Matkoilla

Ratsiopen loman jälkeen ehdittiin muutamalle ohjatulle tunnille. Tuskailtiin kiimailun lomassa yksi epätoivon tunti, jonka aikana vannoin niin hankkivani ruunan tai miespuolisia hamstereita tai mitä vain Y-kromosomilla varustettua. Ja jota seurasi yllättävän kivoja tunteja parikin kappaletta. Kesämahaa liikutettiin talvikarvassa erityisellä tarmolla. Sitten pääsikin oma kesäloma jotenkin yllättämään.


Jii jäi kotiin, ja sille on rekrytoitu maailman parhaat ja luotettavat huolitsijat, liikuttajat ja rapsuttajat. Ne harvat ja valitut. Kiitos tallinväki, Carita ja Minttu.


Ihana on ollut saada tänne tunturin tuuliin viestejä tallilta. Hyvin siellä ollaan ja voidaan. Mitä nyt taas kiimaa pukkaa. En ymmärrä, miksi tälle syksylle on ajoittunut vielä näin voimakkaat hormonihyrrät. Onhan meillä toki tallilla vielä toistaiseksi 3 oria. Mutta nyt läks munkinpippurit hakintaan ja ruokakippoon. Lahjomatonta raporttia seuraa...

Jackie lenkillä maastakäsin Caritan kanssa. Hyvä valokuvaaja saa isommankin mahan näyttämään ihan hyvältä :D

Varusteässä

Eilen satoi. Kaatamalla, tihuttamalla, vähän ripsien ja taas kaatamalla. Pakkailin sadekamat ja vaihtovaatteet mukaan tallille ja hain hopsun sisälle kuivumaan. Jiitä aavistuksen huolestuttaa ihkayksin tallissa, joten hain tsufet ja istahdin sen seuraksi karsinaan. Hopunen kävi välittömästi pilkkimään ja otti tirsat sillä välin, kun messangerin välityksellä arvoimme pidetäänkö ratsastustunti vai ei. Päädyimme sokerisina siirtämään tunnin seuraavalle päivälle.


Liikkeelle oli kuitenkin päästävä, joten sadeviittaa päälle ja maastoon. Yritetttiin valita lenkki niin, ettei ihan vaakatasossa sada korvista sisään. Kivahan siellä oli lätäköissä lutata. Lämmin oli, eikä ruuhkaa. Satula ja kuolaimet näkyvät viihtyvän enemmän tallissa kuin hevosella. Toisaalta haittaaks se.

Ratsastajan varusteiden asianmukaisuudesta voi sen sijaan vapaasti antaa palautetta. Höntsäillessä sorrun helposti mihin milloinkin kenkävalintoihin, ja sadesäällä saa aina pelätä jääkö hait peltoon, kun mennään ripeämmin. Hyiphyi.


Eikä paljon paremmalta näyttäneet varusteet edellisenäkään päivänä, kun oltiiin Shavan kärryharjoituksia seuraamassa. Repaleiset tennarit... Toisaalta en koskaan tingi kypärästä ja aniharvoin ratsastushousuista, että saaks niistä hyvityspisteitä.


Parempi keskittyä hienoon kärryponiin tai vaikka Jiin kasvattamaan samettirurkkiin. Talvi saa mein puolesta tulla. Kuvista kiitämme Caritaa.

Tallikaappi edelleen siivoamatta (kun piti istua kahvilla hevosen seurana), mutta Jiin luottohoitsuille perustettu oma messangeriryhmä, päivät jaettu ja omistaja kärsii jo nyt vieroitusoireista.... Jos päivittäin touhuaa yhdessä, voi 3 wk ero tuntuu vähän pitkältä.

Tallilla tapahtuu

Uudet popot naputeltiin alle. Meillä on nyt kesän ajan ollut seppänä Tomppa, joka käy tuolla kengittämässä muitakin hopusia, niin on ollut helppo liittyä rinkiin.

Urho assaroi.

Syksyn oppitunnitkin ovat käynnistyneet pysäytyksillä, peruutuksilla ja laukannostoilla. Menestyksemme on vaihtelevaa, mutta hyvällä mielellä olemme harjoitelleet. Jii yrittää parhaansa, epäpuhtautta ei ole nyt kesän aikana ollut, toki se on laidunpaksu eikä jaksa mahansa kanssa mahdottomia.

Saimme taas Amin vetämään WE-harjoitukset seitsemälle ratsukolle. Kaikki tehtäväpisteet päästiin Jiin kanssa läpi, mitä nyt portilla vähän kurkotellen ja kepinvienti tynnyriltä toiselle ei lopun harkkakisakierroksella laukassa onnistunutkaan. Pressu jännitti alkuun vähän ja sitä jäätiinkin tutkimaan ensimmäisellä läpimenolla tarkasti. Tutkailujen jälkeen meni kaikilla askellajeilla läpi ja siihen päälle viritettyä pienenpientä ristikkoa oli kiva hypätä. Niin harvoin raaskin enää rouvaskaisella hypätä, että joka kerta on riemukas. On toi WE kyllä hauskaa, ja hopuset näyttävät tykkäävän moisesta. Tämä olisi kyllä kiva pitää lajivalikoimassa.

Eka ryhmä tehtävänjaossa: Jackie, Lykke, Juipe ja Celin.

Tuikku Lykkellä ja me Jiin kanssa pyörähtelemässä garrochan ympäri.

Mariannen ja Zeelan tyylinäyte: sidepass.

Pitääkin siivota tallikaappi. Loma ja lomittajat saapuvat pian. Kaunista viikkoa.




Tupareidentuoma

Ehkä se kaikkein hienoin tuparilahja. Heinäharavaan istuimesta tehty tuoli. Kuvassa ajamme heinäharavalla Reippaan kanssa heinää 80-luvun alkuvuosina. Kiitos Äiti ja Kari, tuoli pelastettiin viimeiseen muuttokuormaan, kun mökki myytiin.

Rakkaita muistoja. 

Reipas

En kestä. Äitini kaivoi komeroiden kätköistä vanhan valokuva-albumin, jonne on koottu lapsuuteni ja nuoruuteni kuvia. Albumi oli täynnä koirien, hevosten ja lehmien kuvia.

Itseoikeudella, ensimmäisenä se ensimmäinen. Työhevonen, Ruuna Reipas. Sen kaverina oli hyvä kasvaa lapsesta nuoreksi. Maailman kiltein opetusmestari hevosmaailmaan.Vähän vajaa 30-vuotiaana siirtyessään ajasta ikuisuuteen vei palan sydäntäni matkaansa.  Palavan hevoshulluuteni alku ja juuri.

Ensimmäinen ratsastus ikinä, 6-7-vuotiaana.

Ylpeä hoitaja.

Otsatukat molemmilla.

Hyvin rakas, melkein 10 vuoden ajan kulki kanssani.

Syksy

Aavistus syksyä. Mukavat säät ratsastaa, ötököitä vähemmän ja kalutun laitumen myötä ehkä millin pienentynyt maha (hevosella). Tallilla puhuttiin lihavista hevosista ja kaulan alueella näkyvästä läskistä. Minua lohdutettiin, että ei Jiillä ole ihramakkaraa kaulassa, sillä on vain tavattoman laaja maha. Nih.

Syksy on ihanaa. Enjoykaa te siellä.

Väliin saa luvalla haukata matkaevästä. Pihlaja on yksi suosikeista, mutta marjat syljeskeli tarkasti pois.

Vilja kypsyy ja puimurit touhuavat jo pelloilla.

Jiin päärynät alkavat kypsymään.

Zebra

Vallan parasta päästä kotiin rapsuttamaan omaa hörökorvaa. Tuliaiset piti heti testaaman.

Uusi Bucasin riimu tyttöväreissä Hevarin autosta alennuksella. Sävy sävyyn riimunnaru femmalla samasta paikasta. Jii tutkii Cindyn kanssa harjapakin sisältöä.

Bucasin hyönteishuppu kuosilla, jota en ehkä muuten ostaisi, mutta oli niin halpuutettu. Tuo malli istuu meille hyvin ja pysyy suht hyvin päässä, joten hinta ja malli meni nyt kuosin edelle.