Yhtämatkaa

Pari viikkoa sitten luottokampaajani kiljahti ja sanoi näkevänsä päässäni ekan harmaan hiuksen. Ja samoihin aikoihin havaitsin, että Jiillä on ekat harmaat turvassa <3

Mitäs me harpaahapset.

Mennyt viikonloppu oli hirveän kiva ja hirveän kiireinen. Pitkästä aikaa mentiin minuuttiaikataululla, että ehdittiin kaikki. Se on vähän tylsää. Vannoin taas kerran pitäväni kalenterini jatkossa tyhjempänä viikonloppuisin. Talleilusta ja koirailuista ei toki tingitty, kaikesta muusta, siivouksesta ja nukkumisesta ja sensemmoisesta kyllä.

Maastot ovat tällä hetkellä enmmän tai vähemmän luistinratoja, joten suosiolla on käyty hikitreenit ottamassa maneesilla. Ope on lomalla, joten omatoimisesti on pitänyt muistaa vatsantuki, lantionasento, rennot kädet, polvi irti, Taivuta!, ulko-ohjan tuki, rennot jalat, Katse!, lyhennätkö taas ohjia jne jne jne.

Pinkkiin puettu lähettää terveiset. 

Ensi viikonloppuna suuntaamme porukalla Granåsaan maastakäsittelykurssille. Miksi, mitä ja miten -raporttia seuraa.

Ystävä

Ystävänpäivä, joka päivä.

Pakkasen puremat

Tänään tallille pakataan paitsi lounaspäärynä Jiille niin lämpimimmät tumput, mitä löytyy. Näillä ei ehkä se hienovaraisin puolipidäte onnistuisi...

Mutta ei me pitään puolipidätteitä pellolla tarvittaisikaan. Jahka saan työt tehtyä, niin käärin itseni ja hevoseni vällyihin ja käydään pellonreunoilla köpöttelemässä ja ihmettelemässä aurinkoa. Toivottavasti se lämmittäisi vähän.

Kauhean ahkeria me on oltu. Tunneilla käyty kiltisti kaksi kertaa viikossa ja jotain ehkä opittukin. Tässä sunnuntaiaamun varustus, kun suurinosa jengistä vielä nukkui...

Sain vihdoin läpikäytyä hevosvarustekasan ja laitettua tarpeettomat myyntiin. Osa löysi uuden kodin heti ja osa vielä tyrkyllä verkkokirppiksillä.

Nämä pääsevät ties vaikka kisoihin asti. 

Uutta tallikoiranalkuakin käyty ihmettelemässä. Siellä se kasvavat maitobaarissa...

Ilven pennut. Kuva Hanna Degerman.