Joulupukki toi uuden sykemittarin vanhan retkahtaneen tilalle. Ottaa sykkeen ranteesta, niin ei tarvitse pulata niiden vöiden kanssa. Ensimmäiset statsit eilisestä valkusta herättivät keskustelua. Maastopyöräkaverini päivittelivät facessa jakamiani sykealueita. Valkeni, etteivät taida pojat tietää, että kyseessä on ihan kunnon urheilu.
Piti ihan kaivella tutkimuksia, ettei tule aivan leimatuksi rapakuntoiseksi. Löysin kaksi kotimaista opinnäytetyötä (Karhula 2008 ja Mörsäri, Pitkäaho 2011), joissa tutkittiin askellajien merkitystä aikuisratsastajan sykkeisiin sekä ratsastuksen fyysistä kuormittavuutta ja kestävyysliikunta-ominaisuuksia sykemittaustulosten pohjalta. Lyhyesti tiivistettynä tutkimuksissa analysoitiin useita kymmeniä ratsastustapahtumia useilta eri henkilöiltä. Keskimääräinen keskisyke oli toisessa tutkimuksessa 139 lyöntiä/min maksimiarvon ollessa 174 lyöntiä/min ja toisessa tutkimuksessa keskiarvo 133 lyöntiä/min ja maksimi 178 lyöntiä/min. Että aika hyvin istun keskivertoihin. Nih!
Tässä vielä mestarinna itse, näyttämässä kieltä valkun jälkeisessä kylmäyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti