisessa tutkimuksessa keskiarvo 133 lyöntiä/min ja maksimi 178 lyöntiä/min. Että aika hyvin istun keskivertoihin. Nih!

Tässä vielä mestarinna itse, näyttämässä kieltä valkun jälkeisessä kylmäyksessä.

24.

Joulussa on muutamama must-juttu. Kynttilät edesmenneille tärkeille, lipeäkala, aaton aamutalli ja rauhallinen joulu kotona kera rakkaitten. Hyvää Joulua arvoisat blogin seuraajat.

23.

Tervetuloa kyytiin 😂
Höpötin liikaa ekoissa videoissa, ja loppujen lataamisessa menee ikuisuus. Tässä ensimmäinen maistiainen...

22.

Petteri Punakuono Poro Oli Nimeltään

 

21.

Joulukortit.

Ja mein perhe. Kiitos Tuula ja Pojat :D

20.

Faktaa peliin! Anna Kilpeläinen kertoo tiukkaa asiaa ratsun muodosta: Linkki

Satulan sopivuudesta mainittu sai kylmiä väreitä aikaan. Muistan Jiin ratsastuskoulukäytössä olleen liian pitkän satulan (ja ehkä myös toki yksipuolisen jumpsuttamisen), joka sai Madamen selän niin kipeäksi, että fyssari-Selma pystyi siihen hädin tuskin ensimmäisellä kerralla koskemaan. Satulaa ei satulasepän kanssa yksissä tuumin päätetty ostaa hevosen mukana...

"Rintarangan päättyessä alkaa lanneranka, jonka nikamissa on leveät, liikkumattomat poikkihaarakkeet. Jos satula istuu hevosen selässä liian takana tai jos hevosella on sen satulansijan pituuteen nähden liian pitkä satula, ratsastaja istuu lannerangan päällä. Hevonen jäykistyy, koska sen pitkät selkälihakset puristuvat vasten jäykkiä lannenikamia."

19.

Elävää kuvaa tarjolla pian. Mikko hermostui puhelimella heilumiseeni hevosenselässä ja viritti vanhaan kypärääni kameran. Etäohjaimen saa ranteeseen ja kiinnitettyä roikkumaan. Kohta mennään...

18.

Luukussa liput Kunkkareihin. Jippiii. Tulkaa tekin!

17.

Valo.

16.

Tontut olivat käyneet tallilla ja tuoneet kaikille hevosille nimikoidut säkit porkkanaa. Aika huisia! Kuvia puhelimessa, jonka jätin näppäränä tyttönä tallille.

15.

Yksikään sellainen tunti elämästäsi, jonka vietät ratsailla, ei ole hukkaan heitettyä.

-Winston Churchill

14.

13.

Joulunpunaista, huurteenvalkoista ja lampaanvillanpehmeää.

Nyt on Madamen (tai kuten Kati sanoo Matamin) herkille kainaloille unelmanpehmeä vyö

12.

Kuutamokävely ja kavioiden rapse pakkaslumella.

10.-11.

Matkalta kotiuduttu ja nyt ihan hirmukiirus hakemaan koirat ja tallille Jiin luokse. Täsäs teille luettavaksi kaunis tarina hippasen erilaisesta, kauniista ja sisukkaasta varsasta Vinoturpa Alerion

Ripulle omistetaan ihan kaksi päivää. Onnea matkaan.

9.

Keppari.

Käytiin lelumuseossa. Ratsastajansa selästä sinkoava heppa, keinuhevosia ja keppihevosia jostain vuosikymmenten takaa. Sponsoroitiin söpöä museota ostamalla heppapelikortit tallin taukotilaan ja juliste varustehuoneeseen. Kuvat täydennellään, kun pääsen bloggeria ymmärtävän peeceen ääreen.

8.

Tuliaiset.

Ollaan reissussa. Asiaan kuuluu etsiä kaupungista heppamyymälät, selvittää elämää monimutkaisempi reitti parhaaseen, kuunnella miehen huokailut asiaan liittyen, löytää kauppa ja todeta, että se on ehkä paras koskaan, nähdä alerekit ja seota sekä pakottaa itsensä tunnin jälkeen kaupasta pois, jotta mahdut lentokoneeseen. En saa kuvia linkattua reissusta, joten antakaa mielikuvituksen lentää, useita satoja tunnelmalliseen tallimijööseen sisustettuja neliöitä täynnä suht edullista heppakamaa, kaikki mahdolliset merkit ja kaikissa mahdollisissa väriessä, viime sesonki alessa, uutuudet tyrkyllä, ilmainen kahvila...

7.

Seiska on Hoitotäti. Koska lomamatka. Nykyisin lomareissut tietää sekä kivaa, että aina vähän haikeaa. Loppuperhettä on aina ikävä. Koirat ryntäsivät totutusti äitini luo, niiden toinen koti.

Jiin kanssa olen yhtä älytarkka. Kerran kun sille sen lupasin, että ei enää vieraita, satunnaisia kävijöitä. Sen ei enää koskaan tarvitse elää ratsastuskouluelämää, sen osan se on jo tehnyt. Tallinväki on ihan helmeä, jätän silmäteräni täysin heidän huostaansa, tiedän, että pitävät huolen. Liikuttajia ja rapsuttajia on ne muutama ihana, jotka omien menojensa ja heppojensa ohessa ehtivät hoitamaan myös Jiin. Sain huoltotiimiin lisäapukädet lomareissun ajaksi, ja mielenkiinnolla odottelin tallilta ensimmäisen illan raporttia. Se alkoi: "Jackie on ihana mussukka." Voi ihanuudet, josko sitä vähän malttaisi lomailla.

Niin ja yksi ISO heppaliike merkattu karttaan.....

Tällai lenkkejä ne oli tehnyt hoitotätylin kanssa. Jii vetää neljän friisin laumaa lauantain lenkillä. Kuva Mariannan. 

Kuva Sadun. 

Parhaita hyvien joukossa

6.12. Suomenhevonen

Minun synnyinkodissani Soinissa oli kaksi hyvää hevosta ja pieni varsa, kun meille tuli kortti, että on luovutettava talosta yksi hevonen valjaineen kärryineen päivineen puolustusvoimain käyttöön. Isävainajani lähti viemään itkusilmin omaa kotikasvattiaan. Se oli meille lapsillekin raskasta, vaikka se oli eläin, mutta kyllä hiljaisuus syntyi, kun hevonen kotipihasta lähti tuntemattomalle taipaleelle ja sinne sen kohtalo määräsi kaatumaankin kuin sotilaan. (SKS KRA HS 2: Mattila. 1975.)

Hilma Ritalan kertomuksessa. Into-ruuna, joka oli ollut vasta kolmivuotias joutuessaan sotaan, oli palattuaan mennyt kotitalliin ja siellä emänsä parteen. Ne olivat kaulailleet ja yhteen ääneen  ”hökättäneet”. (SKS KRA HS 3: Ritala.1975) Irja Tuomisen kertomuksessa ajomies Äijälä kertoo Ukko-ruunan hörhötelleen koko illan hyvää oloaan talliin päästyään. Oli kuulemma selvä keskustelu tallissa käynnissä. Kotirintaman hevoset kysyivät ja Ukko aina vastasi. Ajomies sanoi: Siellä sotasankari tuntui koko illan kertoilevan sotamuistojaan. (SKS KRA HS 4: Tuominen.1975)

Tässä vielä ihmisen ja hevosen kumppanuudesta sota-aikana. Ei kyllä kuivin silmin lukenut.

5.

4.

Luukusta neljä kurkkii Sporttinurkka.

Kävelymatkat maneesille ja takaisin, oma verkkaus ja loppujäähdyttelyt sekä ohjattu tunti, 2h retki. Jumppien jälkeen huoltotoimet, lämmin melassitee, toppatakki päälle ja kavereiden kanssa tarhaan tankkaamaan.

Ja loppukevennys kaupanpäälle. Mamman loimentuunaushuumoria...

3.

Luukku 3: Läsnäolon laboratorio.

Galleria Huudossa avautui tänään näyttely ihmisen ja hevosen välille syntyvästä sosiaalisesta suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Hetkessä kokemisesta haltioitumista.

Taileilija on Riikka Latva-Somppi ja näyttelyn pääosassa suomenhevonen Kristoffer. Ääntä, kuvaa ja liikettä.

Koiratkin olivat tervetulleita ja juoksivat lopulta ympäri galleriaa ja taiteilijoiden työtiloja, kun me nautimme kupilliset kahvia Kristofferin höristessä taustalla. Läsnäoloa koko keholla.

Galleriakierroksen jälkeen toteutin läsnäoloa ihan omassa laboratoriossa oman koekappaleeni kanssa. Näkö, kuulo, haju, tunto...Teimme kotiläksyjä kentällä huomista tuntia varten. Ei mainittavaa menestystä. Tule apuun Anja eikun Ope.

2.

Jackie Brown rakastaa eniten kaikesta ruokaa. Sen jälkeen kaverit on ihan jees.

Luukku 2: Kaverit. Laitumella ja tarhassa oma lauma. Naapurin Uuno. Lukuisat lenkkikaverit. Yhdessä on hyvä.

1.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku: PP (Päiväkävely ja Päärynä).

Ei valittamista

Maanantaina ratsastaa iltalenkin ilman satulaa tähtitaivaan alla.

Tiistaina kokee kerrassaan tyytyväisenoloisen hevosen kanssa harvinaisen hienoja onnistumisia ratsastustunnilla.

Ja tänään ehtii juuri valoisalla pitkälle maastolenkille.

Ihan parasta marraskuun meininkiä etten sanoisi. Huomenna on jo joulukuu. Tallilla näkyi hepoilla hienoja joulukalentereita, ostettuja ja diy-versioita. Meille ei sellaista sattunut tarttumaan, joten pitää mennä virtuaalikalenterilla, josta huomisen luukusta kurkkii rento kävelytyspäivä ja iso päärynä.

Tule nähdyksi

Työmatkamutkitteluiden ja tuntikausien notkumisen lentokentillä (kiitos lakkoilevan Lufthansan) jälkeen parasta oli paitsi perheen näkeminen ja yöllä kotiinpalaajalle lämmitetty sauna niin turpaterapia.

Onnellisena halasin Jiin, kyselin kuulumiset ja hoitotoimien jälkeen lähdettiin maastoon. Pitkien kävelyiden, muutaman ravipätkän jälkeen seuralaisemme Uuno ja Carita kirittivät huimat laukkapätkät. Siinä haihtui viimeinenkin matkaväsymys.

Eilen kipitimme maneesille yksärille. Tehtiin innolla töitä ja pieniä hienoja onnistumisepilkahduksia siellä täällä. Onneksi Jii on niin taitava ja meillä on hyvä ope. Minäkin siinä hitaasti opin paremmaksi ratsastajaksi. Seuraneideiksi lähtivät Shava ja Cindy. Niin kiva, että tallilta saa melkein aina matkaseuraa naapuritallille. Olimme pukeutuneet retkelle asianmukaisen näkyväksi.

Jännittävintä maantiepätkällä oli vastaan juossut lenkkeilijä, jonka nastakengät pitivät metkaa ääntä ja joka juoksi suoraan hevosia kohden. Olimme hevosten kanssa paluumatkalla maastakäsin ja nuori Shava epäröi lähestyvää juoksijaa. Katselin hetken, että tajuaako lenkkeilijä hidastaa tai vaihtaa toiselle puolta maantietä, mutta kun ei. Ennen kuin tilanne eskaloituisi yhtään jännittävämmäksi liukkaalla maantiellä, kajautin kuuluvan pyynnön hidastaa kävelyksi hevosten kohdalla. Lenkkeilijäsetä totteli, mutta ilme oli kyllä aika ryde. Sori vaan, yleinen turvallisuus meni nyt edelle.

Jiin toinen kainalo on hiertynyt rikki. Lyhytselkäinen pallomaha liuttaa satulavyön eteen ja etusten kohtuullisen laajaliike ilmeisesti aikaansaa vyön hiertämisen. Lisäksi talvikarvan runsas lähtö on saanut ihon paikoin melkein paljaaksi. Tutkin kaikki eri puolet tarkkaan ja harmikseni löysin satulavyön reunasta pienen vekin, jonka terävät reunat olivat tdn aiheuttaneet herkän ihon aukeamisen. Olen muuten ollut älytyytyväinen tuohon Cairin painetta tasaavaan vyöhön, mutta nyt halkeama reunassa estää vyön käytön. Laitoin myyjän kautta reklamaatiota valmistajalle, katsotaan mitä sanovat. Kaivoin nyt vanhan vyön ja lampaankarvan esiin. Pääosin mennään hetki ilman satulaa, että saataisiin kainalo paranemaan. Black fridayn alet hyödyntäen tilasin vielä Christin pehmeän lampaankarvavyön, josko olisi mukavampi herkille kainaloille. Ja sain hyvän vinkin talkin käytöstä herkille kainaloille, siispä vauvatalkki lukee nyt ostoslistassa.

Uuteen viikkoon hörökorvin kiitolaukalla tai rennon pyöreällä laukalla, valitkaa ite. Nyt mennään!