Taitolaji

Viikonloppu kului maastossa. Hiekkateillä. Pellonreunoilla. Sänkkärillä. Ylämäessä. Joenreunoilla. Keskenämme. Ja muiden kanssa. Kävellen. Jumit ovat helpottaneet ja käynti on palautunut kutakuinkin normiksi. Olemme nauttineet joka hetkestä, syöneet varrasleipää ja omenoita. Iki-ihana syksy, iki-ihana hevoseni.

Lauantaina kävin Dumissa kuulemassa Vepsän Karia ja tutustumassa hänen kahdeksan kohdan metodiikkaan käsitellä hevosia. Pyöröaitaus, naruriimu, juoksutus, johtajuus, peruutussignaali, eteenpäinvieväsignaali, väistö, oma alue, kaksi silmää, siedätystä, palkkausta, lastausta.... Paljon oivalluksia, osa osui armotta omaan nilkkaan. Yksi lastausongelmainen ja kaksi kengitysvaikeaa. Enpä ehkä ois uskonut ellen ois nähnyt. Vahva ajatus tehdä asioita tietyllä tavalla seuraavan hevosen kanssa, nykyisen rouvan ei tarvitse enää, se saa olla hemmoteltavana ja vedättää kukkistätsykkäomistajaansa ihan vapaasti :D

Jossain tässä välissä käytiin ohimennen katsomassa yhtä Taloa, joka näyttikin sitten ihan meidän kodilta. Mitenköhän tässä käy....