Ystäväni postasi alkuviikosta kauniin kuvan hevosesta, joka menehtyi vuosi sitten. Kehotti rapsuttamaan hevosystäviämme. Vietin hiljaisen hetken kuvan äärellä ja ikävöin syvästi omaani.
Tänään paluupakkaukseni keskeytti tieto Jiin laumakaverin äkillisestä menehtymisestä sairauskohtaukseen. Kaunis ja elinvoimainen tamma on poissa. Lähetin osanotot samalla yrittäen ymmärtää koko asiaa. Asiat tapahtuvat joskus kovin nopeasti. Jiin valkkukaveri Celin menetti näin parhaan kaverinsa, olivat käyneet jättämässä heipat ja Celin oli kovasti kutsunut kaveriaan. Itketti.
Kaiken tyrmistyksen keskellä, mietin, että ehkä tällaisen lähdön hevonen valitsisi jos voisi. Laumansa keskellä, pelotta, kivutta ja ennaltailmoittamatta. Hyvää matkaa ja huikeita laukkapeltoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti