Ostin hevoseni melkoisena ummikkona sen suhteen kuinka erilaisia vammoja hoidetaan kotiokonstein. Ratsikoulussa max 4h tarhauksella ja maneesiuraa kiertämällä, hevoilla ei juuri osumia ollut. Mitä nyt jalat välillä turvoksissa kuin tukit kaikesta seisomisesta, ja lyhyillä lämmittelyillä alkutunnista tahdittava ratsu. Ja pahantuulinen kuin mikä, selkä lie kipeä vai muuten vain v**ttuuntunut eloonsa.
Kun vaihdettiin maisemaa, pääsi laumaan ja iloittelemaan ulos kaiket päivät, niin pää selkesi ja hevoista tuli vallan tyytyväinen otus. Mutta johan alkoi osumaakin löytymään. Purukaluston jälkiä persuuksissa ja nyt hokkiaikaan polkemia ympäri koipia. Lääkekaappia olen täydennellyt tilanteiden ja suositusten mukaan. Ja opiskeltu sitä mukaan taitoja.
Eilen pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan vaippojen hyödyntämistä jalkahauteen teossa. Jiin tallikamulla epäiltiin kaviopaisetta, joten ensiavuksi irrotettiin kenkä ja tehtii betadinehaude. Aika näpsäkkä paketti tuli kahdesta vastasyntyneen vaipasta, puolesta pullosta betadinea, yhdestä liimapintelistä ja kasasta jesaria. Mielenkiintoista, aina oppii uutta.
Me on käyty kävelemässä pitkin peltoa, kun muualla tuntuu luistinradalta. Eilen tarvoin hikipäässä mukana maastakäsin, josta viisastuneena tänään tehtiin 1,5h lenkki selästä käsin. Pyörö on pysynyt suht hyvänä, joten siellä sitten päässyt vähän juoksemaan vapaana. Ravikin olisi riittänyt, mutta näytti myös pukkilaukkapätkiä. Höpsö Rouva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti