Ensimmäinen Vuosi

Tasan vuosi sitten seisoin paukkupakkasessa kauppakirja lapasessa ratsastuskoulun pihalla. Tuntui hurjalta ja oikealta. En tosin ollut ihan varma, mihin olin ryhtymässä, mutta kovin luottavaisena siitä, että elämä opettaa.

Tarvoin tarhaan katsomaan tuoretta hankintaani, joka tuli tutkimaan taskut turpakarvat huurussa.  Kerroin Jackielle, että sen varhaiseläke alkoi juurikin. Nyökytteli siinä muka tietäväisenä. Kiikutin talliin uudet harjat, puhtaan riimun ja istuvat suojat. Tilasin satulansovittajan ja kengittäjän. Ja lähdin hepan kanssa maastoon, sille ekaa kertaa sitten kesän jälkeen. Siit se läks.

 

Vuosi on ollut hieno, ehkä vielä hienompi kuin edes kuvittelin. Kaikki vuodenajat kertaalleen yhdessä. Metsät ja polut, pellonreunat. Traktorit ja mönkkärit. Koirista se tykkää, kissoja pelkää. Marsuja ei ollut ennen tavannut. Syö melkein mitä vain paitsi valkoista paahtoleipää ja suklaapusuja. Maa-artisokkaa ja päärynää rakastaa. Laukkaa maastossa aina, kun saa luvan. Laukkaa hitokseen kovaakin, jos saa luvan. Kulkee yksinkin, mutta yhdessä rentoilee. Ei juuri hötkyile, järkeä on, mutta reaktiivisuuttakin löytyy. Omaa tahtoa ja ripaus tuittuiluakin säilynyt matkassa.

 

Löydettiin loppuiän kotitalli, jonne muutettiin alkukesästä. On saatu paljon uusia ystäviä. Jiin laumassa on kahdeksan tammaa ja viereisissä tarhoissa lisää tyttöjä, varsa, ihania poikia ja poneja, ja se hieno oripoikakin, jota saa ihailla vain vähän etäämmältä. Kokopäivän tarhaus kavereiden kanssa jatkuvalla heinätarjoilulla. Putipuhdas talli, paksu purumatto nukkua, heinäverkko ja niin hyvä hoito. Vieressä Uuno ja Shava, vastapäätä Aatu, Sahi, Elli ja Hande. Toisella puolella kurkkivat Celin, Nipa ja se ihana oripoika Buksi. Tallin omilla mailla maastolenkit kävellä ja laukata. Seuralla tai ilman. Opekin löytyy, ja välillä muistellaan menneitä tunneilla. Ois pilatesta ja ohjasajoakin tarjolla. Käy kengittäjät, ell ja hierojat säännöllisesti. Mikäs siellä on ollessa. Tallilla on toinen koti ja perhe. Onneni ja iloni.

 

Totta myös toinen puoli: aikaa kuluu ihan joka päivä ja rahaa kuluu melkein joka päivä (toki niin kuluisi johonkin muuhunkin). Ontumiset, hokin raapimat ja mahanpurut huolestuttavat (ainahan tärkeimpien hyvinvointi huolestuttaa). Reissuja varten pitää huolehtia liikuttaja ja rapsuttaja (onneksi on pari ihan helmeä...). Ja reissuilla on ikävä.

29.12.2014 Hevoinen sentään

Ostin hevosen. Hullua, menetät viimeisenkin vapaa-ajan ja rahasi, sanoivat. Minä mitään menetä, kuulkaas te. Kun on tämä yksi elämä. Jos vaikka elettäisiin se.

Hevoinen on kaunis. Vähän kiivaskin. Opetusmestari. Vanha ja pikkaisen raihnainen. Kiertänyt vuosikausia uraa opettaen kymmeniä, satoja. Nyt on sen korkea aika saada loimi useammin niskaan, joku rapsuttamaan sieltä, mihin ei itse yletä, päästä useammin tarhaan kavereitten kanssa, metsään kuljeskelemaan ja tietty syömään omenoita. Oman ihmisen kanssa. Rescue-heppa, sanoo mies.

Tänään se pyöritti piponi tupsua koko sen ajan kun hoidin sen kinttuja. Vaikutti tyytyväiseltä. Sai puoli kiloa porkkanoita. Näytti erityisen tyytyväiseltä. Höristä hörpöttikin.

Puolikas puudeli

Tapaninpäivänä pakkasen kiristyessä pakkailin syyskelien rapauttamaat sadeloimet odottamaaan pesulakyytiä ja kaivettiin kevyttopat esiin. Olen nyt testannut ulkokäytössä sekä Horsewaren että Bucasin loimia, molemmat pitävät vettä erinomaiesti, mutta HW istuu edestä ja liikkuessa vähän paremmin. Fyllatuissa loimissa olen suosinut noita irrotettavalla kaulakappaleella varustettuja. Jiihän loimitetaan tallilla koodilla puolikas puudeli. Eli ei kuivalla ja tuulettomalla säällä saa päälleensä mitään, mutta sateessa ja tuulessa sekä kiristyvillä pakkasilla rouvalle puetaan palttoo niskaan. Lämppärit ja osa friiseistä ja puokeista on täysipuudeleita eli loimitetaan käytännössä aina.  Pääosa suokeista pärjää ilman loimia melkein säässä kuin säässä.

Jiikin varmaan pärjäisi vähemmälläkin takituksella, mutta toisaalta on jo vanheneva rouvaskainen, joten hälle suotakoon vähän ylimääräistä lämmikettä. Lisähoitona ja hemmotteluna ikääntyvälle hain Minnalta Talliklinikalta kevään nivellääkeannoksen ja tilasin Selmalta hieronnan.

Ekat lumihöytyvätkin piti heti kuvata. Tervetuloa talvi, on odoteltukin.

Pst. Uutena vuotena mennään taas puolikkaan puudelokseni kanssa kouluun. Ja vielä maneesikouluun. Jännää.

Tallin Joulu

Aattoaamu tallilla. Havuin koristeltu talli, glögit ja piparit katettuna, aamuvarhaiset tallilaiset hymyilevinä, lahjojen jakoa, kiitoksia hevosten hyvästä hoidosta. Hepsut laitettavaksi, kodikas puheensorina ja joukolla jouluratsastukselle. Ensin isolla porukalla rauhallinen lenkki, jonka jälkeen pienemmällä porukalla vauhdikkaampi kierros. Jackie tonttulakissaan kulki joukossa lungisti, vauhtiosuuksilla kirien kärkijoukoissa. Upea, kaunis ja viisas hevoseni.

Niin kiitollisena, että löysin juuri tuon hevosen ja sain omakseni. Jouluomenoita ja ulos piehtaroimaan ja kavereidensa kanssa ottamaan Joulua vastaan. Näytti niin onnelliselta, että itketti.

 

Tallin joulut ovat jättäneet vahvan muistijäljen jo lapsuudestani. Nyt pääsin palaamaan siihen tunnelmaan uudestaan. Yksi pakahduttavan hienoista päivistäni tämän vuoden aikana...

Eläpä ahmi

Piti vielä laittaa kuvat Tuikun kehittelemästä tiheämmästä verkotuksesta Jiin heinähäkkiin. Saa syötyä saman verran, mutta huomattavasti hitaammin. Lisäksi lisättiin sapuskaan hippusellinen suolaa, kun ei oikein suolakivellä käy (Joulupukki tuo uuden himalajan-kiven) eikä juuri juo karsinassa.

Närkästynythän tuo alkujaan oli viritelmästä, mutta näppäränä tyttönä imuroi tuostakin ihan hyvin :D

Psyllium kuuri on annettu, ja sen huomaa. Ihanaa LIMAA on vähän joka paikassa... En tajua, miten onnistui turaamaan sitä muun muassa takkini selkämykseen. Kakkakasat ovat edelleen "kuin oppikirjasta". En nyt tiedä oliko tuosta limailusta apua, mutta ei ehkä haittaakaan.

Kaikenmoisia hokinraapimia on taas ihan riittämiin. Viimeksi oli onnistunut tdn itse itseään raapimaan sisätakajalkaan melkein koko jalan mitalla. Onneksi antaa hoitaa ja puunata kiltisti. Kävin hakemassa Cothivetiä perhekokosuihkepullollisen. Let's suihkien.

Kakkua!

Mitään pipareita, vaan kakkua. Koska onnistuin putoamaan hevosenselästä ties kuinka moneen vuosikymmeneen. Ja pohdin, että lasketaanks tätäkään, kun putosin, kun satula pyörähti kyljelle. Mutta kyllä se kuulema lasketaan ja oikein ekstrabaakkelsina, kun oli ratsastajan omaa tyhmyyttä...

Ketään ei siis sattunut. Muksahdin laukkaympyrän päätteeksi hevosta kiittäessäni kevyessä istunnassa paino ulkojalalla satulan kanssa kyljelle ja siitä pehmeästi kentälle. Päästin lyhyistä kumiohjista irti, että en nykäise suuta. Jii pysähtyi ja kääntyi hölmistyneenä katsomaan pötköttelevää omistajaansa. Pelästyi kyljessä heiluvaa satulaa ja laukkasi matkoihinsa. Luulin, että talliin, mutta se jäikin kentän viereisen tarhansa portille tarhakavereidensa päivitellessä portin toisella puolella. Siellä tyynenä odotteli perässä kipittävää ratsastajaa.

Hupaisaa tästä tuli siinä vaiheessa, kun olin äheltänyt kamat irti, luopunut geeliromaanista, satuloinut hevosen pimeässä ja tuulessa uudestaan ja punnertanut selkään. Vain huomatakseni, että näppärä Elli oli aidan ali onkinut romaanin ja seisoi tarhassa geeli suussa. Tähän ärräpäitä kasa, ja eikun alas ja romaanin metsästys ja eikun uudestaan.

Viikonlopun maastoilut menivätkin ihan rauhallisissa merkeissä, satulavyö riittävän kireällä. Hah. Lämpimistä keleistä on se hyvä puoli, että pohjat ovat mukavan pehmeitä ratsastaa.

Treenilenkin "joulukuusi", johon parturoitu hevosenmentävä rako :D

Pistä psyllium huuleen

Maanantai aamusta tullut viesti tallilta aamuruoan jälkeisistä mahanpuruista sai omistajansa tolaltaan. Istuin hermostuneena työpalavereissa ja pyytelin väliaikatietoja. Viestit rauhoittelivat ja kertoivat poikkeavan käytöksen olleen ohimenevää ja hevosen käyttäytyvän tarhassa normisti ja voivan silminnähden hyvin. Kaahasin kuitenkin heti kun pääsin töistä irtautumaan paikanpäälle, mutta tarhassa, hoitotoimissa ja liikutuksessa en huomannut Jiissa mitään poikkeavaa. Kaikki vatsaoireilut ja kipukohtaukset täytyy kuitenkin AINA ottaa vakavasti. Miten se menikään ähkyhevosten osalta se vanha sananlasku, älä anna ähkyisen odottaa toiseen auringonnousuun. Tänä aamuna tallilta tulikin viestiä, että ei mitään poikkeavaa havaittu tälle aamulle.

Mietittiin, että kyse voisi ahneen hevosen osalta olla ahmimisesta johtuvaa vatsakipuilua. Ahmii iltaruokansa, saa yöksi vielä lisää heinää, mutta ahmii senkin. Aamulla maha tyhjänä ahtaa heinänsä ja aamupalansa kamalaa kyytiä. Nyt heinähäkkiä ajateltiin tiivistää tiheämällä heinäverkolla, jos vähän tasaisi ruokailuaikaa. Samoin dieettitammojen päiväheinäverkkoja katoksissa ollaan tiivistämässä, jotta arvon rouvat eivät pääsisi syömään määräänsä enempää. Meilläkin tuossa mahassa voisi olla muutamakin sentti tiivistämisen varaa. Tallin hyviksi ja kestäväksi toimivat verkot tilataan peräti jenkeistä asti, kun kotimaisista ei yhtä hyviä ole löytynyt.

Toinen mitä pohdittiin on mahdollinen vatsaan päätynyt hiekka. Jiitä ei ole koskaan yllätetty syömästä hiekkaa, mutta superahneena se imuroi kaiken syötävän maasta, ja saanee samalla hiekkakuormaa. Nykyiset hiekkatarhat ovat vielä säästä johtuen olleet sulina koko syyskauden. Pientä kaulanvenyttelyä ja ylimääräistä haukotteluakin on nyt lopusyksystä hoitotoimissa esiintynyt, mikä voisi sekin kieliä vatsanpuruista. Niinpä suuntaan minäkin hevostarvikekauppaan ja alan miettimään kuinka saan psylliumin ahneelle, mutta valikoivalle hevoselleni alas.

Ja kolmas, mitä mietittiin on kiimaähky, jolla ei ole mitään tekemistä ähkyn kanssa, mutta aiheuttaa samankaltaisia kipuja ja oireita. Toisaalta kipuilu ajoittui niin suoraan ruoka-ajankohtaan, että enemmän veikkaan suolistoperäistä tilaa.

Arvailuja kerrakseen. Liikuttelen nyt tarvittaessa parikin kertaa päivässä, ja seuraillaan käytöstä, syömistä/juomista ja kakkakasoja tarkasti.

Psyllium -kuorijauhe on kasviperäinen kuituvalmiste, joka valmistetaan jänönratamon kuivatuista siemenistä.  Tuote pehmittää suolen sisältöä tekemällä geelimassan, joka kuljettaa hiekkaa pois suolesta.

Pilvisssä

Pääpilvissä matkustan kotiin. Sieltä on kantautunut viestittelyä ja kuvia, että hyvin menee. Peurat oli ohitettu, mutta kissa olikin ollut jännempi. Lohikäärmeilmeet oli pidetty vieraskoreasti poissa. Kiitämme huolenpidosta Minttua!

Mintun kanssa lenkillä

Pilvenreunalle tähyää katse lentokoneen ikkunasta toisestakin syystä. Ystäväni hevosen voi nähdä käyskentelevän siellä. Nyt ei enää vatsakipuja eikä klinikkatoimenpiteitä, vaan ikivihreää mielinmäärin ja pitkiä baanoja kevyin jaloin paahdettavaksi. Muistamme lämmöllä ja toivotamme erinomaista matkaa. Vaikka vähän suru puserossa.
 

Joulukalenterin 8. Luukku

Aatun joulukalenteri.

Omasta luukustani kurkkii kiireinen työpäivä, asunnon valmistelua myyntitarkastukseen ja pakkaamista reisuun. Välissä lenkitän ja rapsutan koirat sekä karkaan iltatallille. Seuraavaksi ostan suklaakalenterin...

Viuh

Viime viikko meni laukalla. Muutamia poimintoja sieltä tälltä.

Jackie oli jättänyt yhden kenkänsä jonnekin. Yritin etsiä sitä tarhasta, mutta ei siitä tullut mitään, kun ensin perässäni hiippaili Jii sitten Lellu ja tietysti utelias Fiona. "Mitä sä oikein teet? Eiks me mennäkään sisälle? Onks sulla taskussa jotain herkkuja?" Mentiin ihan possujonona. Kenkä löytyi lopulta karsinan ovesta, jonne tallinväki sen oli jo ripustanut. Luottofiksaajat Piia ja Mikko korjasivat tilanteen.

Olemme uhmanneet tuulta ja tuiverrusta ja lenkkeilleet normisti. Pohjat ovat olleet hyvät, mitä nyt rapaa on kotona asti (suojia lillii nytkin kylppärissä...).

Torstain istuin Hevosen hyvinvointi -luennolla ala Kaimio, Tallberg ja kumppanit. SRL:n järkkäämä tapahtuma oli hyvin toteutettu ja sisälsi painavaa asiaa. Puhuttiin hevosen kivusta ja sen ilmenemisestä. Hevosen unentarpeesta, joka on hämmästyttävän lyhyt. Luontaisesta käyttäytymisestä vs nykyiset talliolosuhteet. Koulutuksesta, vahvistamisesta, hyvistä ja huonoista käytänteistä.

Jossain välissä myin asuntomme. Oman asunnon välittäjä oli ulkomailla, tulevan kotimme välittäjä oli ulkomailla. Mies oli Oulussa. Ja minä pyöritin puhelinkarusellia työpalavereiden välissä ja hevosen selästä. Mutta nyt on oma koti myyty. Ja uusi löydetty. Vielä vähän kosteusmittauksia ja kuntotarkastuksia ennen kuin päästää pakkaamaan muuttolaatikoita. Lyhyt matka tallille, jes.

Tallinväellä oli pikkujoulut. Ihana, tunnelmallinen työväentalo koristeineen ja kynttilöineen. Syötiin ja juotiin. Puhutiin hevosta. Verraton porukka. Kesällä on kuulema kesäjuhlat. Kyllä noiden kanssa kelpaa. Kiitos Pirjo kyydistä, eksyttiinkin vain menomatkalla, hyvä Me!

Nyt ravilla tähän viikkoon, joka kuluukin osittain Lontoossa. Ihana Minttu tulee hoitamaan hevoseni.

Dressage ponniini ja kaverinsa

Viikonlopun valkuissa jatkettiin avotaivutusten parissa. Ympyrällä, suoralla uralla, käynnissä ja ravissa. Hiljalleen oikea tapa alkaa hahmottumaan. Siis ratsastajalle, hevoihan osaa kyllä. Viimeisissä harjoitteissa olin jo melko puhki, mutta Jii oli esittänyt melkein oikeaa kouluhevosta. Harmi etten nähnyt, kun ähisin selässä, hahaa. Sen eläkemahan ja pörröisen turkin alta ei aina tahdo muistaa, että rouvaskainen osaa vaikka mitä.

Dieettitammojen laumaan liittyi uutena vanhana Shava, joka oli ollut laumassa ennen Jiitä, mutta poissa pitkän sairaus- ja toipumisjakson ajan. Uuden jäsenen myötä olen pikkunaarmuja paikkaillut sieltä täältä. Aina vähän säpinää, kun tulee uusia laumaan. Jii on jossain puolessa välin hierarkiassa, väistelee vahvempia, mutta siirtää nuoremmat edestään.

Elli, Shava taustalla ja Jackie.

Ee ja Jii.

Lauman piltti Fiona tulee aina seurustelemaan, kun käy tarhassa.



Ihana Uuno kurkkii taustalla.

Monet ovat jättäneet maastoilut myrskyisessä säässä vähemmällä, mutta me olemme tarponeet normisti. Onneksi nuo luonnonvoimat eivät juuri Jiitä haittaa. Ehkä vähä virkeämpänä askeltaa, kun ilman kavereita joutuu myrskynkeskelle.