Tuntti Aisku eli lumituisku ja asenne

Huhuu kuuluu muuttolaatikoiden alta. Muutettu on pakkasen paukkuessa ja lumen pöllytessä. Uusi koti on ihan meidän koti. Ja tallille ajaa vartin. Hirsirakenteisesta autotallista sain vallattua itselleni valkoiseksi maalatun, ikkunallisen sopen, jonne saan järkättyä eläinmaailman romppeet. Välillä olen käynyt lepäämässä tallilla. Kantamisesta jumahtanutta alaselkää on hoidettu ratsastaen.

Sunnuntain maneesivalkkuun taivallettiin lumipyryn läpi. Cee lepuuttaa jalkaansa, mutta onneksi sain matkaseuraksi Handen ja Caritan. Pikkasen kylmäsi, kun lumiaurojen ääni kuului jo kaukaa, kun lähestyttiin lyhyttä maantieosuutta. Otettiin parin sadan metrin pätkä reippaasti ravissa lumen pöllytessä, eikä onneksi kohdattu koko reissulla kuin kaksi pikkuautoa, josita kumpikaan tosin ei hidastanut hevosten kohdalla lainkaan (wtf?!).





Manasin, kun unohdin huomioliivin kotiin. Puin sitten Jiille värikkäimmän loimen, jonka löysin.

Hevosihmiset ovat vallan säänkestäviä. Sunnuntaina kun pöpperökelissä saavuin aamusta tallille, niin siellä oli jo täysi talvirieha. Nymanin Make veti osalle ratsukoista ohjasajotunteja ja osalle valjakkoajontyyppistä treeniä. Kouluratsastusta kärryillä, mikä oli taas ihan uutta meikäläiselle. Noi tallin taitavat suokit Juipe ja Uuno nyt osaa mitä vain. Ja kun maneesista palailimme, niin seurailimme Mariannen ja Zeelan vauhdikasta pulkkailua.

Kuva Pekka Immonen.

Kuva Pekka Immonen.