Riimun toiminta perustuu siinä oleviin solmuihin, jotka riimun kiristyessä lisäävät painetta, jota hevonen pyrkii väistämään. Toiset puhuvat myös akupainantapisteistä, joiden välityksellä riimun käyttö myös rauhoittaa hevosta, mutta tätä en ihan pure enkä nielaise. Pidän sitä yhtenä koulutusvälineenä, jota halusin nyt testata.
Meillä riimu toimi erinomaisen hyvin.Tavallisella nahkariimulla joudumme Jiin kanssa useamman kerran lenkin aikana käymään keskustelua saako puskista syödä. Kuolaimiakin vastaan painaa paljon kovemmin. Nyt yritti pari kertaa, väisti nopeasti kevyttäkin painetta, ei tarvinnut nykiä tai kiskoa. Painetta saa lisättyä ja poistettua nopeasti ja kevyesti. Riimu vaikutti kevyeltä ja hevonen tyytyväiseltä siinä. Vielä sellainen painavampi koulutusköysi pitää napata jostain matkaan.
Ensivaikutelmana oivallinen apu maastakäsittelyyn, lastaukseen jne. Kiinni en tuolla sitoisi enkä tietenkään jättäisi päähän karsinaan tai tarhaan.
Tässä narut jo riisuttu ja nautitaan iltapalana kollegan lahjoittamaa omppua. Jii kiittää.
Vielä KV:hen palatakseni. Meillä on käyty tallilaisten kanssa vertailua hevosten hakemisesta laitumelta tai tarhasta. Tuikun tallilla isot hiekkatarhat on aina sään ja maaperän salliessa yhdistetty laidunosioihin, jolloin hepat seisovat usein hyvinkin pitkällä laitumen perällä. Osa vislaa ja huhuilee hepan luokseen, osa tulee laukalla, osa lompsii rauhassa ja osaa joutuu vähän metsästämäänkin. Mein tytteli nostaa kutsuttaessa pään ylös ja hyväntuulisena seuraa, kun lompsottelen portilta koko matkan sitä hakemaan. Ottaa ehkä askeleen kohti, sitten mussuttaa ruohotupsua ja sitten taas hymyillen seuraa, että tuolta se mun Mamma nyt tulee. Ja sillä on mulle päärynää, jeejee. Kuulen Kari Vepsän hymyillen kuvaavan tilannetta hevosen silmin, että sieltä se alamainen nyt tulee :D Mutta kyllä kaikilla oikeilla Prinsessoilla pitää alamaisia olla. Nih ja hih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti