No olihan se nyt aika makee. Naapuritallin maneesi. Vaikka ihan perusmaneesi ja vanhakin. Mutta näpit lämpeni. Ja pohja oli hyvä. Löytyi pakkasen huurtamat peilit. Kahvion ikkunassa tiirailevat pikkutytöt. Maneesille on matkaa 1,5km matka, josta vain 200m autotienvartta. Lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoituu sujuvasti matkalla.
Jiikin muisti. Maneesi oli ihan tuttujuttu. Jännempää oli pihalla, tullessa ja mennessä. Maneesissa tutki kaikkea ja kahvilan pikkutyttöjä tiiraili lasin läpi pitkään. Muuten ois vain ravannut tai laukannut, virtaa oli. Kotiin kuitenkin kipitti varuiksi kovaa vauhtia. Maneesi ihan jees, mutta hemma bäst.
Seurana retkellä meillä oli turvaponi eli Hukku-issikka open kanssa, ja tietty mein koulukaverit Celin ja Pirjo. Hukku antoi turvaa sillanylityksessä, maantiellä ja maneesinpihalla. Muuten se tepasteli maneesin keskellä, kun Taina opetti meitä. Tehtiin ihan vain tutustumiskäynti, vähän raviympyröitä ja muutama laukannosto. Ensi kerralla sitten tositoimissa.
Kohmeisten sormien kiitos, että meillä on maneesikäyttömahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti