Tai olis ollut, jos ripsaria olis ollut. Ennen sitä puhutaan säästä. Varsin mielenkiintoisia lenkkisäitä on pidellyt. Tuulta joo tasaisesti, väliin kera jäätävän kylmyyden, väliin yhdistetään lumisadetta ja eilen kevyt räntä. Mutta lenkille on kuitenkin lähdetty ja aina palattu hyvin mielin. Aika usein saatu kavereitakin seuraksi.
Eilen käytiin niitä ripsareita koettelemassa. Pohjat antoivat viimein reippaille laukoillekin myöten. Laukattiin Jiin kanssa niin pitkään, kun Madame halusi, isoa laukkaa korvat tötteröllä. Väliin kysyin, että joko ravattaisiin, mutta eikä mitä. Kun isoimmat huurut päästelty, käveltiin pitkin ohjin ja katseltiin joutsenparin ylilentoa lähietäisyydeltä. Tippa tuli silmään onnesta.
Seuraavaksi vedet valuikin jo ihan norona, kun Matami seuraavalla ylämäkipätkällä päätti vauhdinjaosta ihan ite. Siinä sitä taas mentiin eikä meinattu. Vedet vain valui silmistä. Onneksi oli se jyrkähkö mäki, muuten oltaisiin kuussa asti. Hauska täti tämä.
Nyt kohti viikonloppua ja maneesia, josko seinät meitä pidättelisivät paremmin.
