Huh, mikä tauko. Enkä kovasti tiheämpää kirjailutahtia taida hetkeen luvatakaaan. Kovasti nyt tapahtuu pienen ihmisen elämässä, joten energiat pitää säästää olennaiseen. Jii on auttanut myllerryksellä. Kärsivällisesti kuuntelee ja sen paksuun, irtoilevaan talvikarvaan on voinut vuodattaa kyyneleen jos toisenkin. Väliin pukkaa päällänsä, että oles jo, kyllä kaikki järjestyy.
Vaikka emännän mielialassa olisi parannettavaa, niin hevonen voi kamalan hyvin. Muutamia kiimavatsakipuiluja sattui kevääseen ja muutamampia ikävämpi puremia, joita putsailtiin ja seurailtiin. Muuten porskuttaa hyvin. Ja viime perjantaina (19.5.) oli se kevään paras päivä, kun laitumen portit avattiin laiduntotuttelua varten. Viime vuonna Jii ei vielä tajunnut hommaa, mutta nyt oli jonon kärkikahinoissa. Toisaalta frouvalaidun otti hyvin rauhallisesti ja joukko eteni ehkä parilla raviaskeleella lähimmälle vihreälle tupsulle :D
Ja yötkin ollaan jo ulkona. Että kyllä se nyt kesää kohdin on.
Ja Hillevistä on tullut hieno tallikoira. Hengailee mukana hoitotoimet ja kävelylenkit.
Palaan pian, kun saan taivaankappaleet asettumaan taas oikeille paikoilleen. Muisku!
