Neli

Eilen nelistettiin. Eli kiitolaukattiin. Eli mentiin kovaa ja kovempaa. Viimeksi joskus nuorena. Oli huimaa ja hauskaa. Jii oli ihan liekeissä.

Sitä ei voi tehdä kentällä, eikä maneesissa. Mutta hyvissä maastoissa voi. Pääosin sielläkin on laukattu aika kontrolloidusti, reittien kunnon ja kanssaseuran mukaan. Eilen alla oli toista tuntia maastoilua upeassa syysssäässä, tarvottu sänkkäriä, kiipeilty mäkiä ja menty kaikkia askellajit läpi. Olim lämmin ja hyvä mieli. Lopuksi kotiinpäin avautui juuri lanattu hyväkuntoinen ja maailman pisin laukkaksuora. Annoin Jiin valita tahdin: reipas laukka. Saako mennä kovempaa? Anna palaa vain! Niin vaihtui tahti nelitahtiseksi ja mentiin aika pirun lujaa. Ei voinut kuin hihkua ja rouva paineli minkä kintuistaan pääsi. Jossain vaiheessa aloin miettiä saankohan tämän alas, mutta hyvin reagoi istunnan syvenemiseen, puolipidätteisiin ja rauhoittaviin ääniin. Laukka lyheni, muuttui komitahtiseksi normimenoksi. Rentoa ravia toinen  mokoma ja pitkät loppukäynnit tein maastakäsin. Kylmäyksessä vesarissa nuokkui tyytyväisen oloinen hepoi ja naantalinaurinkona loistanut tätiratsastajansa.

Vauhdikasta viikkoa teillekin. Loppuviikoksi rauhoitutaan ja keskitytään hengittämään ja venymään, istumaan syvempään. Ratsastuspilatesviikonloppu edessä.